JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Uu­si nor­maa­li

18.4.2020 6.25

Juttua muokattu:

20.4. 08:28
2020042008284720200418062500

Mi­ten sinä olet sel­vin­nyt täs­tä poik­keu­sa­jas­ta? Ko­et­ko ah­dis­tus­ta ja pel­koa? On luon­nol­lis­ta, et­tä tämä eri­koi­nen ai­ka he­rät­tää mo­nen­lai­sia tun­tei­ta.

Olem­me jou­tu­neet aset­te­le­maan elä­män pa­li­koi­ta uu­teen jär­jes­tyk­seen. Jon­kun mie­les­sä saat­taa ol­la oman työn lop­pu­mi­nen tai yrit­tä­jäl­lä kon­kurs­sin uh­ka. Yk­si­näi­syys voi ah­dis­taa, ja kai­paus tois­ten ih­mis­ten seu­raan on eh­kä suu­ri.

Moni meis­tä on jou­tu­nut ra­ken­ta­maan päi­vä­oh­jel­man­sa uu­sik­si. Joku on ra­ken­ta­nut va­ras­toon etä­työ­pis­teen. Per­heis­sä elä­mä on hek­tis­tä. Las­ten opis­ke­lu­pai­kat on mie­tit­ty tark­kaan, jot­ta jo­kai­nen voi­si opis­kel­la rau­has­sa. Mi­ten su­juu etä­kou­lu, ja mi­ten sel­vi­tään vä­sy­myk­sen kes­kel­lä? Van­hem­mat ih­mi­set, jot­ka ovat tot­tu­neet har­ras­ta­maan vaik­ka­pa eri­lai­sil­la kan­sa­lai­so­pis­to­jen kurs­seil­la, ovat jou­tu­neet luo­pu­maan niis­tä.

Moni kai­paa seu­roi­hin. On halu kuul­la Ju­ma­lan sa­naa, evan­ke­liu­mia. Saat­taa ol­la, et­tä net­ti­seu­ro­ja­kaan ei voi kuun­nel­la, jos ei ole ny­ky­a­jan vä­li­nei­tä kuun­te­luun.

Luu­len, et­tä useim­mil­la meis­tä on nyt vä­hem­män sel­lai­sia ta­va­no­mai­sia mu­ka­via het­kiä, hen­ki­rei­kiä. Muu­tok­set kuor­mit­ta­vat. Ys­tä­vien tai lä­heis­ten hy­vää tar­koit­ta­vat sa­nat ei­vät eh­kä loh­du­ta. On vai­kea aja­tel­la, et­tä kyl­lä täs­tä­kin sel­vi­tään.

Mut­ta on myös hy­viä asi­oi­ta: Kä­ve­ly­ret­ket lä­hei­siin met­siin ovat ol­leet vir­kis­tä­viä. Moni on var­maan huo­man­nut, et­tä muu­ta­kin kuin jää­kiek­koa, säh­lyä tai len­to­pal­loa voi har­ras­taa. Joku on aloit­ta­nut läs­ki­pyö­räi­lyn tai sau­va­kä­ve­lyn. Vuo­si­kau­sia nurk­ka­kaa­pis­sa odot­ta­neet va­lo­ku­vat ovat eh­kä saa­neet uu­den jär­jes­tyk­sen, ja ko­din pie­net re­mon­tit ovat tul­leet val­miik­si.

On ol­lut ai­kaa soit­taa sel­lai­sel­le­kin tut­ta­val­le, jon­ka kans­sa on ol­lut vä­hem­män te­ke­mi­sis­sä, ja vaih­taa kuu­lu­mi­sia. Pu­he­lin on soi­nut, ja on saa­nut pur­kaa sy­dän­tä ys­tä­väl­le. On saa­nut ko­kea, et­tä ru­kouk­see­ni on vas­tat­tu.

Useim­mat per­heet ovat nyt yh­des­sä 24/7. Jos­kus olem­me saat­ta­neet ru­koil­la ja pyy­tää, et­tä sai­sin­pa ol­la per­hee­ni kans­sa enem­män. Muis­tam­me­ko tuon pyyn­nön nyt, kun se on to­teu­tu­nut? Us­kon, et­tä ti­lan­ne vaa­tii meil­tä mo­nel­ta to­tut­te­lua. Ih­mi­nen on kui­ten­kin so­peu­tu­vai­nen, ja luu­len­pa, et­tä koh­ta täs­tä tu­lee uu­si nor­maa­li.

Mitä tuo uu­si nor­maa­li voi­si ol­la? Voi­si­ko käy­tän­nök­si jää­dä yh­des­sä te­ke­mi­nen, yh­tei­set lei­kit, lu­ku­het­ket, hil­jen­ty­mi­set, kes­kus­te­lu­het­ket ja yleen­sä­kin elä­män hi­das­ta­mi­nen?

Olem­me elä­neet Suo­mes­sa kau­an hy­vin­voin­nin ai­kaa. Elin­ta­so on ol­lut kor­kea, ja val­ta­o­sal­la ih­mi­sis­tä kaik­kea yl­tä kyl­lin. Ar­ve­len, et­tä ko­ro­nak­rii­sin jäl­ki­mai­nin­geis­sa tu­lem­me huo­maa­maan, et­tä en­ti­nen ei pa­laa. Yh­teis­kun­ta muut­tuu. Jou­dum­me eh­kä so­peu­tu­maan elin­ta­son ale­ne­mi­seen, luo­pu­maan mo­nis­ta hy­vis­tä asi­ois­ta, joi­hin olem­me tot­tu­neet.

On­ko tämä muu­tos pel­käs­tään huo­no asia?

Ajat­te­len, et­tä kor­ke­an elin­ta­son ai­ka on kään­tä­nyt mei­dän län­si­mais­ten ih­mis­ten mie­let lii­kaa maal­li­siin asi­oi­hin. Myös rak­kaas­sa isän­maas­sam­me ylei­nen elä­män­ta­pa on kau­ka­na kris­til­li­sis­tä ar­vois­ta.

Muis­tan omas­sa elä­mäs­sä­ni 90-lu­vun la­man ja sen vai­ku­tuk­set. Muis­tan sen­kin päi­vän, kun ul­ko­maan­va­luut­ta­na otet­tu vel­ka muut­tui puo­li­tois­ta­ker­tai­sek­si ja joil­la­kin se jopa kak­sin­ker­tais­tui.

Olim­me työ­ka­ve­rin kans­sa työ­mat­kal­la, kun tuli il­moi­tus, et­tä lap­si­li­sät puo­lit­tu­vat. Poh­dim­me yh­des­sä, mi­ten asi­aan tu­li­si suh­tau­tua. Em­me­hän voi­neet mi­ten­kään vai­kut­taa ti­lan­tee­seen ja tuo­hon mer­kit­tä­vään muu­tok­seen.

Mo­net yrit­tä­vät jou­tui­vat puil­le pal­jail­le ja jäl­jel­le jäi vain vuo­si­kym­me­nien vel­ka. Mo­nis­sa per­heis­sä isät ja äi­dit jou­tui­vat työt­tö­mik­si. On jää­nyt tun­ne, et­tä ylei­nen toi­me­li­ai­suus hä­vi­si ko­ko­naan. Pal­jon ru­koil­tiin ja toi­vot­tiin pa­rem­paa huo­mis­ta.

Oli myös hy­viä asi­oi­ta: Moni per­he hit­sau­tui yh­teen, ja koin, et­tä yh­des­sä sel­viy­ty­mi­sen kult­tuu­ri yh­teis­kun­nas­sa vah­vis­tui. Tuo­na ai­ka­na mark­ka­kin oli mer­ki­tyk­sel­li­nen, ja sil­lä sai mo­nen­lais­ta vaa­tet­ta kirp­pu­to­ril­ta.

Ei Ju­ma­la tuol­loin­kaan unoh­tu­nut Suo­men kan­saa. Al­koi en­nen­nä­ke­mä­tön nou­su­kau­si. Teh­tiin työ­tä ja yri­tet­tiin, ja maa ku­kois­ti jäl­leen. Tätä hy­vää ai­kaa on saa­tu elää sen jäl­keen pit­kään. On­ko käy­nyt niin, et­tä me olem­me unoh­ta­neet, et­tä kaik­ki hyvä tu­lee Ju­ma­lal­ta? Mitä ajat­te­let?

Ajat­te­len, et­tä ko­ro­nak­rii­sin myö­tä kris­til­li­set ar­vot ja tur­val­li­suu­den mer­ki­tys nou­se­vat enem­män esil­le. Eh­kä alam­me tä­män krii­sin myö­tä aja­tel­la ja ar­vos­taa enem­män sitä tur­vaa, jon­ka Ju­ma­la voi ih­mi­sel­le an­taa. Tuo tur­va an­taa jo­kai­sel­le par­haan pe­rus­tan ar­ki­seen elä­mään – ja tur­val­li­sen nä­ky­män tu­le­vai­suu­teen. Edes­sä on pa­rem­paa.

Aja­tuk­sis­sa­ni ja ru­kouk­sis­sa­ni pyy­dän lä­hei­sil­le­ni ja kan­sal­lem­me et­si­ko­nai­kaa. Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys