JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Siniritareita

14.8.2021 7.05

Juttua muokattu:

13.8. 12:53
2021081312532920210814070500

Kel­lo 0.30 as­te­len pi­me­äl­lä pi­hal­la haa­vi toi­ses­sa kä­des­sä ja pi­meä lamp­pu toi­ses­sa. Las­ken haa­vin no­jaa­maan koi­vun puun­run­koa vas­ten sik­si ai­kaa, kun käyn lait­ta­mas­sa lam­pun roi­kan pis­tok­kee­seen.

Las­ket­tu­a­ni haa­vin run­koa vas­ten ta­ju­an, et­tä sii­tä läh­tee len­toon val­ta­va per­ho­nen. Hok­saan heti, et­tä se on si­ni­ri­ta­riy­ök­kö­nen, joka on tul­lut syö­mään ba­naa­nia ja man­sik­ka­hil­loa run­gol­ta. Olin jo unoh­ta­nut koko syö­tin. Har­mit­taa kun per­ho­nen häi­pyi. Ri­pus­tan va­lon lois­ta­maan na­rul­la riip­pu­van la­ka­nan eteen hou­kut­te­le­maan yö­per­ho­sia.

Pian la­ka­naan len­näh­tää­kin se ri­ta­riy­ök­kö­nen. Sy­dän pam­pat­taa, sil­lä en ole kos­kaan en­nen sitä näh­nyt, pait­si pi­kai­ses­ti äs­ken pi­me­äs­sä. Olen toi­vo­nut har­taas­ti, et­tä nä­ki­sin sen jos­kus – ja sii­nä se nyt on.

Koh­ta pai­kal­le len­näh­tää toi­nen­kin sa­man­lai­nen. Ha­pui­len pu­he­li­men kä­tee­ni ja otan koko ajan ku­via lä­hes­ty­es­sä­ni jät­ti­per­ho­sia, joi­den sii­pi­vä­li on mel­kein 10 sent­ti­met­riä. Het­ken pääs­tä toi­nen niis­tä len­näh­tää pi­mey­teen, mut­ta toi­nen jää pai­kal­leen, kun­nes al­kaa pyö­riä ym­pä­riin­sä ja len­näh­del­lä pik­ku py­räh­dyk­siä maas­sa. Yri­tän hou­ku­tel­la sitä kä­del­le­ni ja on­nis­tun­kin. Ku­via otan tie­tys­ti jat­ku­vas­ti ja olen vä­hin­tään­kin yh­tä se­kai­sin kuin per­ho­nen.

Muu­ta­man ker­ran ke­sän ai­ka­na olen val­vo­nut va­lol­la, ku­van­nut per­ho­sia ja yrit­tä­nyt tun­nis­taa nii­tä. En­nen en ole osan­nut aja­tel­la, kuin­ka pal­jon hie­non vä­ri­siä tai kau­niin pit­si­ku­vi­on omaa­via yö­per­ho­sia on ole­mas­sa. Mie­tin, mik­si yö­per­ho­sil­la­kin on vä­re­jä, vaik­ka ih­mi­set ei­vät niis­tä pää­se pi­me­äs­sä naut­ti­maan. Sa­man­tien ta­ju­an, et­tä ei­vät­hän per­ho­set ole ih­mi­siä var­ten. Eh­kä ne it­se nä­ke­vät tois­ten­sa vä­rit. Esi­mer­kik­si iso­mit­ta­ri, joka on kau­niin vih­reä, pys­tyy naa­mi­oi­tu­maan päi­väl­lä hy­vin ruo­hik­koon. Per­ho­set nä­ke­vät ult­ra­vi­o­let­ti­va­loa ja pys­ty­vät suun­nis­ta­maan tuok­su­jen ja va­lon pe­rus­teel­la sa­to­jen met­rien pääs­tä koh­tee­seen. Ei voi muu­ta kuin ih­me­tel­lä Luo­jan luo­mis­töi­tä. Yö­per­hos­ten myö­tä mi­nul­le on avau­tu­nut ihan uu­si maa­il­ma luon­non mo­ni­muo­toi­suu­teen.

Tänä ke­sä­nä olem­me saa­neet naut­tia jopa vä­hän lii­an­kin läm­pi­mis­tä päi­vis­tä, mut­ta myös iha­nan läm­pi­mis­tä öis­tä. Jo­ten­kin on tun­tu­nut, et­tä ko­ro­na­tal­ven kär­si­mys­ten jäl­keen tämä kesä on ol­lut jo­tain niin hy­vää, et­tä sen lop­pu­mi­nen pe­lot­taa. Päi­vi­sin en ole ai­na jak­sa­nut teh­dä muu­ta kuin lo­jua tel­tal­la kuun­te­le­mas­sa Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta, en­kä yleen­sä öi­sin var­sin­kaan ole jak­sa­nut muu­ta kuin nuk­kua. Yö­per­hos­har­ras­tus on tun­tu­nut kui­ten­kin niin mie­len­kiin­toi­sel­ta, et­tä olen op­pi­nut me­ne­mään ai­kai­sem­min il­lal­la nuk­ku­maan, et­tä jak­san he­rä­tä yöl­lä het­kek­si per­hos­la­ka­naa tui­jot­ta­maan.

Toi­von niin, et­tä läm­min­tä ke­sää seu­rai­si läm­min syk­sy. Ja et­tä sai­sin ke­sän läm­mön ja ke­sä­seu­ra­ra­di­o­tun­nel­man säi­löt­tyä it­see­ni koko tal­vek­si. Niin et­tei ko­ro­na-ah­dis­tus­kaan pää­si­si tun­keu­tu­maan sin­ne, ja jak­sai­si luot­taa Ju­ma­lan huo­len­pi­toon tal­vel­la­kin.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää. Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
LiisaLilvanen-Pelkonen

Nämä viikot olen elänyt muistoissa

29.11.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Näkökulmia

30.10.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Yllätin itseni!

11.9.2022 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kiitoslauluja ja ilonkyyneleitä

11.7.2022 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Varjoja keväässä

3.6.2022 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Uskollinen ystävä

27.4.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tallin haju

21.3.2022 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

“Liikuttelin lieden puita, ajattelin armastani”

16.12.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lomailua

8.11.2021 6.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuinka paljon pitää jaksaa?

19.9.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Hautausmaan rauhaa

18.7.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Lilvasjärven onnea

9.6.2021 7.00
LiisaLilvanen-Pelkonen

Suviseurasukkia odotellessa

27.4.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Itkemisen lahja

24.3.2021 8.51
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kuusivanhusten kaatuessa

17.2.2021 7.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kalailo

24.1.2021 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Saamattomuutta

29.12.2020 6.10
LiisaLilvanen-Pelkonen

Muistelen isää

15.11.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

"Riemuitse, tytär Siionin!"

10.10.2020 7.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kurkien siivittämänä syksyyn

18.9.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Opettajan huolet

19.8.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Siipien kauneutta

16.7.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Äitiä ikävä

21.6.2020 6.15
LiisaLilvanen-Pelkonen

Tuoksuu keväälle

18.5.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Kaakaota vuohenmaidon kera

20.4.2020 6.30
LiisaLilvanen-Pelkonen

Metsätöissä on mukavaa

20.3.2020 6.25
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mökistä kodiksi

11.2.2020 6.05
LiisaLilvanen-Pelkonen

Mielessä jo kylvölaatikot ja taimet

22.1.2020 6.30
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys