JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Evankeliumin julistaminen on Jumalan antama tehtävä

Sana sunnuntaiksi
22.10.2023 6.00

Juttua muokattu:

17.10. 13:15
2023101713153720231022060000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Ris­to Kos­ki­mä­ki

Evan­ke­liu­min työs­sä kuu­lu­te­taan kut­sua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja roh­kais­taan us­ko­maan omat syn­nit an­teek­si.

Tä­män vii­kon sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus lä­het­tää seit­se­män­kym­men­tä ope­tus­las­ta kak­sit­tain nii­hin Juu­de­an ky­liin ja kau­pun­kei­hin, joi­hin hän it­se ai­koo men­nä. Jee­sus to­te­aa, mi­ten Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä on pal­jon, mut­ta työn­te­ki­jöi­tä vä­hän. Hän ke­hot­taa ru­koi­le­maan te­ki­jöi­tä evan­ke­liu­min työ­hön.

Myö­hem­min ylös­nous­sut Jee­sus an­toi teh­tä­vän ruok­kia ja kai­ta lam­pai­ta ja ruok­kia ka­rit­soi­ta (Joh. 21:15–17). Kun Ju­ma­la on saa­nut val­mis­taa maa­pe­rän evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­mi­sel­le, sii­tä on iloit­tu niin kuin elon­kor­juus­sa ja saa­liin­ja­os­sa iloi­taan (Jes. 9:2).

Evan­ke­liu­mia ei tar­vit­se hä­ve­tä

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä, lei­ri­kes­kuk­sis­sa ja opis­tois­sa teh­dään ar­vo­kas­ta työ­tä. Niis­sä kuu­luu kut­su Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja roh­kai­su us­ko­maan niin kuin en­nen­kin on us­kot­tu. Niis­sä myös roh­kais­taan kai­ke­ni­käi­siä, mut­ta eri­tyi­ses­ti nuo­ria, ot­ta­maan vas­tuu­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä. On ol­lut ilo näh­dä, et­tä näin on ta­pah­tu­nut­kin.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti vah­vis­taa sen, et­tä Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­mi­sel­le on vah­va pe­rus­te­lu. Teh­tä­vä on Ju­ma­lal­ta. Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­mi­nen ei läh­de ih­mi­ses­tä: ”Sil­lä em­me it­se meis­täm­me saar­naa, vaan Kris­tuk­ses­ta Jee­suk­ses­ta, et­tä hän on Her­ra; mut­ta me olem­me tei­dän pal­ve­li­jan­ne Jee­suk­sen täh­den” (2. Kor. 4:5).

Va­pah­ta­jan käs­kyn mu­kai­ses­ti kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta (Luuk. 24:47). Se on val­ta­kir­ja, jota ei tar­vit­se hä­ve­tä, ku­ten Paa­va­li­kin to­te­si (Room. 1:16). Evan­ke­liu­mis­sa on Ju­ma­lan voi­ma.

Ju­ma­la kut­suu

Jee­sus ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan me­ne­mään ta­loi­hin ja toi­vot­ta­maan Ju­ma­lan rau­haa. (Luuk. 10:5–6, Room. 14:17) Jos asuk­kaat ot­ta­vat lä­het­ti­läät vas­taan ja us­ko­vat evan­ke­liu­min, Ju­ma­lan rau­ha jää Hen­gen he­del­mä­nä us­ko­jan sy­dä­meen.

Ra­kas­ta­va Ju­ma­la pu­hut­te­lee ih­mis­tä mo­nel­la ta­val­la, mut­ta van­hurs­kaut­taa vain yh­del­lä ta­val­la: elä­män­koh­ta­lot, ih­meel­li­nen luo­ma­kun­ta, kan­so­jen vai­heet ja kir­joi­tet­tu Ju­ma­lan sana pu­hut­te­le­vat ih­mis­tä, mut­ta an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min ju­lis­taa Ju­ma­lan lap­si. Kun kuu­lee Ju­ma­lan kut­sun, pa­ran­nuk­sen­te­koa ei kan­na­ta siir­tää. Sil­loin on ai­ka teh­dä pa­ran­nus (Hepr. 3:15).

Sa­nan­saat­ta­jan va­rus­tus

Ju­ma­la it­se va­rus­taa pal­ve­li­jan­sa. Omat va­rus­teet tu­lee jät­tää pois: ei lauk­kua, ei kuk­ka­roa, ei ken­kiä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ ei pe­rus­tu ul­ko­nai­seen, vaan va­rus­tus on hen­gel­li­nen (Ef. 6:11–20). Ope­tus­lap­sil­la ei ol­lut myös­kään ai­kaa käy­dä ter­veh­ti­mäs­sä tut­tu­ja mat­kan var­rel­la.

Mo­net vas­tus­ta­vat evan­ke­liu­min työ­tä; ope­tus­lap­set lä­he­tet­tiin niin kuin ka­rit­sat su­sien kes­kel­le. Vaik­ka hei­tä vai­not­tiin ja kiel­let­tiin pu­hu­mas­ta Jee­suk­sen ni­meen, he kui­ten­kin pu­hui­vat. Kun Pie­ta­ri ja Jo­han­nes saar­na­si­vat evan­ke­liu­mia temp­pe­lis­sä, heil­lä ei ol­lut tar­jo­ta ho­pe­aa ja kul­taa, vaan rau­han evan­ke­liu­mia (Ap. t. 3:16). Ju­ma­la il­moit­taa it­sen­sä pie­nil­le ja lap­sen­mie­li­sil­le. Ju­ma­lan voi­ma on kät­ket­ty ih­mis­vii­sau­del­ta.

Kun lä­he­tyt pa­la­si­vat lä­he­tys­mat­kal­ta, he ker­toi­vat, mi­ten hen­get­kin oli­vat heil­le ala­mai­set. Jee­sus muis­tut­ti, kuin­ka tär­kein­tä on se, et­tä on nimi elä­män kir­jas­sa tai­vaas­sa. Tie kun­ni­an val­ta­kun­taan, tai­vaa­seen, käy maan pääl­lä ole­van ar­mo­val­ta­kun­nan kaut­ta.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 10:1–12

Raa­mat­tu 1992: Her­ra va­lit­si vie­lä seit­se­män­kym­men­tä­kak­si ope­tus­las­ta ja lä­het­ti hei­dät kak­sit­tain edel­lään jo­kai­seen kau­pun­kiin ja ky­lään, jo­hon hän ai­koi it­se men­nä. Hän sa­noi heil­le: ”Sa­toa on pal­jon, mut­ta sa­don­kor­jaa­jia vä­hän. Pyy­tä­kää siis her­raa, jol­le sato kuu­luu, lä­het­tä­mään vä­keä elon­kor­juu­seen. Men­kää, minä lä­he­tän tei­dät kuin lam­paat su­sien kes­kel­le. Äl­kää ot­ta­ko mu­kaan­ne ra­ha­kuk­ka­roa, äl­kää lauk­kua äl­kää­kä jal­ki­nei­ta. Äl­kää mat­kan var­rel­la py­säh­ty­kö ter­veh­ti­mään ke­tään. Ja kun tu­let­te jo­hon­kin ta­loon, sa­no­kaa en­sik­si: ’Rau­ha täl­le ko­dil­le.’ Jos siel­lä on joku, joka on rau­han ar­voi­nen, hän saa tei­dän toi­vot­ta­man­ne rau­han. El­lei ole, toi­vo­tuk­sen­ne pa­laa teil­le. Jää­kää sii­hen ta­loon ja syö­kää ja juo­kaa mitä teil­le tar­jo­taan, sil­lä työ­mies on palk­kan­sa an­sain­nut. Äl­kää siir­ty­kö ta­los­ta toi­seen. Kun tu­let­te kau­pun­kiin ja tei­dät ote­taan siel­lä vas­taan, syö­kää mitä teil­le tar­jo­taan, pa­ran­ta­kaa kau­pun­gin sai­raat ja ker­to­kaa kai­kil­le: ’Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut tei­tä lä­hel­le.’ Mut­ta jos tei­tä jo­hon­kin kau­pun­kiin tul­tu­an­ne ei ote­ta vas­taan, men­kää sen ka­duil­le ja ju­lis­ta­kaa: ’Me pyy­him­me pois pö­lyn­kin, joka tei­dän kau­pun­gis­tan­ne on jal­koi­him­me tart­tu­nut – pi­tä­kää hy­vä­nän­ne! Mut­ta tie­tä­kää, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le!’ Minä sa­non teil­le: So­do­ma­kin pää­see tuo­mi­o­päi­vä­nä vä­hem­mäl­lä kuin sel­lai­nen kau­pun­ki.”

Bib­lia: Niin aset­ti Her­ra toi­set seit­se­män­kym­men­tä, ja lä­het­ti hei­tä kak­sin ja kak­sin edel­län­sä joka kau­pun­kiin ja paik­kaan, ku­hun­ka hän it­se oli tu­le­va. Niin hän sa­noi heil­le: eloa to­sin on pal­jo, vaan työ­vä­keä on vähä: ru­koil­kaat siis elon Her­raa, työ­vä­keä lä­het­tä­mään eloon­sa. Men­käät: kat­so, minä lä­he­tän tei­dät niin­kuin ka­rit­sat sut­ten kes­kel­le. Äl­käät ot­ta­ko säk­kiä, ei­kä kuk­ka­roa, ei­kä ken­kiä, ja äl­käät ke­tään ter­veh­ti­kö tiel­lä. Mut­ta ku­hun­ka huo­nee­sen te me­net­te si­säl­le, niin sa­no­kaat en­sis­ti: rau­ha ol­koon täl­le huo­neel­le! Ja jos siel­lä on rau­han lap­si, niin tei­dän rau­han­ne jää hä­nen pääl­len­sä; mut­ta jos ei, niin se pa­la­jaa teil­le. Mut­ta sii­nä huo­nees­sa vii­py­käät, syö­käät ja juo­kaat sitä, mitä heil­lä on; sil­lä työ­mies on palk­kan­sa an­si­ol­li­nen. Äl­käät huo­nees­ta huo­nee­seen käy­kö. Mut­ta ku­hun­ka kau­pun­kiin te tu­let­te si­säl­le, ja he tei­tä ot­ta­vat vas­taan, niin syö­käät mitä tei­dän eteen­ne pan­naan, ja pa­ran­ta­kaat sai­rai­ta, joi­ta sii­nä on, ja sa­no­kaat heil­le: Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tei­tä lä­hes­ty­nyt. Mut­ta ku­hun­ka kau­pun­kiin te tu­let­te si­säl­le, ja ei he tei­tä ota vas­taan, niin men­käät ulos sen ka­duil­le, ja sa­no­kaat: To­mun­kin, joka tei­dän kau­pun­gis­tan­ne tart­tui mei­hin, me pu­dis­tam­me teil­le: kui­ten­kin se tie­tä­käät, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta oli tei­tä lä­hes­ty­nyt. Minä sa­non teil­le: So­do­mal­le pi­tää sinä päi­vä­nä huo­ki­am­pi ole­man kuin sil­le kau­pun­gil­le.

18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys