JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

”Tar­vit­sen seu­ro­ja!”

5.6.2020 6.25

Juttua muokattu:

5.6. 13:55
2020060513552520200605062500

Oli koti-il­ta. Puo­li­so­ni oli töis­sä. Syö­tin kak­so­sil­le il­ta­puu­roa. Se on vauh­di­kas toi­mi, kun eri­tyi­ses­ti toi­nen heis­tä kii­pe­ää ja kar­kaa ai­na­kin kym­me­nen ker­taa ruo­kai­lun ai­ka­na. Toi­nen ei ihan vie­lä osaa kii­ve­tä tuo­lis­ta pois, mut­ta hän­kin ot­taa sis­kos­ta mal­lia ja liik­kuu eloi­sas­ti: nou­see ja las­kee, nou­see ja las­kee.

Joku lap­sis­ta teki vie­lä etä­kou­lu­teh­tä­viä keit­ti­ön­pöy­dän ää­res­sä, ja sii­nä sa­mal­la au­toin hän­tä. Suo­raan sa­not­tu­na täs­sä il­las­sa oli hiu­kan häs­sä­kän tun­tua. Moni sa­noi ”äi­ti” yh­tä ai­kaa, ja tun­tui sil­tä, et­tä joka paik­kaan pi­täi­si eh­tiä yh­tä ai­kaa.

Oli puu­ron syöt­töä, pyl­lyn pyyh­ki­mis­tä, puut­tu­van yö­pai­dan et­si­mis­tä, ma­te­ma­tii­kan las­ku­jen oh­jaus­ta, ja vie­lä yk­si ky­se­li, mil­loin­han se ham­mas­kei­ju mah­taa muis­taa käy­dä, kun ham­mas on odot­ta­nut pilt­ti­pur­kis­sa ves­san pöy­däl­lä jo kuu­kau­den päi­vät. Tämä ham­mas­kei­ju ve­to­si ko­ro­na­kii­rei­siin ja lu­pai­li, et­tä aa­mul­la ko­lik­ko oli­si jo il­mes­ty­nyt – ja sa­mal­la yrit­ti pai­naa ky­sei­sen teh­tä­vän mie­leen­sä.

Sil­loin kuu­lin, kuin­ka mei­dän ala­kou­lui­käi­nen poi­ka ky­se­li olo­huo­nees­sa si­sa­ruk­sil­taan, et­tä mil­loin on seu­rat. Sit­ten hän tuli ai­van mi­nun vie­ree­ni is­tu­maan, ja hiu­kan kär­si­vä­nä vaa­ti mi­nul­ta: ”Äi­ti, tar­vit­sen seu­ro­ja! Tar­vit­sen seu­ro­ja! Mi­nul­la on sel­lai­nen tun­ne!” Jos tun­ti­sit tä­män lap­sen, tie­täi­sit, et­tä hän usein up­pou­tuu suu­rel­la ja jopa kiih­ke­äl­lä an­tau­muk­sel­la sii­hen, mitä hän mil­loin­kin on te­ke­mäs­sä.

Täl­lä het­kel­lä hän opis­ke­lee tie­to­ja eri ai­ka­kau­den so­ti­lais­ta, ja saan use­aan ot­tee­seen päi­vän ai­ka­na kuul­la asi­aa eri tais­te­lu­va­rus­teis­ta ja stra­te­gi­ois­ta. Tie­sit­kö muu­ten, et­tä tut­ki­jat epäi­le­vät, et­tä vii­kin­geil­lä ei oi­ke­as­ti ol­lut sar­via ky­pä­ris­sään? Se on kä­si­tys, joka on jää­nyt elä­mään sar­ja­ku­vis­sa ja po­pu­laa­ri­kult­tuu­ris­sa. It­se asi­as­sa sar­vel­li­sia ky­pä­riä oli eng­lan­ti­lai­sil­la, joi­ta vas­taan vii­kin­git jos­sain vai­hees­sa tais­te­li­vat. Tä­män ta­kia jos­ta­kin vii­kin­ki­tais­te­li­jan hau­das­ta on löy­ty­nyt myös sar­vel­li­nen ky­pä­rä.

Yh­tä in­ten­sii­vi­sel­lä ta­val­la tämä sama lap­si jos­kus kri­ti­soi seu­roi­hin läh­töä. Siel­lä on kuu­lem­ma tyl­sää, ei­kä hän ha­lu­ai­si läh­teä. Olem­me vä­lil­lä kes­kus­tel­leet sii­tä, mik­si käym­me seu­rois­sa ja ker­to­neet myös, mik­si py­säh­dym­me py­hä­päi­vä­nä. Jos­kus tyl­sis­ty­mi­nen ei ole lain­kaan pa­hit­teek­si. Kun me an­nam­me elä­mäs­säm­me ti­laa py­säh­ty­mi­sel­le ja eh­kä tyl­sis­ty­mi­sel­le­kin, on hel­pom­pi tul­la Ju­ma­lan sa­nan ää­reen ja an­taa sil­le ti­laa.

Eh­kä juu­ri tä­män ta­kia olin­kin niin yl­lät­ty­nyt, kun tämä ky­sei­nen lap­si tuli vaa­ti­maan seu­ro­ja. Tämä pyyn­tö kui­ten­kin py­säyt­ti it­se­ä­ni kai­ken häs­sä­kän kes­kel­lä. Sa­noin hä­nel­le, et­tä net­ti­seu­rat jär­jes­ty­vät sa­man tien. Lä­he­tin net­ti­seu­ra­lin­kin hä­nen kän­nyk­kään­sä ja ke­ho­tin, et­tä me­ni­si sän­kyyn kuun­te­le­maan. Nor­maa­lis­ti kän­nyk­kä jää yök­si keit­ti­ön saa­rek­keel­le, mut­ta täl­lä ker­taa tein poik­keuk­sen. Kun lo­pul­ta it­se sel­viy­dyin ylä­ker­taan lait­ta­maan pie­niä nuk­ku­maan, lop­pu­lau­lut oli­vat me­neil­lään. Pie­ni seu­ra­vie­ras tur­val­li­ses­ti nuk­kui.

Seu­raa­va­na aa­mu­na is­tut­tiin taas vie­rek­käin pöy­däs­sä syö­mäs­sä aa­mu­pa­laa, mut­ta täl­lä ker­taa vä­hä­e­lei­ses­ti. Vain minä, poi­ka ja toi­nen vau­vois­ta. Ky­se­lin pie­nel­tä po­jal­ta­ni, et­tä oli­ko hä­nel­lä jo­kin eri­tyi­nen huo­li tai mur­he, kun tuli pyy­tä­mään seu­ro­ja. Mi­nus­ta hä­nel­lä oli ol­lut il­lal­la kas­voil­laan hä­tään­ty­nyt il­me.

Hän vas­ta­si, et­tä ei ole mi­tään eri­tyis­tä, mut­ta hä­nel­le oli tul­lut vain sel­lai­nen epäi­lys, et­tä on­ko hän enää us­ko­mas­sa. Lap­sen vas­taus pu­hut­te­li. Lai­toin kä­den hä­nen ol­ka­pääl­leen ja ker­roin et­tä ai­na saa us­koa kaik­ki epäi­lyk­set­kin an­teek­si, Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Jo­ten­kin sii­nä het­kes­sä seu­ro­jen tär­keys tuli konk­reet­ti­ses­ti esil­le. Ju­ma­lan sa­nan tar­ve ei kat­so ikää. Voim­me tur­val­li­ses­ti kuun­nel­la ja us­koa.

LailaUljas
Olen nelikymppinen ison perheen äiti, äitiyslomalla oleva yrittäjä, valtiotieteiden maisteri ja ikuinen opiskelija. Olen syntynyt yhdysvalloissa, mutta asunut Suomessa puolet elämästäni. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vähäosaisten asema yhteiskunnassamme. Asioiden jäsentäminen kirjoittamisen kautta on minulle tärkeää. Olen aikaisemmin kirjoittanut paria ruokablogia. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen laila.uljas@gmail.com
3.7.2020

Minä tun­nus­tin si­nul­le syn­ti­ni, en sa­lan­nut pa­ho­ja te­ko­ja­ni. Minä sa­noin: "Tun­nus­tan syn­ti­ni Her­ral­le." Sinä an­noit an­teek­si pa­hat te­ko­ni, otit pois syn­tie­ni taa­kan. Ps. 32:5

Viikon kysymys