Liisa Lilvanen-Pelkonen
Liisa Lilvanen-Pelkonen
Olen kahden viikon aikana kutonut villasukkia. En siis neulonut niin kuin monen mielestä pitäisi sanoa, koska meillä on aina kudottu. On kudottu sukkia ja lapasia ja on kudottu myös mattoa. En ole vuosikausiin tehnyt käsitöitä, jos ei villan karstaamista ja kehräämistä lasketa. Tosin haaveeni on ollut tehdä se villapaita omien lampaiden villoista, sitten joskus, kun saan nuo kaikki villakasat langaksi asti.
Täällä Akaassa järjestettiin sellainen yhteisneulontatapahtuma, mysteerineulonta, missä tehtiin Akaa-sukkia niin, että ohjeet tulivat kahdeksassa osassa. Uusi osa tuli joka toinen päivä kello kymmenen. Jokaisessa ohjeessa oli tarkoitus esitellä Akaata. Tämä projekti kuulosti niin hauskalta, että lähdin innolla mukaan.
Varren ensimmäinen pätkä kertoo rautateistä ja Risto-höyryveturista. Toinen osa kertoo kaupunkimehiläisistä, kolmannessa on hunajakennoja. Kantapäätä tehdessä nautitaan kevään leskenlehdistä ja viides osa vie historialliselle Haihunkoskelle. Kuudes osa kuvaa Akaan lähiruokatuotantoa, seitsemäs luontokohteita ja kahdeksas Vanaja-vettä.
Siinäpä sukat sitten valmistuivat, ja Facebook-viesteistä päätellen ympäri Suomea syntyi komeita Akaa-sukkia ties kuinka monta kymmentä tai jopa sataa paria. Kyllä kelpaa köpötellä varpaat lämpiminä kauniit sukat jalassa! Ne tuntuvat jotenkin niin ihanilta, kun niissä on oman kotiseudun tärkeät asiat koko ajan mukana.
Mutta olisiko tästä ideasta jakoon? Nyt kun rauhanyhdistyksissä mietitään, mistä saisi tuloja korona-ajan menetetyille seuratuloille, niin voisiko joku käsityöihminen suunnitella omalle rauhanyhdistykselle nimikkosukat? Niitä sitten kaikki innolla tekemään ja lunastamaan omaksi tai myymään muille. Tulot menisivät tietenkin myyjäistuloina rauhanyhdistykselle.
Tai voisiko joku suunnitella suviseurasukat, joihin kesäkuun aikana tulisi ohjeita? Sitten olisi kaikilla valmiit sukat suviseuroihin!
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys