JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pie­niä on­nel­li­sia het­kiä

29.4.2020 6.05

Juttua muokattu:

29.4. 11:00
2020042911003120200429060500

Täl­lai­sen epi­de­mi­an ai­ka­na on mah­ta­va asua pik­ku­ky­läl­lä maal­la. Tääl­lä ei näe ke­tään. Tääl­lä ei ta­pah­du mi­tään. Tääl­lä ei voi men­nä min­ne­kään. Olem­me ikään kuin läh­tö­koh­tai­ses­ti tur­vas­sa.

Koti on hil­jai­nen. Tääl­lä kak­si kes­ki-ikäis­tä ele­lee il­lat ja vii­kon­lo­put hi­das­tem­poi­ses­ti elä­mäs­tä naut­tien. On su­lois­ta ol­la ko­to­na.

Kos­ka tätä eris­täy­ty­mis­tä voi jat­kua kuu­lem­ma vuo­teen 2022 saak­ka, voi­sin ku­vi­tel­la, et­tä ai­kaan­saan­nok­set ko­to­na ovat vie­lä suu­ret, kun­han to­tum­me tä­hän ou­toon tun­tee­seen ja ti­lan­tee­seen.

Vie­tim­me tänä ke­vää­nä en­sim­mäis­tä ker­taa pää­si­äi­sen kah­des­taan 35 vuot­ta jat­ku­neen avi­o­liit­tom­me ai­ka­na. Ku­kaan lap­sis­ta ei us­kal­ta­nut tul­la ko­tiin. Osa oli muu­ten­kin mo­tis­sa, ja lo­put ha­lu­si­vat suo­jel­la mei­tä. He tie­tä­vät, et­tä em­me saa sai­ras­tua. He ra­kas­ta­vat mei­tä.

Meil­lä oli iha­na pää­si­äi­nen. Ei ol­lut kii­re min­ne­kään. Yh­te­nä päi­vä­nä kä­vim­me hiih­tä­mäs­sä kol­me tun­tia lä­hei­sil­lä pel­loil­la ja met­sä­au­ki­oil­la. Oli au­rin­koi­nen päi­vä, hiih­to­ke­li oli lois­ta­va, han­ki kan­toi. Oli on­nel­lis­ta. On luk­sus­ta voi­da läh­teä hiih­tä­mään suo­raan omal­ta pi­hal­ta.

Toi­se­na päi­vä­nä pe­la­sim­me niin pit­kän Scrab­b­le-pe­lin, et­tä eh­dim­me kuun­nel­la uu­del­leen jo edel­li­se­nä päi­vä­nä kat­so­mam­me Jo­han­nes-pas­si­on esi­tyk­sen sekä yli puo­let Per­go­le­sin Sta­bat Ma­te­ris­ta.

Ar­ki on jo al­ka­nut. Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni on ol­lut mel­ko pe­rus­maa­nan­tai. Töis­sä pys­tym­me vie­lä käy­mään. Kel­lo soi en­nen kuut­ta. Hir­vit­tä­vä kel­lo­nai­ka ih­mi­sen vuo­ro­kau­des­sa!

Ter­vo­las­sa vie­lä kaik­ki hy­vin. Ai­na­kin tä­nään.

Kun elä­mä on hil­jai­se­loa, pie­ni­kin ta­pah­tu­ma on kiva ilo. Pos­ti toi mi­nul­le kak­si net­ti­huu­to­kau­pas­ta hank­ki­maa­ni le­vyä. Toi­nen levy si­säl­tää nuo­ren Mo­ni­ca Groo­pin Schu­bert-lau­lu­ja. Toi­sel­la le­vyl­lä lau­lu­yh­tye Lu­men Valo lau­laa van­haa mu­siik­kia.

Poik­keuk­sel­li­ses­ti aloin lei­po­maan pian ko­tiin tu­lon jäl­keen. Lei­po­es­sa kuun­te­lin ra­di­os­ta pät­kän jat­ko­lu­en­ta­na tu­le­vaa Ka­don­nut­ta ai­kaa et­si­mäs­sä. En kos­kaan ym­mär­rä, mitä sii­nä oi­kein ta­pah­tuu. Ta­pah­tuu­ko­han sii­nä mi­tään? On­ko­han mi­nun­kin oma elä­mä usein sel­lais­ta, et­tä mi­tään ei ta­pah­du ja päi­viä ku­luu ja minä vain suun­nit­te­len ja ai­on ja teen en niin tär­kei­tä asi­oi­ta? Oli­si kiva ol­la te­ho­kas ja ai­kaan­saa­va. Oli­si kiva tun­tea päi­vän päät­teek­si suo­riu­tu­neen­sa hy­vin teh­tä­vis­tä ja ta­voit­teis­ta, jot­ka on aset­ta­nut it­sel­leen.

Satu Sil­vo jäi lu­ke­maan kau­niil­la ää­nel­lään keit­ti­ön ra­di­os­sa Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­sia, kun siir­ryin olo­huo­nee­seen. Oli­si teh­nyt hy­vää jää­dä kuun­te­le­maan lu­en­taa.

Lai­toin kuu­lu­maan Groo­pin iha­nas­ti lau­la­mia lie­de­jä. Sama kau­nis ja tum­ma ää­ni oli soi­nut pää­si­äi­sen Jo­han­nes-pas­si­on mi­ni­ko­koon­pa­nos­sa. Sil­loin upe­an van­hem­man nai­sen ää­ne­nä, nyt 14 vuot­ta nuo­rem­man. 19 Schu­ber­tin lau­lua. Nyt oli mitä mai­ni­oin het­ki is­tua alas soh­val­le kir­joit­ta­maan.

Maa­nan­tai-il­las­ta tuli miel­lyt­tä­vä. Au­rin­ko pais­toi pit­kään. Huh­ti­kuun kuu­la­kas valo va­lai­si huo­nee­ni. Nyt on jo pi­meä.

Lu­men Va­lon lau­la­ma mu­siik­ki on sä­vel­let­ty 1200-lu­vun ja 1500-lu­vun vä­lil­lä. Mel­kein voi­sin luul­la, et­tä on­kin jou­lu ja per­he nuk­kuu ja minä tääl­lä yk­sin val­von.

Täy­tyy men­nä lait­ta­maan vie­lä pyy­kit kui­vu­maan.

Hanna-MariaJurmu
Olen 57-vuotias tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen 4-vuotiaan Kaarin ja 2-vuotiaan Sulon isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys