JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tasa-ar­vo­poh­din­to­ja lip­pu­tan­gon juu­rel­la

10.4.2021 7.00

Juttua muokattu:

31.3. 13:01
2021033113013520210410070000

Niin­pä sai taas ta­lon­mie­hen ty­tär nos­taa si­ni­ris­ti­li­pun sal­koon, täl­lä ker­taa tasa-ar­von päi­vän kun­ni­ak­si. Tasa-ar­vos­ta pu­hu­taan pal­jon, ja sen pe­rään huu­del­laan mil­loin mil­lä­kin alal­la. Ei ol­la tyy­ty­väi­siä sii­hen tai tuo­hon asi­aan. Mut­ta kun ver­taa ny­ky­ai­kaa vaik­ka­pa sa­dan vuo­den ta­kai­seen, niin huo­maa et­tä pal­jon on Suo­mes­sa ta­pah­tu­nut tasa-ar­von­kin suh­teen.

Mitä tasa-ar­vo lop­pu­jen lo­puk­si on? Voi­ko kos­kaan saa­vut­taa täy­del­lis­tä tasa-ar­voa? Näi­tä miet­ties­sä ja van­ho­ja leh­tiä se­la­tes­sa löy­sin kym­me­nen vuo­den ta­kai­sen Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den, jos­sa oli poh­din­taa tasa-ar­vos­ta. Avi­o­mie­hen ja -vai­mon nä­kö­kul­mat oli­vat omi­na kir­joi­tuk­si­naan. ”Meil­lä tasa-ar­vo to­teu­tuu muun mu­as­sa niin et­tä mo­nis­sa asi­ois­sa ja as­ka­reis­sa se te­kee, joka eh­tii.”

Eli tasa-ar­vo on tiet­tyä va­paut­ta, ei su­ku­puo­lit­tu­nees­ti tie­tyn kaa­van mu­kaan me­ne­mis­tä. Se on myös tois­ten kun­ni­oit­ta­mis­ta, ei vi­ko­jen et­si­mis­tä ja syyt­te­lyä.

Tasa-ar­vo on myös sitä, et­tä am­ma­tin­va­lin­ta­kaan ei ole enää it­ses­tään­sel­vyys sen mu­kaan, kum­paa su­ku­puol­ta on.

Kuun­te­len vie­res­tä mie­he­ni ja ty­tär­te­ni kes­kus­te­lua tai pu­he­lin­soit­toa. Kuun­te­len, mut­ta en ym­mär­rä lä­hes­kään kaik­kea. Sen ver­ran kui­ten­kin ym­mär­rän, et­tä tie­dän, ke­nen kans­sa mie­he­ni pu­huu. Pu­hees­sa vi­lah­te­lee in­ter­coo­ler, HCT, ADR, ja­ko­tuk­ki ja ros­si­lat­tia. Mi­nä­kin saan eli­ni­käis­tä op­pi­mis­ta kuun­te­luop­pi­laa­na.

Mi­nul­le on jo lii­an fy­siik­kaa ru­kin käyt­tö ja lan­gan­kier­teen muo­dos­tu­mi­nen. Mei­naa ai­vot men­nä kier­teel­le ja sol­muun nii­tä päh­käil­les­sä.

Tasa-ar­voa on myös oma kie­li. Suo­men kie­lel­lä on haus­ka lei­ki­tel­lä. Äi­ti on ol­lut ruk­ki­kurs­sil­la ja ty­tär truk­ki­kurs­sil­la. Vain yh­den kir­jai­men ero sa­nois­sa, mut­ta käy­tän­nös­sä ero­ja on enem­män kuin yh­tä­läi­syyk­siä!

Si­ni­val­koi­nen ris­ti­lip­pu on ai­na yh­tä juh­lal­lis­ta nos­taa sal­koon. Minä sen useim­mi­ten meil­lä nos­tan, pe­rin­tei­tä kun­ni­oit­ta­en. Lau­lan si­ni­ris­ti­lip­pua ym­pä­ril­le­ni vil­kuil­len, et­tei naa­pu­ri juu­ri satu hiih­te­le­mään pi­han poik­ki.

Muis­te­len kii­tol­li­se­na men­nei­tä su­ku­pol­via, jot­ka meil­le ovat uh­rauk­sil­laan an­sain­neet tä­män rak­kaan isän­maan. Aja­tuk­sin olen usein myös lap­suus­ko­din seu­tu­vil­la. Isä opis­ton ta­lon­mie­he­nä nos­ti lu­kui­sia ker­to­ja li­pun opis­ton kor­ke­aan sal­koon. Jos­kus saim­me ol­la ka­ve­ri­na viik­kaa­mas­sa lip­pua ta­kai­sin säi­löön tai äi­din kans­sa paik­kaa­mas­sa re­ven­neen li­pun reu­no­ja meil­lä ko­to­na. Sii­nä sa­mal­la saim­me op­pia li­pun käy­tös­tä, pe­rin­teis­tä, ar­vos­tuk­ses­ta. Opis­tol­la rip­pi­kou­lus­sa ol­les­sam­me las­kim­me serk­ku­ty­tön kans­sa use­am­pa­na il­ta­na li­pun, kun se iso­sil­ta pää­si unoh­tu­maan.

Liit­ty­nee­kö se­kin tasa-ar­voon, tai de­mok­ra­ti­aan ja sa­nan- ja us­kon­non­va­pau­teen ai­na­kin, et­tä saam­me vie­lä va­paas­ti ker­toa Ju­ma­las­ta ja hä­nen ar­mos­taan mei­tä syn­ti­siä koh­taan, esi­mer­kik­si Pää­si­äis­sa­na-leh­den vä­li­tyk­sel­lä. Mi­nun jo­ka­vuo­ti­nen pe­rin­tee­ni on jo rei­lun pa­ri­kym­men­tä vuot­ta ol­lut lä­het­tää tuo leh­ti ja jou­lun ai­kaan Sii­o­nin Jou­lu -leh­ti rak­kaal­le kä­lyl­le­ni Nor­jaan. Pe­rin­ne ei kat­ken­nut Suo­men vuo­si­na­kaan, sil­lä hän ker­toi, et­tä sii­tä al­kaa pää­si­äi­nen ja jou­lu, kun leh­ti tu­lee pos­tin mu­ka­na yk­si­näi­sel­le var­ti­o­pai­kal­le. Li­säk­si Pää­si­äis­sa­nan os­ta­es­sa­ni saan sa­mal­la kan­nat­taa rak­kai­ta opis­to­jam­me, ne­hän vuo­ro­vuo­sin jul­kai­se­vat sen.

Men­nyt pää­si­äi­nen oli jo toi­nen ko­ro­na­pää­si­äi­nen. Suun­ni­tel­tu su­ku­lei­rim­me ja kaik­ki muut­kin isom­mat ko­koon­tu­mi­set piti pe­rua. Mut­ta jos­pa vie­lä saam­me viet­tää pää­si­äis­tä po­ru­kal­la, juh­lia ko­ro­na­or­juu­des­ta pää­syä! Naut­tia lä­hei­sis­tä va­paas­ti ja il­man naa­ma­rei­ta!

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies