JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yrit­tä­nyt­tä ei lai­te­ta

13.6.2020 6.00

Juttua muokattu:

8.6. 14:53
2020060814533920200613060000

Vesa Kum­pu­la

Ky­sei­ses­sä van­has­sa sa­non­nas­sa ”Yrit­tä­nyt­tä ei lai­te­ta” lait­ta­mi­sel­la tar­koi­te­taan moit­ti­mis­ta ja soi­maa­mis­ta. Yrit­tä­nyt­tä ei siis moi­ti­ta, ai­na kan­nat­taa yrit­tää.

Tuo sa­non­ta on mo­ni­se­lit­tei­nen, mut­ta hy­vin sitä voi so­vel­taa myös yri­tys­toi­min­taan. Olen nyt it­se kään­ne­koh­das­sa, kos­ka yk­si yri­tyk­se­ni päät­tää toi­min­tan­sa tänä ke­sä­nä. Yri­tys, joka on tuo­nut kak­si­kym­men­tä­vii­si vuot­ta toi­meen­tu­loa per­heel­le­ni ja kym­me­nil­le työn­te­ki­jöil­le. Sa­mal­la kak­si poi­kaa­ni aloit­taa oman yri­tys­toi­min­nan omal­la alal­laan ta­lous­hal­lin­non pa­ris­sa. Yrit­tä­jyys siis jat­kuu su­vus­sam­me.

Oma yri­tys­toi­min­ta­ni jat­kuu pie­nem­pi­muo­toi­se­na, juu­ri elä­ke­läi­sel­le so­pi­van ko­koi­se­na. Yri­tys­toi­min­ta­ni on kes­tä­nyt yh­tä­jak­soi­ses­ti lä­hes nel­jä­kym­men­tä vuot­ta. Mat­kan var­rel­la on ol­lut mo­nen­lai­sia suh­dan­tei­ta. En­sim­mäi­sen oman yri­tyk­sen mai­nok­sen jul­kai­sin vuon­na 1981 Päi­vä­mies-leh­des­sä. Lii­ke-ide­a­na oli kan­gas­pui­den mark­ki­noin­ti. Pää­tin luo­da oman tuo­te­mer­kin ja aloit­taa mark­ki­noin­nin. Val­mis­tuk­sen hoi­din ali­han­kin­ta­työ­nä. Tuo lii­ke­toi­min­ta­mal­li oli sil­loin täy­sin uu­si. En tun­te­nut alaa ol­len­kaan ja asi­ak­kail­le vas­ta­sin ky­sy­myk­siin ai­ka lail­la luo­vas­ti. Käy­tän­nös­sä opin asi­ak­kail­ta.

Ker­ran kes­kus­te­lin erään en­ti­sen rek­ka­kus­kin kans­sa, joka oli sel­kä­vi­an ta­kia jou­tu­nut vaih­ta­maan am­mat­tia. Hän oli aloit­ta­nut yri­tys­toi­min­nan, jota hän nyt pys­tyi te­ke­mään. Ky­syin, on­ko hän kai­van­nut re­kan rat­tiin? Hä­nen vas­tauk­se­na yl­lät­ti mi­nut täy­del­li­ses­ti: "Joka päi­vä". Jäin miet­ti­mään vas­taus­ta. Mikä rek­ka­mie­hen työs­sä on niin mie­len­kiin­tois­ta? Pää­dyin sii­hen, et­tä työn va­paus kieh­too. Ison au­ton ra­tis­ta kor­ke­al­ta voi seu­ra­ta lii­ken­net­tä ja ol­la oman it­sen­sä her­ra.

Täl­lä het­kel­lä Suo­mes­sa on hyvä yrit­tää. Ylei­nen il­ma­pii­ri on yri­tys­myön­tei­nen ja kan­nus­ta­va. Käy­tän­nös­sä se nä­kyy nyt ko­ro­nak­rii­sin ai­ka­na. Yh­teis­kun­ta nä­kee tär­kei­nä tu­kea yri­tyk­siä tä­män vai­ke­an vai­heen läpi. Ai­na ei ole ol­lut näin. Yh­dek­sän­kym­men­tä­lu­vun la­mas­sa yh­teis­kun­ta kes­kit­tyi pe­las­ta­maan pan­kit ja mo­net yrit­tä­jät jou­tui­vat il­man omaa syy­tä vai­keuk­siin ja jopa kon­kurs­siin.

Yrit­tä­mi­nen vaa­tii nöy­rää asen­net­ta. Ei ole va­raa röy­his­tää rin­taan­sa. Oi­kea nöy­ryys on sitä, et­tä on val­mis tun­nus­ta­maan vir­heen­sä ja ot­ta­maan niis­tä vas­tuun. Ker­ran yrit­tä­jä­kurs­sil­la ker­ta­sin omia yrit­tä­jä­vuo­si­kym­me­niä ja sa­noin, et­tä seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen osaan jo hal­li­ta. Tuli sa­not­tua lii­kaa. Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä tuli mo­nen­lai­sia vas­tuk­sia ja on­gel­mia. Ei ol­lut mi­nus­ta­kaan tul­lut täy­sop­pi­nut­ta yrit­tä­jää ja nöy­ryys oli ka­don­nut.

Ju­ma­la on lu­van­nut siu­na­ta re­hel­li­sen työn. Mi­ten tuo siu­naus il­me­nee? Joku saat­taa aja­tel­la sitä pel­käs­tään ajal­li­se­na ta­lou­del­li­se­na siu­nauk­se­na. Yrit­tä­jän osal­ta sen voi ko­kea vaik­ka va­pau­te­na, saa teh­dä it­se pää­tök­siä ja hal­li­ta omaa ajan­käyt­tö­ään. Se voi tul­la työ­yh­tei­sön kaut­ta hy­vä­nä yh­teis­hen­ke­nä. Toki siu­naus­ta voi tul­la myös ta­lou­del­li­ses­ti.

Us­ko­vai­nen yrit­tä­jä saa ja hä­nen tu­lee­kin tur­vau­tua Ju­ma­laan. Me­nes­tyk­sen koh­da­tes­sa usein unoh­tuu, mis­tä me­nes­tys tu­lee. Hel­pos­ti tu­lee aja­tus, et­tä kyl­lä minä osaan ja olen tai­ta­va. Lo­pul­ta on kui­ten­kin ky­sy­mys sii­tä, mi­ten Ju­ma­la siu­naa. Vai­keuk­sia koh­da­tes­sa saat­taa mie­leen hii­piä oma osaa­mat­to­muus tai jopa kat­ke­ruus. Sil­loin on hyvä muis­taa, et­tä nä­mä­kin asi­at ovat Ju­ma­lan sal­li­mia.

Yrit­tä­jän­kin tär­kein aar­re on us­kon lah­ja. Sii­tä kan­nat­taa pi­tää kiin­ni, sil­le on lu­vat­tu suu­ri palk­ka.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies