JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Adventtina odotetaan Herran tulemista

Sana sunnuntaiksi
27.11.2022 5.00

Juttua muokattu:

21.11. 13:54
2022112113542820221127050000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Mik­ko Y. Kin­nu­nen

Ju­ma­lan omai­suus­kan­sa oli odot­ta­nut Mes­si­as­ta. Jee­sus tuli Je­ru­sa­le­miin nöy­rä­nä, aa­sil­la rat­sas­ta­en.

Ju­ma­lan omai­suus­kan­sa eli pit­kän odo­tuk­sen ajan. Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tat vä­lit­ti­vät Is­ra­e­lil­le en­nus­tuk­set ja lu­pauk­sen tu­le­vas­ta Mes­si­aas­ta, maa­il­man Va­pah­ta­jas­ta. Ju­ma­la oli lu­van­nut ku­nin­gas Daa­vi­dil­le, et­tä hä­nen is­tui­men­sa ja val­tik­kan­sa säi­lyi­si­vät Daa­vi­din su­vul­la ikui­ses­ti (2. Sam. 7:13). Sa­to­ja vuo­sia en­nen Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­sen syn­ty­mää pro­feet­ta Je­sa­ja vä­lit­ti Ju­ma­lan sa­nan: Ii­sain kan­nos­ta nou­see ver­so, vesa puh­ke­aa sen juu­res­ta ja kan­taa he­del­mää (Jes. 11:1). Ii­sai oli Is­ra­e­lin ku­nin­gas Daa­vi­din isä.

Je­sa­ja ku­vai­lee tu­le­vaa Rau­han ruh­ti­nas­ta: hä­nen yl­leen las­keu­tuu Her­ran hen­ki, vii­sau­den ja ym­mär­ryk­sen hen­ki, tai­don ja voi­man hen­ki, to­tuu­den tun­te­mi­sen ja Her­ran pe­lon hen­ki (Jes. 11:2). Ju­ma­lan kan­san odo­tus sai täyt­ty­myk­sen, kun Ju­ma­la lä­het­ti Poi­kan­sa maa­il­maan. Kun­ni­an ku­nin­gas syn­tyi vaa­ti­mat­to­mis­sa olo­suh­teis­sa, tal­lin sei­mes­sä. Ne, joi­den sy­dä­men Ju­ma­la oli avan­nut us­ko­maan, iloit­si­vat ja kiit­ti­vät Ju­ma­laa suu­res­ta lau­peu­des­ta. Toi­set ei­vät näh­neet Jee­suk­ses­sa Va­pah­ta­jaan­sa.

Jee­sus saa­pui nöy­rä­nä

En­sim­mäi­sen ad­ven­tin evan­ke­liu­mis­sa Jee­suk­sen maal­li­nen elä­mä oli kään­ty­nyt jo lop­pu­vai­hee­seen. Jee­sus oli kär­si­mys­tiel­lä, tiel­lä, joka vei hän­tä koti pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mia. Jee­suk­sel­la oli­si Ju­ma­lan Poi­ka­na ol­lut ai­het­ta ja mah­dol­li­suus esiin­tyä maal­lis­ten ku­nin­kai­den ta­voin mah­ta­va­na ja vah­va­na hal­lit­si­ja­na, mut­ta hän ei toi­mi­nut si­ten.

Jee­sus oli us­kol­li­nen kir­joi­tuk­sil­le: ”Iloit­se, ty­tär Sii­on! Rie­muit­se, ty­tär Je­ru­sa­lem! Kat­so, ku­nin­kaa­si tu­lee. Van­hurs­kas ja voit­toi­sa hän on, hän on nöy­rä, hän rat­sas­taa aa­sil­la, aa­si on hä­nen ku­nin­kaal­li­nen rat­sun­sa” (Sak. 9:9). Sik­si lä­hes­ty­es­sään Je­ru­sa­le­mia Jee­sus pyy­si ope­tus­lap­si­aan nou­ta­maan aa­sin­var­san, sel­lai­sen, jon­ka se­läs­sä ei ku­kaan ole vie­lä is­tu­nut. Jee­suk­sen ku­nin­kaal­li­nen rat­su oli vaa­ti­ma­ton. Sen se­läs­sä Jee­sus is­tui us­kol­li­se­na ja nöy­rä­nä.

Ne, joil­le Ju­ma­la oli avan­nut us­kon sil­mät, nä­ki­vät vaa­ti­mat­to­mas­sa tu­li­jas­sa Va­pah­ta­jan­sa. He iloit­si­vat ja rie­muit­si­vat huu­ta­en hoo­si­an­na − pe­las­ta, au­ta − sekä le­vit­ti­vät vaat­tei­taan ja leh­viä tiel­le.

Odo­te­taan Kris­tuk­sen tois­ta tu­le­mis­ta

Ad­vent­ti on Her­ran tu­le­mi­sen odo­tus­ta. Jou­lun, Va­pah­ta­jan suu­ren syn­ty­mä­juh­lan, lä­hes­ty­mi­nen muis­tut­taa myös kär­si­mys­ties­tä, jon­ka hän on kul­ke­nut. Jee­sus so­vit­ti Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä jo­kai­sen ih­mi­sen syn­ti­ve­lan. Nöy­rä­nä hän kan­toi ris­tin ja nöy­rä­nä hän an­toi hen­ken­sä, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män (Joh. 3:16).

Ju­ma­lan kan­sa elää yhä odo­tuk­sen ai­kaa. Kun Kris­tus tu­lee toi­sen ker­ran maan pääl­le, hän tu­lee nou­ta­maan oman­sa tai­vaan ko­tiin. Jos Ju­ma­la suo, tä­nä­kin ad­vent­ti­na ja jou­lu­na Kris­tus uu­del­leen ja uu­del­leen syn­tyy sy­dä­miim­me. Sa­nas­sa ja eh­tool­li­ses­sa koh­da­taan elä­män Her­ra.

Jee­sus an­toi omil­leen tär­ke­än teh­tä­vän: kuu­lut­taa pe­las­ta­vaa evan­ke­liu­mia ja hoi­taa sak­ra­ment­te­ja. Py­hän Hen­gen voi­mal­la, Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä, Jee­suk­sen seu­raa­jat an­ta­vat syn­te­jä an­teek­si. Evan­ke­liu­mis­sa on se voi­ma, joka siir­tää us­ko­jan elä­män­tiel­le.


Evan­ke­liu­mi: Mark. 11:1–10

Raa­mat­tu 1992: Kun he lä­hes­tyi­vät Je­ru­sa­le­mia ja tu­li­vat Bet­fa­geen ja Be­ta­ni­aan Öl­jy­mä­en rin­teel­le, Jee­sus lä­het­ti edel­tä kak­si ope­tus­las­taan ja sa­noi heil­le: ”Men­kää tuol­la nä­ky­vään ky­lään. Heti kun te tu­let­te sin­ne, te nä­et­te kiin­ni si­do­tun aa­sin­var­san, jon­ka se­läs­sä ei ku­kaan vie­lä ole is­tu­nut. Ot­ta­kaa se sii­tä ja tuo­kaa tän­ne. Jos joku ky­syy, mik­si te niin teet­te, vas­tat­kaa, et­tä Her­ra tar­vit­see sitä mut­ta lä­het­tää sen pian ta­kai­sin.” Ope­tus­lap­set läh­ti­vät ja löy­si­vät var­san, joka oli si­dot­tu ku­jal­le oven eteen. He ot­ti­vat sen. Pai­kal­la ole­vat ih­mi­set ky­syi­vät: ”Mitä te oi­kein teet­te? Mik­si te viet­te var­san?” He vas­ta­si­vat niin kuin Jee­sus oli käs­ke­nyt, ja hei­dän an­net­tiin men­nä. He toi­vat var­san Jee­suk­sel­le ja heit­ti­vät vaat­tei­taan sen sel­kään, ja Jee­sus nou­si rat­sail­le. Mo­net le­vit­ti­vät vaat­tei­taan tiel­le, toi­set taas leh­viä, joi­ta he kat­koi­vat tien­var­res­ta. Ja ne, jot­ka kul­ki­vat hä­nen edel­lään ja pe­räs­sään, huu­si­vat: Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Siu­nat­tu isäm­me Daa­vi­din val­ta­kun­ta, joka nyt tu­lee! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa!

Bib­lia: Ja kuin he lä­hes­tyi­vät Je­ru­sa­le­mia, Betp­ha­geen ja Be­ta­ni­aan, Öl­jy­mä­en tykö, lä­het­ti hän kak­si ope­tus­lap­sis­tan­sa, Ja sa­noi heil­le: men­käät ky­lään, joka on tei­dän edes­sän­ne, ja koh­ta kuin te sii­hen tu­let­te si­säl­le, löy­dät­te te var­san si­dot­tu­na, jon­ka pääl­lä ei yk­si­kään ih­mi­nen is­tu­nut ole; pääs­tä­käät se ja tuo­kaat tän­ne. Ja jos joku teil­le sa­noo: mik­si te sen teet­te? niin sa­no­kaat: Her­ra sitä tar­vit­see; ja koh­ta hän las­kee hä­nen tän­ne. Niin he me­ni­vät, ja löy­si­vät var­san si­dot­tu­na ul­ko­na oven ty­kö­nä tien haa­ras­sa, ja he pääs­ti­vät sen val­lal­len­sa. Ja muu­ta­mat niis­tä, jot­ka siel­lä sei­soi­vat, sa­noi­vat heil­le: mitä te teet­te, et­tä te var­san pääs­tät­te? Mut­ta he sa­noi­vat heil­le, niin­kuin Je­sus oli käs­ke­nyt; niin he pääs­ti­vät hei­dät. Ja he toi­vat var­san Je­suk­sen tykö ja heit­ti­vät vaat­teen­sa sen pääl­le, ja hän is­tui sen pääl­le. Mut­ta moni ha­joit­ti vaat­teen­sa tiel­le, ja ne muut kar­si­vat ok­sia puis­ta ja ha­joit­ti­vat tiel­le. Ja jot­ka edel­lä kä­vi­vät ja myös seu­ra­si­vat, huu­si­vat, sa­no­en: ho­si­an­na, hy­väs­ti siu­nat­tu ol­koon se, joka tu­lee Her­ran ni­meen! Hy­väs­ti siu­nat­tu ol­koon Da­vi­din mei­dän isän val­ta­kun­ta, joka tu­lee Her­ran ni­meen: ho­si­an­na kor­keu­des­sa!

30.3.2024

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Viikon kysymys