Miten sinä olet selvinnyt tästä poikkeusajasta? Koetko ahdistusta ja pelkoa? On luonnollista, että tämä erikoinen aika herättää monenlaisia tunteita.
Olemme joutuneet asettelemaan elämän palikoita uuteen järjestykseen. Jonkun mielessä saattaa olla oman työn loppuminen tai yrittäjällä konkurssin uhka. Yksinäisyys voi ahdistaa, ja kaipaus toisten ihmisten seuraan on ehkä suuri.
Moni meistä on joutunut rakentamaan päiväohjelmansa uusiksi. Joku on rakentanut varastoon etätyöpisteen. Perheissä elämä on hektistä. Lasten opiskelupaikat on mietitty tarkkaan, jotta jokainen voisi opiskella rauhassa. Miten sujuu etäkoulu, ja miten selvitään väsymyksen keskellä? Vanhemmat ihmiset, jotka ovat tottuneet harrastamaan vaikkapa erilaisilla kansalaisopistojen kursseilla, ovat joutuneet luopumaan niistä.
Moni kaipaa seuroihin. On halu kuulla Jumalan sanaa, evankeliumia. Saattaa olla, että nettiseurojakaan ei voi kuunnella, jos ei ole nykyajan välineitä kuunteluun.
Luulen, että useimmilla meistä on nyt vähemmän sellaisia tavanomaisia mukavia hetkiä, henkireikiä. Muutokset kuormittavat. Ystävien tai läheisten hyvää tarkoittavat sanat eivät ehkä lohduta. On vaikea ajatella, että kyllä tästäkin selvitään.
Mutta on myös hyviä asioita: Kävelyretket läheisiin metsiin ovat olleet virkistäviä. Moni on varmaan huomannut, että muutakin kuin jääkiekkoa, sählyä tai lentopalloa voi harrastaa. Joku on aloittanut läskipyöräilyn tai sauvakävelyn. Vuosikausia nurkkakaapissa odottaneet valokuvat ovat ehkä saaneet uuden järjestyksen, ja kodin pienet remontit ovat tulleet valmiiksi.
On ollut aikaa soittaa sellaisellekin tuttavalle, jonka kanssa on ollut vähemmän tekemisissä, ja vaihtaa kuulumisia. Puhelin on soinut, ja on saanut purkaa sydäntä ystävälle. On saanut kokea, että rukoukseeni on vastattu.
Useimmat perheet ovat nyt yhdessä 24/7. Joskus olemme saattaneet rukoilla ja pyytää, että saisinpa olla perheeni kanssa enemmän. Muistammeko tuon pyynnön nyt, kun se on toteutunut? Uskon, että tilanne vaatii meiltä monelta totuttelua. Ihminen on kuitenkin sopeutuvainen, ja luulenpa, että kohta tästä tulee uusi normaali.
Mitä tuo uusi normaali voisi olla? Voisiko käytännöksi jäädä yhdessä tekeminen, yhteiset leikit, lukuhetket, hiljentymiset, keskusteluhetket ja yleensäkin elämän hidastaminen?
Olemme eläneet Suomessa kauan hyvinvoinnin aikaa. Elintaso on ollut korkea, ja valtaosalla ihmisistä kaikkea yltä kyllin. Arvelen, että koronakriisin jälkimainingeissa tulemme huomaamaan, että entinen ei palaa. Yhteiskunta muuttuu. Joudumme ehkä sopeutumaan elintason alenemiseen, luopumaan monista hyvistä asioista, joihin olemme tottuneet.
Onko tämä muutos pelkästään huono asia?
Ajattelen, että korkean elintason aika on kääntänyt meidän länsimaisten ihmisten mielet liikaa maallisiin asioihin. Myös rakkaassa isänmaassamme yleinen elämäntapa on kaukana kristillisistä arvoista.
Muistan omassa elämässäni 90-luvun laman ja sen vaikutukset. Muistan senkin päivän, kun ulkomaanvaluuttana otettu velka muuttui puolitoistakertaiseksi ja joillakin se jopa kaksinkertaistui.
Olimme työkaverin kanssa työmatkalla, kun tuli ilmoitus, että lapsilisät puolittuvat. Pohdimme yhdessä, miten asiaan tulisi suhtautua. Emmehän voineet mitenkään vaikuttaa tilanteeseen ja tuohon merkittävään muutokseen.
Monet yrittävät joutuivat puille paljaille ja jäljelle jäi vain vuosikymmenien velka. Monissa perheissä isät ja äidit joutuivat työttömiksi. On jäänyt tunne, että yleinen toimeliaisuus hävisi kokonaan. Paljon rukoiltiin ja toivottiin parempaa huomista.
Oli myös hyviä asioita: Moni perhe hitsautui yhteen, ja koin, että yhdessä selviytymisen kulttuuri yhteiskunnassa vahvistui. Tuona aikana markkakin oli merkityksellinen, ja sillä sai monenlaista vaatetta kirpputorilta.
Ei Jumala tuolloinkaan unohtunut Suomen kansaa. Alkoi ennennäkemätön nousukausi. Tehtiin työtä ja yritettiin, ja maa kukoisti jälleen. Tätä hyvää aikaa on saatu elää sen jälkeen pitkään. Onko käynyt niin, että me olemme unohtaneet, että kaikki hyvä tulee Jumalalta? Mitä ajattelet?
Ajattelen, että koronakriisin myötä kristilliset arvot ja turvallisuuden merkitys nousevat enemmän esille. Ehkä alamme tämän kriisin myötä ajatella ja arvostaa enemmän sitä turvaa, jonka Jumala voi ihmiselle antaa. Tuo turva antaa jokaiselle parhaan perustan arkiseen elämään – ja turvallisen näkymän tulevaisuuteen. Edessä on parempaa.
Ajatuksissani ja rukouksissani pyydän läheisilleni ja kansallemme etsikonaikaa. Jumalalle kaikki on mahdollista.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys