Suvi Myllymäki
Ihmisillä on erilaisia unelmia. Pienempiä ja isompia. Minulla on ollut useana vuonna mielessä, että joskus lähden nuorten lasketteluretkelle valvojaksi. Syitä tähän ajatukseen on ollut kaksi. Se, että nuoret ovat ihania ja se, että lumilautailu on yksi lempiurheilulajeistani.
Toteutus on odotuttanut, koska tarkoitus on aina ollut myös lumilautailla reissulla. Raskaana tai pienen lapsen kanssa tämä ei onnistu. Tällä hetkellä nuorimmaisemme on 3-vuotias, joten kun WhatsAppiin kilahti viesti, jossa haettiin valvojaa Rukan-reissulle, vastasin myöntävästi noin kymmenessä minuutissa. Koskeehan nämä reissut meidän perhettä muutenkin. Meiltä reissuun lähti kaksi nuorta.
Meidän rauhanyhdistyksellä on aktiivinen nuorisotoimikunta, joka järjesti yhdessä nuorten kanssa myyjäiset ennen lasketteluretkeä kulujen kattamiseksi. Nuoret lähtivätkin innolla mukaan myyjäisten järjestämiseen ja saivat näin tärkeän kokemuksen yhdessä tekemisen voimasta ja siitä, mitä pieni työpanos mahdollistaa.
On tärkeää, että rauhanyhdistys järjestää myös erilaisia ei-hengellisiä tapahtumia. Tämän matkan merkitys tuli selvästi näkyville varsinkin nyt, kun on pitkään ollut taukoa kaikesta toiminnasta. Rukalle lähti sata nuorta Raahen ja lähialueiden rauhanyhdistysten alueilta. Näin paljon nuoria ei ole aktiivisesti toiminnassa mukana, mutta laskettelemaan lähtivät myös monet uskonsa kieltäneet nuoret. Saamme rukoilla, että Taivaan Isä saisi kutsua heitä takaisin mukavan reissun ja nuorten yhdessäolon kautta. On ihana huomata, että uskovaisten joukko on pysynyt nuorille kuitenkin niin läheisenä, että rauhanyhdistyksen järjestämälle retkelle voi lähteä mukaan.
Matkalla syntyi isoja kaveriporukoita, joissa oli mukana hyviä ystäviä ja seurustelevia pareja. Porukkaan mahtui myös hiljaisempi nuori, joka oli rohkaistunut lähtemään yksin reissuun. Harmillisesti kuulin kuitenkin myös sellaisen tapahtuman, jossa joku ei ollutkaan mahtunut mukaan porukkaan. Edelleen on tärkeää aikuisten muistuttaa ja ohjata nuoria siihen, että otetaan kaikki mukaan.
Juttelin ennen reissua erään äidin kanssa, joka totesi olevansa iloinen laskettelemaan lähtevän nuorensa puolesta, koska nuorella ei ole kovin paljon uskovaisia ystäviä. Ajatus tutustumisesta laajemmin alueen nuoriin oli jo syttynyt äidin toiveissa. Ystävyyden merkitys mukana kulkemisessa korostuu nuorilla. Nuorille on ensiarvoisen tärkeää, että on joku, jonka kanssa mennä seuroihin ja nuorteniltoihin. Yhteisillä retkillä tutustutaan toisiin ja muussa toiminnassa saadaan poimia yhteisten retkien tuomien muistojen hedelmiä.
Valvojankin osuus laskettelureissulla onnistui hyvin. Tiesin kyllä, että nuoret ovat fiksuja ja hyvin käyttäytyviä, eikä valvojaksi lähteminen huolettanut. Perille päästyämme nuoret, vaikka heitä paljon olikin, hajaantuivat tehokkaasti ympäri Rukaa. Valvojalla ei kovin paljon päivän mittaan ole valvottavaa. Totesimmekin valvojakaverini kanssa, että saattaahan täällä laskea, kun laskee hyvän asian puolesta. Tärkein tehtävämme oli kotiin lähtiessä laskea, että kaikki ovat kyydissä.
Täysin bonuksena – hyvänä sellaisena – sain tyhjentää mieleni kaikesta, mitä ison perheen äidin huolisopukoista löytyy. Hississä ylös mentäessä sain jakaa ajatuksiani toisen äidin kanssa ja alas tullessa sain keskittyä auringon, vauhdin ja liikunnan ilon tuomaan hurmioon. Kiitos onnistuneesta matkasta kuuluu Taivaan Isälle. Uskon, että päivä jää kultareunaisena muistoihin monelle reissussa mukana olleelle.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys