JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Terveys tapetilla – diabetes seuralaisena

8.2.2022 6.00

Juttua muokattu:

7.2. 12:35
2022020712352920220208060000

Riik­ka Lin­nan­mä­ki

On­ko si­nul­la ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä keho ei toi­mi toi­vo­tus­ti tai si­nun on vai­kea löy­tää ta­sa­pai­noa hy­vän ruo­ka­va­li­on kans­sa?

Nor­maa­li­o­lois­sa minä syön koh­tuul­li­sen ter­veel­li­ses­ti ja en kan­na sii­tä suu­rem­min stres­siä. Di­a­be­tes on tul­lut oma­koh­tai­ses­ti tu­tuk­si ras­kaus­di­a­be­tek­sen muo­dos­sa jo kol­men ras­kau­den ajal­ta. Ve­ren­so­ke­ri­ar­vo­jen tu­li­si ol­la mah­dol­li­sim­man hy­vät vau­van nor­maa­lin kas­vun tur­vaa­mi­sek­si. Vä­lil­lä on tun­tu­nut, et­tei mi­kään au­ta, ja on ol­lut vai­kea hy­väk­syä it­sel­le tätä ve­ren­so­ke­rei­den kans­sa ta­sa­pai­not­te­lua edes ras­kau­den ajak­si.

Olen ol­lut pet­ty­nyt it­see­ni ja ih­me­tel­lyt, et­tä vaik­ka olen nou­dat­ta­nut oh­jei­ta, ar­vot ovat saat­ta­neet sii­tä huo­li­mat­ta ol­la kor­ke­at. Olo on tun­tu­nut tur­hau­tu­neel­ta ja voi­mat­to­mal­ta ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Edes lää­ke­hoi­to ei au­ta riit­tä­väs­ti.

Tä­män seu­ra­lai­sen kans­sa olen jou­tu­nut opet­te­le­maan kan­ta­pään kaut­ta me­ka­nis­me­ja, jot­ka ovat ol­leet vah­vem­pia vai­kut­ta­jia kuin oma tah­to­ti­la: au­to­no­mi­sia toi­min­to­ja on mah­do­ton­ta hal­li­ta päät­tä­väi­syy­del­lä! Di­a­be­tes­hoi­ta­ja ja vel­jen­vai­mo ovat kui­ten­kin roh­kais­seet, et­tei vika ole mi­nus­sa, ja in­su­lii­ni­hoi­to on vie­lä käy­tet­tä­vis­sä ole­va vaih­to­eh­to. It­sen­sä syyl­lis­tä­mi­nen ja kor­ke­at ta­voit­teet ovat lä­hel­lä myös ter­veys­ky­sy­myk­sis­sä.

Di­a­be­tek­sen tär­keim­pi­nä hoi­to­kei­noi­na pi­de­tään ruo­ka­va­li­o­ta ja lii­kun­taa. Ai­na vä­hä­hii­li­hyd­raat­ti­sia elin­tar­vik­kei­ta ei ole kaa­pis­sa. Ei­vät­kä kaik­ki di­a­bee­ti­kot edes sie­dä ruo­ka­ym­py­räs­sä suo­si­tel­tu­ja pe­ru­naa, rii­siä, he­del­miä yn­nä mui­ta hii­li­hyd­raat­ti­pi­toi­sia ruo­kia – edes vä­li­pa­la­na.

It­se­ku­ri on ko­val­la ko­e­tuk­sel­la: ve­ren­so­ke­rin seu­raa­mi­nen an­taa vä­li­tön­tä pa­lau­tet­ta ruo­ka­va­li­on so­pi­vuu­des­ta. Yh­teis­työ ke­hon tar­pei­den ja ras­kau­sa­jan mie­li­ha­lu­jen kans­sa ei ole sau­ma­ton­ta. Mi­ten tä­män kai­ken tark­kai­lun kes­kel­tä löy­tää hy­vää, ku­ten lii­kun­nan- ja ul­koi­lu­ni­lon, le­väh­tä­mi­sen on­nen sekä ke­hon ja mie­len läs­nä­o­lon täs­sä het­kes­sä?

Ras­kaus ei kes­tä ikui­suut­ta, mut­ta joi­den­kin sen ai­ka­na teh­ty­jen hy­vien muu­tos­ten toi­voi­si py­sy­vän. Vä­lil­lä olen miet­ti­nyt, mitä ar­vo­ja ha­lu­an eri­tyi­ses­ti kiil­lot­taa ja huol­taa; kai­kel­le ei ole ai­kaa. Tun­tuu, et­tä tär­kei­tä asi­oi­ta on pal­jon, ja lo­pul­ta ai­kan­sa voi tuh­la­ta suu­rem­mas­ta ku­vas­ta kat­sot­tu­na lä­hes mi­tät­tö­miin asi­oi­hin. Mit­kä ovat pit­käl­lä täh­täi­mel­lä asi­oi­ta, joi­hin ha­lu­an pa­nos­taa? Ter­veys on tär­ke­ää, mut­ta stres­saa­mal­la se muut­tuu sai­rau­dek­si. Lii­kun­nan oli­si hyvä tuo­da iloa ja har­ras­tus­ten ja hy­vän, mo­ni­puo­li­sen ruu­an an­taa voi­maa kaik­keen, mitä täl­lä het­kel­lä ha­lu­aa vaa­lia.

Olen saa­nut opin­top­sy­ko­lo­gil­ta kan­nus­tus­ta kes­kit­tyä ke­vät­lu­ku­kau­del­la vau­vaan. Ilah­duin täs­tä tu­es­ta, kos­ka se vas­ta­si ar­vo­ja­ni. Van­hem­mat lap­set siir­ty­vät myös ko­ko­päi­vä­hoi­dos­ta osa­päi­vä­hoi­toon, jol­loin saan it­se myös enem­män seu­raa vä­lil­lä ai­ka yk­si­näi­seen­kin opis­ke­li­ja-ar­keen. Sa­mal­la saan myös mah­dol­li­suu­den tou­hu­ta ja ko­kea ar­jen ta­pah­tu­mia yh­des­sä hei­dän kans­saan yhä enem­män.

Vau­van syn­nyt­tyä ve­ren­so­ke­ri­ar­vot pa­laa­vat yleen­sä nor­maa­liin, kun ras­kaus­hor­mo­ni ei enää kuor­mi­ta in­su­lii­nin tuo­tan­toa. Li­säk­si ve­ren­so­ke­ri­ar­vot saa­vat ol­la hie­man ras­kau­sai­kaa kor­ke­am­mat, ja mikä pa­ras­ta: iä­ni­kui­sel­ta tun­tu­van pis­te­lyn sor­miin ar­vo­jen tark­kai­le­mi­sek­si ja il­tai­sin pis­tet­tä­vän in­su­lii­nin saa myös lo­pet­taa!

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys