JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ystävyys

2.5.2022 6.00

Juttua muokattu:

28.4. 10:12
2022042810122820220502060000

Vesa Kum­pu­la

Sain pyyn­nön teh­dä vi­de­o­ter­veh­dyk­sen erään ys­tä­vä­ni syn­ty­mä­päi­vil­le. Nuo syn­ty­mä­päi­vät ai­o­taan jär­jes­tää per­he­pii­ris­sä, ja päi­vän­san­ka­ril­le yl­lä­tyk­se­nä on tar­koi­tus esit­tää nuo ter­veh­dyk­set.

Tuon vi­de­on te­ke­mi­nen ava­si mie­le­ni poh­ti­maan sy­vem­min ys­tä­vyy­den mer­ki­tys­tä ja sitä, ket­kä ovat sy­dä­nys­tä­vi­ä­ni. Jou­duin poh­din­nas­sa to­te­a­maan, et­tä it­sel­lä­ni on mo­nen ta­son ys­tä­viä, mut­ta kaik­ki ovat tär­kei­tä.

Suu­rin ys­tä­vyy­den osoi­tus löy­tyy Raa­ma­tus­ta, kun Jee­sus hy­väs­ti­jät­tö­pu­hees­saan sa­noo ope­tus­lap­sil­leen: ”Suu­rem­paa rak­kaut­ta ei ku­kaan voi osoit­taa, kuin et­tä an­taa hen­ken­sä ys­tä­vien­sä puo­les­ta” (Joh. 15:13). Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan Daa­vi­din ja Joo­na­ta­nin ys­tä­vyy­des­tä ja Ruu­tin ja hä­nen anop­pin­sa Noo­min ys­tä­vyy­des­tä. Nuo koh­dat avaa­vat, kuin­ka ys­tä­vyy­teen liit­tyy rak­kaus ja luot­ta­mus.

Myös seu­raa­vat raa­ma­tun­koh­dat ku­vaa­vat ys­tä­vyyt­tä sy­väl­li­ses­ti:

”Tosi ys­tä­vä ei jätä ys­tä­vää ah­din­koon -- joka niin te­kee, hyl­kää myös Kaik­ki­val­ti­aan” (Job 6:14).

”Olen kaik­kien nii­den ys­tä­vä, jot­ka pel­kää­vät si­nua ja nou­dat­ta­vat si­nun sää­dök­si­ä­si” (Ps. 119:63).

”Pal­jon ys­tä­viä -- vä­hän ys­tä­vyyt­tä, tosi ys­tä­vä on enem­män kuin veli” (Sa­nanl. 18:24).

”Kuin hei­lu­va ham­mas ja hor­ju­va jal­ka on ys­tä­vä, joka hä­däs­sä pet­tää” (Sa­nanl. 25:19).

Pu­huin vi­de­o­ter­veh­dyk­ses­sä muun mu­as­sa seu­raa­vaa:

”Sy­dä­mel­li­set on­nit­te­lu­ni, ra­kas veli ja ys­tä­vä, täyt­tä­es­sä­si 70 vuot­ta. Olen kii­tol­li­nen mo­nis­ta sy­väl­li­sis­tä kes­kus­te­luis­ta, joi­ta olem­me saa­neet käy­dä vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na. Muis­te­len kah­ta koh­taa­mis­ta, jot­ka mo­lem­mat ajoit­tu­vat kah­dek­san­kym­me­nen lu­vun al­kuun. Olim­me… – – Elä­män­pol­kum­me ovat usein vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na ih­meel­li­sel­lä ta­val­la yh­dis­ty­neet, ja olem­me saa­neet tu­kea toi­nen tois­tam­me. Kii­tos, et­tä saan ol­la ys­tä­vä­si.”

Lä­he­tin vi­de­on, jon­ka pi­tuus oli mi­nuut­ti ja nel­jä­kym­men­täyk­si se­kun­tia. Pyyn­tö oli, et­tä se sai­si ol­la enin­tään mi­nuu­tin pi­tui­nen. Ker­roin vies­tis­sä­ni, et­tä en mil­lään saa­nut sa­not­ta­vaa­ni mah­tu­maan yh­teen mi­nuut­tiin ja il­moi­tin, mut­ta voin kyl­lä yrit­tää ly­hen­tää sitä. Vas­taus oli miel­tä läm­mit­tä­vä: ”Ei tar­vit­se ly­hen­tää. Sy­dä­mel­li­nen kii­tos täs­tä vi­de­os­ta ja näis­tä muis­tois­ta.”

Suo­ma­lai­seen elä­män­ta­paan ei kuu­lu osoit­taa tun­tei­ta avoi­mes­ti. Har­voin sa­noi­tam­me toi­sel­le ih­mi­sel­le, mitä ajat­te­lem­me hä­nes­tä. Eh­kä vas­ta sil­loin, kun jon­kun elä­mä päät­tyy, voim­me il­mais­ta oman tun­teem­me ja aja­tuk­sem­me tuo­ta ih­mis­tä koh­taan. Meil­lä jo­kai­sel­la on kui­ten­kin muis­to­ja ti­lan­teis­ta, jol­loin joku ih­mi­nen on tul­lut lä­hel­le ja il­mais­sut sen, kuin­ka tär­keä ih­mi­nen olen hä­nel­le.

Muis­tan läm­möl­lä ti­lan­tei­ta, kun joku ys­tä­vä on ky­sy­nyt, mitä si­nul­le kuu­luu tai mis­sä olet ol­lut, kun si­nua ei ole nä­ky­nyt ai­koi­hin. Nuo ky­sy­myk­set vies­tit­tä­vät vä­lit­tä­mi­ses­tä ja huo­mi­oi­mis­ta. Jos­kus pelk­kä kos­ke­tus ol­ka­pää­hän vies­tii sy­väs­tä muis­ta­mi­ses­ta.

Vuo­si­kym­me­niä säi­ly­neet ys­tä­vyys­suh­teet ovat ih­meel­li­siä lah­jo­ja. Vaik­ka koh­taa­mi­set saat­ta­vat ol­la har­vo­ja, ai­na kes­kus­te­lu ja yh­des­sä olo jat­kuu luon­nol­li­sel­la ta­val­la sii­tä, mi­hin ai­kai­sem­min on jää­ty. Täl­lai­sia ys­tä­vyys­suh­tei­ta kan­nat­taa vaa­lia kuin suur­ta aar­ret­ta. Joku on jos­kus sa­no­nut, et­tä tosi ys­tä­vän tun­nis­taa sil­loin, kun elä­mä ko­et­te­lee ko­vas­ti: jäl­jel­le jää­vät ne, jot­ka to­del­la vä­lit­tä­vät.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys