JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vedetön vuodenalku

15.1.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.1. 11:47
2022011311472820220115060000

Sal­la Pät­si


Niin­pä se taas vuo­si vaih­tui uu­teen. Iso­vel­jen kät­köis­tä löy­tyi muu­ta­ma ra­ket­ti­kin, joi­den am­pu­mi­sen tyy­dyin kat­so­maan si­säl­tä ik­ku­nan läpi yh­des­sä ilo­tu­lit­tei­ta pel­kää­vien koi­riem­me kans­sa. Joku lap­sis­ta kii­pe­si na­ve­tan ka­tol­le kat­so­maan Va­sa­ra­pe­rän ja Ru­kan ilo­tu­li­tuk­sia. Sää oli sel­keä, ne­kin nä­kyi­vät.

Koi­ra­mä­en kir­jois­ta on jää­nyt mie­leen sa­non­ta ”Jos on us­va uun­na vuon­na, niin on hal­la hei­nä­kuus­sa ja tal­vi kes­kel­lä ke­sää.” Nyt siis oli­si lu­vas­sa hyvä hei­nä­kuu! Ja vis­siin hyvä hil­la­vuo­si­kin lu­vas­sa, kun täh­tiä nä­kyi pal­jon.


Aloim­me jo hank­kiu­tua nuk­ku­maan, kun mie­he­ni pu­he­li­meen tuli vies­ti pump­paa­mol­ta. Jo­tain ve­den­pai­nee­seen liit­ty­vää on­gel­maa il­moit­ti lai­te. Mies läk­si po­jan kans­sa pai­kan pääl­le ja yöl­lä puo­li kol­men ai­kaan pa­la­si ker­to­en, et­tä jos­sa­kin put­kis­tos­sa on iso vuo­to ja sik­si pai­neet ei pysy riit­tä­vän kor­ke­al­la. Aloi­tim­me siis vuo­den lait­ta­mal­la kai­kil­le asi­a­no­sai­sil­le vies­tit, et­tä ve­den tu­los­sa on on­gel­mia. Lu­ke­vat sit­ten aa­mul­la, kun huo­maa­vat, et­tei aa­mu­kah­vi­vet­tä ha­nas­ta tu­le­kaan. Pa­rin seu­raa­van päi­vän ajan ky­län mie­het ja kai­vu­ri­mies koit­ti­vat pai­kal­lis­taa vuo­to­koh­dan sitä kui­ten­kaan löy­tä­mät­tä.

Minä soit­te­lin lä­hes joka ta­loon, kos­ka osa ei ole so­si­aa­li­sen me­di­an ulot­tu­vil­la ja teks­ti­vies­teis­tä ei voi ol­la var­ma, ovat­ko ne men­neet pe­ril­le. Kun soi­tin, sain kon­tak­tin jo­kai­seen. Mu­ka­va oli kuul­la, et­tä ku­kaan ei her­mos­tu­nut ei­kä ke­tään syyl­lis­tet­ty. Kaik­ki oli­vat ym­mär­tä­väi­siä, ja jo­kai­nen al­koi rat­ko­maan ve­den­saan­ti­aan omal­la ta­val­laan. Ky­lä­läi­set, jot­ka ei­vät kuu­lu ve­si­joh­to­ver­kos­toon, tar­jo­si­vat vet­tään toi­sil­le. Me saim­me it­sel­lem­me sau­na­ve­det ja lam­pail­le juo­ma­ve­det lu­mes­ta su­lat­ta­mal­la.

Ai­na­kin mi­nul­la ar­vos­tus men­nei­tä Poh­jo­lan asuk­kai­ta koh­taan nou­si taas; ei ole en­nen van­haan ol­lut va­paa-ajan käyt­tö­on­gel­mia, kun kaik­ki ai­ka on men­nyt tal­vel­la ve­den han­kin­taan, su­lat­ta­mi­seen, läm­mi­tyk­seen ja hen­gis­sä py­sy­mi­seen. Löy­tyy täl­tä ky­läl­tä vie­lä hei­tä­kin, jot­ka muis­ta­vat ajan, jol­loin tal­vel­la kai­vo kui­vui ja vesi piti ha­kea jär­ves­tä tai het­tees­tä ton­kil­la tai su­lat­taa lu­mes­ta.

Saim­me konk­reet­ti­sen muis­tu­tuk­sen ve­den, ja eri­tyi­ses­ti puh­taan ve­den, tär­key­des­tä! Huo­ma­sim­me, mi­ten pal­jon vet­tä tu­lee käy­tet­tyä enem­piä sääs­te­le­mät­tä, kun sitä ha­nas­ta niin hel­pos­ti tu­lee – se tun­tuu ole­van ihan poh­ja­ton se kai­vo, jos­ta vesi meil­le­kin pulp­pu­aa. Ja suh­teel­li­sen edul­lis­ta­kin se tääl­lä on.


Ve­den­tu­lon lop­pu­mi­sen jäl­kei­sen nel­jän­nen päi­vän aa­mu­na mie­he­ni huo­kai­li ko­mei­ne sil­mä­pus­sei­neen, et­tä en­tä jos en nou­se­kaan enää sän­gys­tä. Nou­si kui­ten­kin ja kah­vit­kin keit­ti. Köl­läh­ti pir­tin ma­tol­le Tur­re-koi­ran vie­reen jou­lu­kuu­sen juu­rel­le ja sa­noi: ”Nyt se tais tul­la se päi­vä, jota sul­le oon lu­van­nu, et­tä nu­ku­taan täs­sä vie­rek­käin, ei­kä he­rä­tä en­nen maa­lis­kuun vii­det­tä!”

Sil­loin soi pu­he­lin, ja ai­van krei­vin ai­kaan: yk­si ky­lä­läi­nen il­moit­ti, et­tä heil­lä se vuo­to tai­taa ol­la! Ihan kuin uu­sia voi­mia saa­nee­na mies läk­si ky­sei­seen ta­loon. Siel­tä­hän se sär­ky­nyt ve­si­put­ken lii­tos löy­tyi, maan uu­me­nis­ta. Kai­vu­ri oli on­nek­si vie­lä ky­läl­lä, ja lop­pu­jen lo­puk­si hom­ma oli pian kor­jat­tu. It­sel­le­ni tuli ihan tyh­jä olo, kun mon­ta päi­vää jän­ni­tet­tiin ja pe­lät­tiin ja sit­ten, kun vuo­to­koh­ta löy­det­tiin, yks­kaks am­mat­ti­mies oli­kin jo kor­jan­nut vian.

Ihail­len saim­me kat­soa vie­res­tä niin kai­vu­ri­mie­hen kuin put­ki­mie­hen­kin työs­ken­te­lyä, kun he tie­si­vät mitä te­ki­vät. Ihan kuin ki­rur­gi, joka an­taa oh­jei­ta muil­le, mitä osia tar­vit­see ja työs­ken­te­lee jou­he­vas­ti ja mää­rä­tie­toi­ses­ti.

Seu­raa­van aa­mun uu­ti­sis­sa ker­rot­tiin huo­les­tu­nee­na juu­ri put­ki­a­lan am­mat­ti­lais­ten, ja alal­le opis­ke­le­maan pyr­ki­vien vä­hyyt­tä. Tuol­lais­ten am­mat­ti­lais­ten kan­nat­tai­si käy­dä pe­rus­kou­luis­sa ker­to­mas­sa omas­ta työs­tään! Mi­tä­hän kaik­kea sii­hen kuu­luu­kaan? An­ka­ris­sa­kin olo­suh­teis­sa työs­ken­te­lyn li­säk­si voi­sin aja­tel­la, et­tä lop­pu­tu­los on kui­ten­kin pal­kit­se­va, muu­ten­kin kuin ra­hal­li­ses­sa muo­dos­sa. Löy­dät vian ja osaat sen kor­ja­ta! Ja on ta­kuul­la tyy­ty­väi­siä asi­ak­kai­ta­kin, kun puh­das vesi taas ha­nas­ta vään­tä­mäl­lä tu­lee si­säl­le as­ti.


Toi­von meil­le kai­kil­le siu­nat­tua, pa­rem­paa uut­ta vuot­ta, puh­das­ta vet­tä riit­tä­väs­ti ja kii­tol­li­suut­ta täs­tä kai­kes­ta hy­väs­tä, mitä meil­lä jo on!


P.S. Nyt voi­sin ihan mie­luus­ti ol­la pari viik­koa jos­sain läm­pi­mäs­sä ja huo­let­to­ma­na, val­miil­la ruu­al­la ja oh­jel­mal­la, ku­ten van­hem­pa­ni, joil­ta ku­vien vä­li­tyk­sel­lä saam­me ter­vei­siä hei­dän 50-vuo­tis­hää­mat­kal­taan ete­län läm­mös­tä. On­nea heil­le pit­käs­tä yh­tei­ses­tä elos­ta ja rak­kau­den täy­tei­siä, siu­nat­tu­ja vuo­sia vie­lä usei­ta toi­vo­en!

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
SallaPätsi

Ei tullut uutista

3.12.2022 6.00
SallaPätsi

Pörröisessä tukassa auringonpaisteen ilo

1.11.2022 6.00
SallaPätsi

Kesän kokemuksissa muistojen tulva

9.9.2022 10.05
SallaPätsi

Talkoilu verissä

6.6.2022 6.00
SallaPätsi

Elämä on tässä hetkessä

20.5.2022 6.00
SallaPätsi

Opettajana opiston kurssilla

11.4.2022 6.00
SallaPätsi

Kummittelua

12.2.2022 7.00
SallaPätsi

Joulumietteitä

30.12.2021 12.00
SallaPätsi

Lasten oikeuksia

18.11.2021 6.00
SallaPätsi

Kassi-ihminen

16.11.2021 6.00
SallaPätsi

Hopeahäämatka

17.10.2021 6.00
SallaPätsi

Seuramatkahaaveita ja leiritahtoa

11.9.2021 7.00
SallaPätsi

Lohtu löytyy läheltä

1.8.2021 7.05
SallaPätsi

Karitsaterapiaa tähtitaivaan alla

13.5.2021 7.00
SallaPätsi

Tasa-arvopohdintoja lipputangon juurella

10.4.2021 7.00
SallaPätsi

Yhden hengen ryhmätyö

14.3.2021 7.05
SallaPätsi

Uusia ja vanhoja toiveita

3.2.2021 6.15
SallaPätsi

Odotusten joulukuu

30.12.2020 14.30
SallaPätsi

Monenlaisia enkeleitä

5.12.2020 7.05
SallaPätsi

Aikaa ei saa kiinni juoksemalla – vaan pysähtymällä

1.11.2020 6.05
SallaPätsi

Onnellisena elämänmittaisessa ihmissuhteessa

30.9.2020 10.05
SallaPätsi

Menneen kesän makustelua

24.8.2020 6.15
SallaPätsi

Jutellaan uskosta, välitetään

28.7.2020 6.30
SallaPätsi

Pala tuttua kattoa

24.6.2020 6.00
SallaPätsi

Ymmärtäväisiä sanoja

1.6.2020 6.00
SallaPätsi

Töitä nahkaverstaalla etäopiskelun tahdissa

27.4.2020 6.10
SallaPätsi

Kuin keväinen päivä

30.3.2020 6.20
SallaPätsi

Kirje ystävälle

22.2.2020 6.25
SallaPätsi

Maailman lyhin ja mieluisin työmatka

20.1.2020 6.55
3.12.2022

Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Ps. 25:9

Viikon kysymys