JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Hää­kut­su on voi­mas­sa

Sana sunnuntaiksi
3.11.2019 6.12

Ku­nin­kaan lä­het­ti­läät kul­ke­vat yhä kut­su­mas­sa vie­rai­ta hää­juh­laan.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus ker­too kak­si­vai­hei­sen ker­to­muk­sen, jon­ka al­kuo­sa ku­vaa hää­juh­laan kut­sua ja lop­puo­sa hää­juh­laan pu­keu­tu­mis­ta. Häät ovat mer­kit­tä­vä ta­pah­tu­ma, ja ku­nin­kaal­li­sis­ta häis­tä pu­hut­ta­es­sa ih­mis­ten mie­len­kiin­to on var­mas­ti he­reil­lä. Ku­ka­pa ei tah­toi­si pääs­tä vie­raak­si ku­nin­kaal­li­siin häi­hin?

Moni es­tyi

Ker­to­muk­sen kut­su­tut ei­vät yl­lät­tä­en tah­to­neet­kaan tul­la. Kut­su­ja, ku­nin­gas, oli kui­ten­kin hy­vin kär­si­väl­li­nen. Hän ei ai­no­as­taan uu­dis­ta­nut kut­sua vaan pyy­si pal­ve­li­joi­taan hou­kut­te­le­maan kut­su­tui­ta ker­to­mal­la, mitä kaik­kea hei­dän hy­väk­seen oli teh­ty.

Kut­su­tut jäi­vät edel­leen tu­le­mat­ta ar­ki­päi­väi­siin as­ka­rei­hin­sa ve­do­ten – huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä hää­juh­laan oli kut­sut­tu jo hy­vis­sä ajoin, jot­ta kut­sut­tu voi­si jär­jes­tel­lä ai­ka­tau­lun­sa. Li­säk­si hei­tä oli muis­tu­tet­tu al­ka­vas­ta juh­las­ta. Lo­pul­ta vie­lä pal­ve­lus­vä­ki oli tul­lut ha­ke­maan kut­su­vie­rai­ta hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti.

Osa kut­su­tuis­ta tor­jui kut­sun jopa vä­ki­val­tai­ses­ti piek­sä­mäl­lä ja tap­pa­mal­la kut­sun tuo­jia. Tämä oli jo lii­kaa. Ku­nin­gas suut­tui, lä­het­ti so­ta­jouk­kon­sa sur­maa­maan mur­ha­mie­het ja hä­vit­tä­mään hei­dän kau­pun­kin­sa.

Ku­nin­gas lä­het­ti pal­ve­li­jan­sa pyy­tä­mään uu­sia hää­vie­rai­ta. Pal­ve­li­jat kut­sui­vat häi­hin kaik­kia koh­taa­mi­aan ih­mi­siä, niin pa­ho­ja kuin py­hiä. Hää­huo­ne täyt­tyi.

Ver­taus ko­lah­ti

Jee­sus sa­noi, et­tä tai­vas­ten val­ta­kun­taa voi ver­ra­ta ku­nin­kaan hää­juh­liin. Ke­nel­le Jee­sus tä­män ver­tauk­sen tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta ker­toi, mil­loin ja mik­si?

En­nen tä­män raa­ma­tun­teks­tin ta­pah­tu­mia Jee­sus oli va­el­ta­nut pää­si­äis­juh­lil­le Je­ru­sa­le­miin lu­kuis­ten mui­den ta­voin. Mat­kal­la hän oli pa­ran­ta­nut kak­si so­ke­aa, jot­ka oli­vat huu­ta­neet: ”Ar­mah­da mei­tä, Her­ra Daa­vi­din poi­ka” (Matt. 20:30). Tämä huu­don si­säl­tö tois­tuu vä­ki­jou­kon rie­mui­tes­sa ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din poi­ka” (Matt. 21:9). Huu­to liit­tyi Is­ra­e­lin juu­ta­lais­ten sil­loin ja yhä edel­leen odot­ta­maan maal­li­seen hal­lit­si­jaan – Mes­si­aa­seen.

Mitä Jee­sus teki? Hän it­ki kat­ke­ras­ti et­si­ko­nai­kan­sa ohit­ta­neen Je­ru­sa­le­min koh­ta­loa ja en­nus­ti sen hä­vi­tyk­sen kät­kien en­nus­tuk­sen myös ver­tauk­seen (Luuk. 19:41–44). Jee­sus myös puh­dis­ti temp­pe­lin kau­pus­te­li­jois­ta ja ra­han­vaih­ta­jis­ta (Matt. 21:12–13).

Tämä kaik­ki kau­pun­gin kuo­hun­nan kans­sa sai Is­ra­e­lin hen­gel­li­set ja maal­li­set val­lan­pi­tä­jät pel­kää­mään val­tan­sa puo­les­ta ja suun­nit­te­le­maan Jee­suk­sen ja hä­nen mai­neen­sa hä­vit­tä­mis­tä. Jee­suk­sen pi­tä­es­sä pu­het­ta temp­pe­lis­sä Is­ra­e­lin val­lan­pi­tä­jät, neu­vos­ton jä­se­net, oli­vat ko­koon­tu­neet hä­nen ym­pä­ril­leen. Hei­dän ta­ka­naan oli­vat ope­tus­lap­set ja muut kuu­li­jat. ”Mil­lä val­tuu­del­la sinä täl­lais­ta teet?” (Matt. 21:27) oli Jee­suk­sel­le esi­tet­ty ky­sy­mys. Jee­sus vas­ta­si heil­le kol­mel­la ver­tauk­sel­la, jois­ta yk­si on tä­män päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti.

Jee­suk­sen ker­to­ma ver­taus ko­lah­ti. Kuu­li­jat ym­mär­si­vät, et­tä Jee­suk­sen kut­sus­ta kiel­täy­ty­neet oli­vat sa­mas­sa ase­mas­sa kuin ver­tauk­sen hää­kut­sun hy­län­neet. Hei­dät jä­tet­tiin ver­tauk­ses­sa tai­vas­ten val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­le. Teil­tä ja to­reil­ta ke­rä­tyt hää­vie­raat oli­vat puo­les­taan pa­ka­noi­ta, jot­ka kut­sut­tiin tai­vas­ten val­ta­kun­taan hei­dän si­jas­taan.

Raa­ma­tun sana kävi myö­hem­min to­teen. Je­ru­sa­lem hä­vi­tet­tiin täy­sin muu­ta­ma vuo­si­kym­men myö­hem­min. Myös tai­vas­ten val­ta­kun­taa kos­ke­va ver­taus to­teu­tui. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on le­vin­nyt ai­ko­jen saa­tos­sa kau­as pa­ka­na­kan­so­jen kes­kuu­teen.

Juh­la­pu­kua tar­vi­taan

Ker­to­muk­sen lop­puo­sa on eh­kä osoi­tet­tu val­lan­pi­tä­jien li­säk­si taa­em­pa­na ole­vil­le kuu­li­joil­le, myös ope­tus­lap­sil­le. Sii­nä pu­hu­taan omis­sa vaat­teis­saan hää­juh­laan tul­lees­ta vie­raas­ta. Pi­ti­kö hän omia vaat­tei­taan hää­vaat­tei­ta pa­rem­pi­na vai ei­kö hän muu­ten ar­vos­ta­nut hää­juh­laa, sen asuk­kai­ta tai sen si­säl­töä? Joka ta­pauk­ses­sa hän ei ot­ta­nut ku­nin­kaan tar­jo­a­maa juh­la­vaa­tet­ta vas­taan.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asu­kas pu­keu­tuu yk­si­no­maan Jee­suk­sen val­mis­ta­maan hää­vaat­tee­seen. Hän tur­vau­tuu Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­hön il­man omia te­ko­ja tai an­si­oi­ta. Hää­juh­las­sa oles­ke­lu il­man us­koa ei rii­tä.

Ovet häi­hin ovat edel­leen au­ki. Ku­nin­kaan lä­het­ti­läät kul­ke­vat yhä kut­su­mas­sa vie­rai­ta hää­juh­laan. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kai­ku­va evan­ke­liu­mi kut­suu ja pu­kee kut­sun vas­taa­not­ta­neet juh­la-asuun, jol­la pää­see lo­pul­ta ian­kaik­ki­seen hää­juh­laan.

Mau­no Ku­run­lah­ti

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 30.11.2019

Ku­vi­tus­ku­va: A.-L. S.

EVAN­KE­LIU­MI­TEKS­TI: Matt. 22:1–14

RAA­MAT­TU 1992: Jee­sus jat­koi ver­taus­pu­hei­taan ja sa­noi:

”Tai­vas­ten val­ta­kun­taa voi ver­ra­ta ku­nin­kaa­seen, joka val­mis­ti häät po­jal­leen. Hän lä­het­ti pal­ve­li­joi­taan kut­su­maan hää­vie­rai­ta, mut­ta kut­sun saa­neet ei­vät tah­to­neet tul­la. Sil­loin hän lä­het­ti toi­sia pal­ve­li­joi­ta ja käs­ki hei­dän sa­noa kut­su­tuil­le: ’Olen val­mis­ta­nut ate­ri­a­ni, hä­rät ja syöt­tö­va­si­kat on teu­ras­tet­tu, kaik­ki on val­mii­na. Tul­kaa häi­hin!’ Mut­ta kut­sun saa­neis­ta toi­set ei­vät vä­lit­tä­neet sii­tä, vaan me­ni­vät muu­al­le, kuka pel­lol­leen, kuka kau­poil­leen, toi­set taas ot­ti­vat ku­nin­kaan pal­ve­li­jat kiin­ni, piek­si­vät hei­tä ja löi­vät hei­dät hen­gil­tä. Sil­loin ku­nin­gas vi­has­tui. Hän lä­het­ti so­ta­jouk­kon­sa, sur­ma­si mur­ha­mie­het ja polt­ti hei­dän kau­pun­kin­sa. Sit­ten ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Kaik­ki on val­mii­na hää­juh­laa var­ten, mut­ta kut­su­tut ei­vät ol­leet juh­lan ar­voi­sia. Men­kää nyt teil­le ja to­reil­le ja kut­su­kaa häi­hin kei­tä vain ta­paat­te.’ Pal­ve­li­jat me­ni­vät ja ke­rä­si­vät kaik­ki, jot­ka he ta­pa­si­vat, niin pa­hat kuin hy­vät, ja hää­huo­ne täyt­tyi ate­ri­al­le tul­leis­ta.

Kun ku­nin­gas tuli si­sään kat­so­maan juh­la­vie­rai­taan, hän näki siel­lä mie­hen, jol­la ei ol­lut hää­pu­kua. Hän ky­syi täl­tä: ’Ys­tä­vä­ni, kuin­ka saa­toit tul­la tän­ne il­man hää­vaat­tei­ta?’ Mies ei saa­nut sa­naa suus­taan. Sil­loin ku­nin­gas sa­noi pal­ve­li­joil­leen: ’Si­to­kaa hä­net kä­sis­tä ja ja­lois­ta ja heit­tä­kää ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta. Mo­net ovat kut­sut­tu­ja, mut­ta har­vat va­lit­tu­ja.’”

BIB­LIA: Ja Je­sus vas­ta­ten pu­hui taas heil­le ver­tauk­sil­la, sa­no­en:

Tai­vaan val­ta­kun­ta on ku­nin­kaan ver­tai­nen, joka teki häi­tä po­jal­len­sa, Ja lä­het­ti pal­ve­li­an­sa kut­su­maan kut­su­tui­ta häi­hin, ja ei he tah­to­neet tul­la. Taas hän lä­het­ti toi­set pal­ve­li­at, sa­no­en: sa­no­kaat kut­su­tuil­le: kat­so, minä val­mis­tin at­ri­a­ni, här­kä­ni ja syöt­ti­lää­ni ovat ta­pe­tut, ja kaik­ki ovat val­mis­te­tut: tul­kaat häi­hin! Mut­ta he kat­soi­vat ylön, ja me­ni­vät pois, yk­si pel­lol­len­sa, toi­nen kau­pal­len­sa. Mut­ta muut ot­ti­vat kiin­ni hä­nen pal­ve­li­an­sa, ja pilk­ka­si­vat hei­tä, ja tap­poi­vat. Mut­ta kuin ku­nin­gas sen kuu­li, vi­has­tui hän, ja lä­het­ti so­ta­vä­ken­sä, ja hu­kut­ti ne mur­ha­mie­het, ja hei­dän kau­pun­kin­sa polt­ti. Sil­loin hän sa­noi pal­ve­li­oil­len­sa: häät to­sin ovat val­mis­te­tut, mut­ta kut­su­tut ei ol­leet mah­dol­li­set. Men­käät siis tei­den haa­roi­hin, ja kaik­ki, jot­ka te löy­dät­te, kut­su­kaat häi­hin. Ja pal­ve­li­at me­ni­vät ulos teil­le, ja ko­ko­si­vat kaik­ki, jot­ka he löy­si­vät, pa­hat ja hy­vät; ja hää­huo­ne täy­tet­tiin vie­rais­ta.

Niin ku­nin­gas meni kat­so­maan vie­rai­ta, ja näki siel­lä yh­den ih­mi­sen, joka ei ol­lut vaa­te­tet­tu hää­vaat­teil­la. Niin hän sa­noi hä­nel­le: ys­tä­vä­ni, kuin­kas tän­ne tu­lit, ja ei si­nul­la ole hää­vaat­tei­ta? Mut­ta hän vai­ke­ni. Sil­loin sa­noi ku­nin­gas pal­ve­li­oil­le: si­to­kaat hä­nen kä­ten­sä ja jal­kan­sa, ot­ta­kaat ja heit­tä­käät hän­tä ul­koi­seen pi­mey­teen; siel­lä pi­tää ole­man it­ku ja ham­mas­ten ki­ris­tys. Sil­lä mon­ta on kut­sut­tu, mut­ta har­vat ovat va­li­tut.