Lau­ri Kaik­ko­nen

Jee­sus ha­vain­nol­lis­ti ope­tus­taan ver­tauk­sil­la. Hän ver­ta­si us­ko­ne­lä­män asi­oi­ta ar­ki­sen elä­män asi­oi­hin. Vii­ni­puu-ver­tauk­ses­sa Jee­sus opet­ti hä­nen ja Tai­vaan Isän yh­teyt­tä ope­tus­lap­siin. Vii­ni­puu oli kuu­li­joil­le tut­tu kas­vi. Kas­vin ul­koi­set piir­teet an­toi­vat läh­tö­koh­dan ver­tauk­sel­le. Jee­sus ver­ta­si Ju­ma­laa vii­ni­tar­hu­riin, joka hoi­taa vii­ni­puun ok­sia. It­se­ään Jee­sus ver­ta­si vii­ni­puun run­koon, jos­ta ok­sat saa­vat ra­vin­non. Ok­sia Jee­sus ver­ta­si ope­tus­lap­siin eli hä­neen us­ko­viin ih­mi­siin.

Elä­vä ok­sa tuot­taa he­del­miä

Elä­vä ok­sa py­syy kiin­ni run­gos­sa ja se on elä­män edel­ly­tys. Ok­sa kas­vaa ja tuot­taa he­del­mää. Yhä uu­del­leen ja uu­del­leen ok­saan kas­vaa uu­sia leh­tiä, uu­sia kuk­kia, jois­ta he­del­mä muo­dos­tuu. Eten­kin kas­vu­vai­hees­sa ok­sa tar­vit­see pal­jon ra­vin­toa. Run­gon kaut­ta ra­vin­to siir­tyy ok­san eri osiin. Ym­pä­ris­tö voi ol­la ede­saut­ta­mas­sa ok­san ja leh­tien kas­vua sekä ku­kin­non ja he­del­män muo­dos­tu­mis­ta.

Luo­mis­työ jat­kuu edel­leen luon­nos­sa ja meis­sä ih­mi­sis­sä. Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen ian­kaik­ki­suu­so­len­nok­si. Hän on ra­kas­ta­nut ih­mis­tä niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­kai­sen Poi­kan­sa uh­rik­si, jot­ta ih­mi­nen voi­si saa­da ian­kaik­ki­sen elä­män. Ju­ma­lan tah­to on se, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen sai­si ol­la täs­tä osal­li­nen. Elä­vä us­ko, jon­ka läh­tee­nä on Jee­sus Kris­tus, an­taa ian­kaik­ki­sen elä­män. Jo­kai­nen, joka us­koo, et­tä Her­ra Jee­sus Kris­tus on so­vit­ta­nut mi­nun syn­ti­ni Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä, on osal­li­nen ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä.

Kris­tus on elä­män läh­de. Hä­neen luot­ta­va ja us­ko­va ih­mi­nen am­men­taa täs­tä läh­tees­tä ra­vin­toa tai­vas­tiel­lä kiu­saus­ten ja ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­lä. Hän ha­lu­aa elää niin kuin Her­ran pyhä tah­to on. Sie­lun­vi­hol­li­nen yrit­tää teh­dä kai­kin kei­noin us­kon tur­hak­si. Ope­tus­lap­set kui­ten­kin tah­toi­vat tur­vau­tua Her­raan­sa ja mes­ta­riin­sa. He tah­toi­vat py­syä Jee­suk­sen ope­tuk­ses­sa. Jee­suk­sen pu­hu­mat sa­nat an­toi­vat heil­le puh­tau­den ja us­kon sekä voi­man seu­ra­ta hän­tä.

Ju­ma­luu­den kol­mas per­soo­na, Pyhä Hen­ki, vai­kut­taa us­kon. Us­ko­vai­ses­sa ih­mi­ses­sä nä­ky­vät Hen­gen he­del­mät. Raa­mat­tu lu­et­te­lee ga­la­ta­lais­kir­jees­sä Hen­gen he­del­miä: rak­kaus, ilo, rau­ha, pit­kä­mie­li­syys, ys­tä­väl­li­syys, hy­vyys, us­kol­li­suus, sä­vyi­syys ja it­sen­sä­hil­lit­se­mi­nen (Gal. 5:22–23). Us­ko­vai­nen pyy­tää kil­voi­tel­la niin, et­tä he­del­mis­tä puu tun­net­tai­siin.

Jot­ta ok­sa tuot­taa hy­viä he­del­miä, tar­vit­see tai­vaal­li­sen puu­tar­hu­rin puh­dis­taa se kai­kes­ta yli­mää­räi­ses­tä. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ha­lu­aa tur­vau­tua evan­ke­liu­miin. Hän tah­too pi­tää us­kon ja hy­vän oman­tun­non.

Huo­not ok­sat pois­te­taan

Kun ok­sa al­kaa kui­vet­tua, sen leh­det­kin vaih­ta­vat vä­riä ja al­ka­vat pu­toil­la pois. Yh­teys run­koon on kat­ken­nut syys­tä tai toi­ses­ta. Puu­tar­hu­ri pois­taa kui­vu­neet ok­sat ja heit­tää ne pois pol­tet­ta­vik­si.

Kui­vu­nut, kuol­lut ok­sa on kuva ih­mi­ses­tä, joka on luo­pu­nut us­kos­ta. Hän on hyl­jän­nyt Ju­ma­lan sa­nan ylim­pä­nä elä­män oh­jee­na. Hän ei ole enää ot­ta­nut vas­taan Sa­naa, joka puh­dis­taa. Täl­lai­nen ih­mi­nen ei ole ha­lun­nut seu­ra­ta Her­raa Jee­sus­ta opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­myk­sis­sä.

Rak­kau­den kut­su

Jee­sus ra­kas­taa kaik­kia ih­mi­siä. Ei Jee­suk­sen rak­kaus ole la­kan­nut, vaik­ka ok­sa on lei­kat­tu pois. Jee­sus kut­suu val­ta­kun­tan­sa kaut­ta syn­ti­siä ih­mi­siä yh­tey­teen­sä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saar­na­taan vie­lä Jee­suk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti kaik­ki syn­nit an­teek­si hä­nen ni­mes­sään ja ve­res­sään.

Evan­ke­liu­min us­ko­ja lii­te­tään Kris­tuk­sen yh­tey­teen. Ok­sa vir­ko­aa ja tuot­taa jäl­leen hy­viä he­del­miä. Isä on ra­kas­ta­nut Poi­kaan­sa ja Poi­ka on lu­van­nut ra­kas­taa mei­tä. Jee­sus pyy­tää: ”Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni.”

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 15:1–10

Raa­mat­tu 1992: ”Minä olen tosi vii­ni­puu, ja Isä­ni on vii­ni­tar­hu­ri. Hän leik­kaa mi­nus­ta pois jo­kai­sen ok­san, joka ei tuo­ta he­del­mää, mut­ta jo­kai­sen he­del­mää tuot­ta­van ok­san hän puh­dis­taa lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ta se tuot­tai­si he­del­mää en­tis­tä enem­män. Te olet­te jo puh­taat, sil­lä se sana, jon­ka olen teil­le pu­hu­nut, on puh­dis­ta­nut tei­dät. Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä. Ei­hän ok­sa pys­ty tuot­ta­maan he­del­mää, el­lei se pysy puus­sa, ja sa­moin et­te pys­ty te­kään, el­let­te pysy mi­nus­sa. ”Minä olen vii­ni­puu, te olet­te ok­sat. Se, joka py­syy mi­nus­sa ja jos­sa minä py­syn, tuot­taa pal­jon he­del­mää. Il­man mi­nua te et­te saa ai­kaan mi­tään. Joka ei pysy mi­nus­sa, on kuin ir­ron­nut ok­sa: se hei­te­tään pois, ja se kui­vuu. Kui­vat ok­sat ke­rä­tään ja vis­ka­taan tu­leen, ja ne pa­la­vat po­rok­si. ”Jos te py­syt­te mi­nus­sa ja mi­nun sa­na­ni py­sy­vät teis­sä, voit­te pyy­tää mitä iki­nä ha­lu­at­te, ja te saat­te sen. Sii­nä mi­nun Isä­ni kirk­kaus tu­lee jul­ki, et­tä te tuo­tat­te run­saas­ti he­del­mää ja niin osoi­tat­te ole­van­ne ope­tus­lap­si­a­ni. Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni. Jos nou­da­tat­te käs­ky­jä­ni, te py­syt­te mi­nun rak­kau­des­sa­ni, niin kuin minä olen nou­dat­ta­nut Isä­ni käs­ky­jä ja py­syn hä­nen rak­kau­des­saan.

Bib­lia: Minä olen to­ti­nen vii­ni­puu, ja mi­nun Isä­ni on pel­to­mies:Jo­kai­sen ok­san mi­nus­sa, joka ei kan­na he­del­mää, hän kar­sii pois, ja jo­kai­sen, joka he­del­män kan­taa, hän puh­dis­taa, et­tä se kan­tais run­saam­man he­del­män. Te olet­te nyt puh­taat, sen sa­nan täh­den, jon­ka minä teil­le pu­huin. Py­sy­käät te mi­nus­sa, ja minä teis­sä. Niin­kuin ei ok­sa tai­da it­ses­tän­sä he­del­mää kan­taa, el­lei hän vii­na­puus­sa kiin­ni ole, niin et­te te­kään, jol­let­te mi­nus­sa pysy. Minä olen vii­na­puu, te olet­te ok­sat: joka mi­nus­sa py­syy ja minä hä­nes­sä, hän kan­taa pal­jon he­del­mää; sil­lä il­man mi­nua et­te voi mi­tään teh­dä. Jos ei joku mi­nus­sa pysy, se hei­te­tään ulos niin­kuin ok­sa, ja kui­vet­tuu, ja ne si­do­taan ko­koon, ja hei­te­tään tu­leen, ja pa­la­vat. Jos te mi­nus­sa py­syt­te ja mi­nun sa­na­ni py­sy­vät teis­sä, mit­kä ikä­nä te tah­dot­te, niin ano­kaat, ja te saat­te. Sii­nä mi­nun Isä­ni kun­ni­oi­te­taan, et­tä te pal­jon he­del­mää kan­tai­sit­te, ja tu­let­te mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni. Niin­kuin Isä ra­kas­ti mi­nua, niin minä myös ra­kas­tin tei­tä: ky­sy­käät mi­nun rak­kau­des­sa­ni. Jos te mi­nun käs­ky­ni pi­dät­te, niin te py­syt­te mi­nun rak­kau­des­sa­ni, niin­kuin minä pi­dän Isä­ni käs­kyn ja py­syn hä­nen rak­kau­des­san­sa.