JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Talkoilu verissä

6.6.2022 6.00

Juttua muokattu:

2.6. 12:42
2022060212422520220606060000

Sal­la Pät­si

Pa­rin vuo­den tau­on jäl­keen ovat kent­tä­su­vi­seu­rat lu­paa­vas­ti lä­hes­ty­mäs­sä ja to­teu­tu­mas­sa. Jos Ju­ma­la suo! Mo­neen ker­taan on kuul­tu tuo to­te­a­mus ja se, mi­ten se on elet­ty to­dek­si vii­me vuo­si­na. Mei­tä on muis­tu­tet­tu sii­tä, et­tä mi­kään ei ole it­ses­tään­sel­vyys en­nen kuin se to­teu­tuu. Ei­kä ai­na sit­ten­kään, kos­ka esi­mer­kik­si Suvi- ja opis­to­seu­rat to­teu­tu­vat hy­vin vain, jos sa­dat ja tu­han­net työ­vuo­rot saa­daan täy­tet­tyä. Va­pai­ta työ­vuo­ro­ja on ol­lut tar­jol­la jo tal­ves­ta läh­tien, ja vie­lä nyt, kuu­kaut­ta en­nen Su­vi­seu­ro­ja, va­pai­ta vuo­ro­ja on run­saas­ti.

Työ­vuo­roi­hin si­tou­tu­mi­nen tun­tuu jos­kus vai­ke­al­ta, mut­ta ai­na­kin mi­nul­la niis­tä on mon­ta mu­ka­vaa muis­toa vuo­si­kym­me­nien var­rel­ta. Lap­suus­ke­sii­ni kuu­lui olen­nai­se­na osa­na Jäm­sän opis­to­seu­rat ja tal­koo­työt. Ai et­tä oli mu­ka­va jär­jes­tel­lä ta­va­roi­ta hyl­lyi­hin kark­ki­ki­os­kis­sa ja seu­ro­jen ai­ka­na ol­la myy­jä­nä. Jos­kus ko­keil­tiin kier­tä­vää kar­kin­myyn­ti­ä­kin.

Ison­tel­tan ko­ko­a­mi­ses­sa ja pur­ka­mi­ses­sa saa­tiin myös ol­la mu­ka­na ai­na. Tur­val­li­suus­mää­räyk­set oli­vat eh­kä eri­lai­set kuin ny­ky­ään, ja telt­ta­kin oli eri­lai­nen. Kuu­len kor­vis­sa­ni vie­lä­kin, kuin­ka mie­het huu­si­vat "hii­op!", jot­ta telt­ta­kan­kaan nos­to­ryt­mi oli­si sama kai­kil­la. Tal­koo­lai­sil­le oli tie­tys­ti tal­koo­kah­vit, ku­ten ny­ky­ään­kin on.

Nuo­re­na osal­lis­tuin var­maan joka seu­rois­sa työ­vuo­roi­hin. Osak­si sik­si, et­tä ei tar­vin­nut miet­tiä ke­nen kans­sa sitä oli­si, ja osit­tain sik­si, et­tä sääs­ti­hän sii­nä omia vä­hiä ra­ho­jaan, kun sai ruo­ka- ja kah­vi­lip­pu­ja pal­kak­si. Työ­vuo­rois­sa on saa­nut uu­sia tut­tu­ja ja jos­kus on sat­tu­nut ys­tä­vän­kin kans­sa sa­maan vuo­roon, ihan sat­tu­mal­ta.

Opis­to­vuo­te­ni jäl­keen olin Ra­nu­al­la opis­to­seu­rois­sa tai­val­kos­ke­lais­ten ka­ve­rei­den kans­sa, kun Vää­rä­nie­men Paa­vo Tai­val­kos­kel­ta ky­se­li työ­voi­maa täyt­tä­mät­tö­miin vuo­roi­hin. Minä olin heti val­mis läh­te­mään. Niin­pä men­tiin Paa­von kans­sa työ­voi­ma­toi­mis­toon, ja siel­lä hän ihan lii­ku­tuk­sis­saan ker­toi in­nok­kaas­ta työ­läi­ses­tä. Mul­la vä­hän no­lot­ti, mut­ta osal­lis­tu­mi­nen seu­ra­tal­koi­siin oli niin ve­ris­sä, et­tä lu­pau­tu­mi­nen tuli ihan spon­taa­nis­ti.

Eri­lai­sis­sa töis­sä ol­les­sa saa huo­ma­ta, mitä kaik­kea seu­ro­jen on­nis­tu­mi­seen tar­vi­taan­kaan, ja ar­vos­tus jär­jes­tä­jiä koh­taan nou­see. Eh­kä­pä si­ten löy­tyy myös kär­si­väl­li­syyt­tä ja ym­mär­rys­tä esi­mer­kik­si ves­san sii­voo­jia tai lii­ken­tee­noh­jaa­jia koh­taan. Tu­li­joi­ta ja jo­not­ta­jia on pal­jon mui­ta­kin kuin minä, ja no­pein­kaan sii­voo­ja ei ajat­ta työ­tään tee! Ja mi­kä­pä se siel­lä on odo­tel­les­sa. Ves­san nur­kal­la tai ken­täl­le jo­no­tet­ta­es­sa on näh­ty mon­ta tut­tua ja saa­tu vaih­taa kuu­lu­mi­sia.

Tal­koi­lu ei ai­na ole tun­tu­nut so­pi­van omaan ai­ka­tau­luun. Var­sin­kin las­ten ol­les­sa pie­niä seu­rat me­ni­vät ihan heis­tä huo­leh­ties­sa, kun­nes jos­kus huo­ma­sin, et­tä mi­nä­hän saan it­sel­le "omaa ai­kaa", kun me­nen­kin työ­vuo­roon.

Jos­kus ei jak­sa, jos­kus ei pys­ty, mut­ta on­nek­si työ­vuo­ro­ja on mo­nen­lai­sia. Pal­jon teh­dään etu­kä­teen­kin, ja toi­von, et­tä tämä blo­gi­ni sai­si tei­tä, jot­ka Su­vi­seu­roi­hin me­net­te, ot­ta­maan vaik­ka edes yh­den vuo­ron. Jo­kai­nen pys­tyy seu­ro­jen eteen ai­na­kin ru­koi­le­maan, et­tä Su­vi­seu­rat jär­jes­tyi­si­vät, jos Ju­ma­la suo.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys