JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Uskon menettäminen on suuri vahinko

Pääkirjoitukset
7.2.2024 6.00

Juttua muokattu:

5.2. 10:57
2024020510573120240207060000

Us­kon lah­jan me­net­tä­nyt ih­mi­nen saat­taa to­de­ta ti­lan­tees­taan: ”Us­ko ei ol­lut mun jut­tu.” Lau­se kuu­los­taa ke­vy­el­tä aja­tel­ta­es­sa, mitä us­kon myö­tä on me­ne­tet­ty. Us­ko ei ole vä­hem­pää kuin ih­mi­sen suh­de Ju­ma­laan. Us­kon me­net­tä­mi­sen seu­rauk­set ovat to­del­li­suu­des­sa va­ka­vat. Vain us­ko joh­taa ikui­seen elä­mään, epä­us­ko puo­les­taan ka­do­tuk­sen vai­vaan.

Mik­si ar­vok­kain asia saat­taa al­kaa näyt­tää yh­den­te­ke­väl­tä, ka­ven­tu­en eh­kä sat­tu­mak­si tai ko­din pe­rin­nök­si? Syy­nä tä­hän on syn­ti. Syn­ti on kuin sil­mäs­sä ete­ne­vä kai­hi, joka es­tää en­sin nä­ke­mäs­tä tar­kas­ti ja vie lo­pul­ta nä­kö­ky­vyn. Jee­sus to­te­si­kin: ”Sil­mä on ruu­miin lamp­pu. Jos sil­mä­si on ter­ve, koko ruu­mii­si on va­lais­tu. Jos sil­mä­si ovat huo­not, koko ruu­mii­si on pi­meä.” (Matt. 6:22–23.) Hen­gen sil­min nä­kee us­kon tuo­man ilon, va­pau­den ja pää­mää­rän.

Jee­suk­sen ope­tus si­säl­si va­roi­tuk­sen syn­nin vaa­ras­ta ja sen seu­rauk­sis­ta. Jee­sus ei kaih­ta­nut pu­hua myös­kään ka­do­tuk­ses­ta, jo­hon epä­us­ko lo­pul­ta joh­taa. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nois­sa on edel­leen esil­lä sa­mat asi­at. Ai­kam­me ih­mi­sen kor­vaan puhe kuu­los­taa tuo­mit­se­val­ta. Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kaan tar­jol­la on kui­ten­kin myös Ju­ma­lan ar­mo, joka ot­taa pois tuo­mi­on ja joh­taa kuo­le­man tiel­tä elä­män tiel­le (Joh. 3:17).

Syn­ti vä­syt­tää us­kos­sa elä­vää. Vä­sy­nyt ih­mi­nen ei huo­maa vaa­ran merk­ke­jä. On tär­ke­ää val­voa us­kos­sa, hoi­ta­en omaa­tun­toa evan­ke­liu­min ar­moon tur­vau­tu­en. Jo­kai­nen tar­vit­see evan­ke­liu­min voi­maa va­el­taak­seen. Nuo­ri saat­taa tul­la pit­kän mat­kan pääs­tä vii­kon­lo­puk­si ko­tiin muis­ta­en, et­tä ko­to­na saa il­tai­sin kuul­la an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min il­ta­ru­kouk­sen yh­tey­des­sä.

Ju­ma­lan sana osoit­taa mo­nin esi­mer­kein, kuin­ka on tar­peel­lis­ta pu­hua oi­ke­as­ta ja vää­räs­tä sekä va­roit­taa syn­nis­tä. Edel­leen Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja ky­syy ih­mi­sel­tä: ”On­ko Ju­ma­la to­del­la sa­no­nut?” (1. Moos. 3:1.) Ny­kyi­sin ky­sy­mys voi ol­la ver­ho­tum­pi: ”Ei­kö täs­tä asi­as­ta voi­si ny­ky­ään aja­tel­la ava­ram­min?” On tär­ke­äm­pää et­siä Ju­ma­lan sa­nan neu­voa kuin ky­sel­lä ih­mis­ten mie­li­pi­tei­tä.

Syn­tiin ja epä­us­koon jou­tu­nut­ta ei tule hy­lä­tä, vaan kut­sua rak­kau­del­la ta­kai­sin. Kuu­kau­den ta­kai­ses­sa pu­hu­jien­ko­kouk­sen pu­heen­vuo­ros­sa muis­tu­tet­tiin, kuin­ka epä­us­koon jou­tu­nees­ta voi ru­kouk­sen mie­lel­lä aja­tel­la: ”Hän ei ole vie­lä us­ko­mas­sa.”

25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys