JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Iankaikkinen elämä on Jumalan lahja

Sana sunnuntaiksi
16.7.2023 7.05

Juttua muokattu:

13.7. 15:35
2023071315351020230716070500

H. H.

H. H.

Esa Käh­kö­nen

Ih­mi­nen voi pe­las­tua ja saa­da ian­kaik­ki­sen elä­män vain us­ko­mal­la omat syn­tin­sä an­teek­si Ju­ma­lan Po­jan so­vi­tus­työn kaut­ta.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi ker­too rik­kaas­ta mie­hes­tä, joka tu­lee juok­su­jal­kaa Jee­suk­sen luo, pol­vis­tuu hä­nen eteen­sä ja esit­tää Jee­suk­sel­le ky­sy­myk­sen: ”Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?”

Jee­suk­sen ra­kas­ta­va kat­se

Jee­sus vas­taa mie­hen esit­tä­mään ky­sy­myk­seen ot­ta­mal­la pu­heek­si Moo­sek­sen lain. Ri­kas mies ker­too nou­dat­ta­neen­sa lain käs­ky­jä nuo­res­ta pi­tä­en. Lain käs­ky­jä nou­dat­ta­mal­la hän ei kui­ten­kaan ole saa­vut­ta­nut si­säis­tä var­muut­ta sii­tä, pe­rii­kö hän ian­kaik­ki­sen elä­män.

Jee­sus nä­kee mie­hen si­sim­pään saak­ka ja tie­tää, et­tä tä­män sy­dän on kiin­ty­nyt omai­suu­teen. Jee­sus kat­sah­taa mies­tä ja sa­noo ra­kas­ta­vas­ti hä­nel­le: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua.”

Jee­suk­sen vas­taus osoit­taa, et­tä laki vaa­tii täy­del­li­syyt­tä. Tä­män to­tuu­den edes­sä ri­kas mies ym­mär­tää, et­tei hän ole ra­kas­ta­nut Ju­ma­laa kai­kes­ta sy­dä­mes­tään ei­kä lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään. Omai­suu­des­ta on tul­lut hä­nel­le epä­ju­ma­la, jos­ta hän ei ole val­mis luo­pu­maan läh­te­äk­seen seu­raa­maan Jee­sus­ta. Hän pois­tuu su­rul­li­se­na Jee­suk­sen luo­ta.

Evan­ke­liu­mi kut­suu ar­mon al­le

Kun ih­mi­nen yrit­tää ta­voi­tel­la pe­las­tus­ta hy­vää te­ke­mäl­lä ja pa­haa vält­tä­mäl­lä, hän kul­kee oman­van­hurs­kau­den tie­tä. Vaik­ka tä­män tien kul­ki­ja luu­lee pal­ve­le­van­sa Ju­ma­laa ja nou­dat­ta­van­sa hä­nen käs­ky­jään, hän to­si­a­si­as­sa hyl­kää Kris­tuk­sen so­vin­to­työn mer­ki­tyk­sen (Gal. 2:21).

Paa­va­li opet­taa, et­tei ku­kaan voi tul­la Ju­ma­lan edes­sä van­hurs­kaak­si lain käs­ky­jä nou­dat­ta­mal­la, vaan lain teh­tä­vä­nä on opet­taa ih­mis­tä tun­te­maan, mitä on syn­ti (Room. 3:20). Pe­las­tu­mi­nen on mah­dol­lis­ta vain us­ko­mal­la Jee­suk­seen, joka on täyt­tä­nyt Ju­ma­lan lain ih­mis­ten puo­les­ta.

Us­kon saa­mis­ta var­ten Ju­ma­lan Poi­ka on lä­het­tä­nyt seu­raa­jan­sa saar­naa­maan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi kut­suu ih­mis­tä omien te­ko­jen tiel­tä Kris­tuk­sen luok­se ar­mon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen osal­li­suu­teen.

Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta

Jee­sus kään­tyy, kat­soo ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noo heil­le: ”Kuin­ka vai­kea on nii­den, jot­ka pal­jon omis­ta­vat, pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan!” Ope­tus­lap­set häm­mäs­te­le­vät hä­nen sa­no­jaan, mut­ta Jee­sus jat­kaa: ”Lap­se­ni, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on to­del­la vai­kea pääs­tä. Hel­pom­pi on ka­me­lin men­nä neu­lan­sil­mäs­tä kuin rik­kaan pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.”

Kun ope­tus­lap­set ih­met­te­le­vät, kuka sit­ten voi pe­las­tua, Jee­sus kat­soo taas ope­tus­lap­si­aan ja sa­noo: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.” Vain Ju­ma­la voi lah­joit­taa ih­mi­sel­le ian­kaik­ki­sen elä­män. Ian­kaik­ki­nen elä­mä on Ju­ma­lan ar­mo­lah­ja Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, mei­dän Her­ras­sam­me (Room. 6:23).

Kris­tuk­sen omil­le on lu­vat­tu pe­rin­tö, joka ei tur­mel­lu, ei tah­raan­nu ei­kä kuih­du: ”Se on va­rat­tu­na teil­le tai­vais­sa, ja voi­mal­laan Ju­ma­la var­je­lee tei­dät us­kos­sa, niin et­tä te saa­vu­tat­te pe­las­tuk­sen, joka on val­mii­na saa­tet­ta­vak­si il­mi lo­pu­nai­ka­na” (1. Piet. 1:4–5).

Evan­ke­liu­mi: Mark. 10:17–27

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus läh­ti jat­ka­maan mat­kaan­sa, muu­an mies tuli juok­su­jal­kaa, pol­vis­tui hä­nen eteen­sä ja ky­syi: ”Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?” Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”Mik­si sa­not mi­nua hy­väk­si? Ai­no­as­taan Ju­ma­la on hyvä, ei ku­kaan muu. Käs­kyt sinä tie­dät: älä tapa, älä tee avi­o­ri­kos­ta, älä va­ras­ta, älä to­dis­ta val­heel­li­ses­ti, älä riis­tä toi­sel­ta, kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si.” ”Opet­ta­ja, kaik­kea tätä olen nou­dat­ta­nut nuo­res­ta pi­tä­en”, vas­ta­si mies. Jee­sus kat­sah­ti hä­neen, ra­kas­ti hän­tä ja sa­noi: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua.” Mies syn­kis­tyi näis­tä sa­nois­ta. Hän läh­ti su­rul­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta. Jee­sus kään­tyi, kat­soi ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noi: ”Kuin­ka vai­kea on­kaan nii­den, jot­ka pal­jon omis­ta­vat, pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan!” Ope­tus­lap­set häm­mäs­te­li­vät hä­nen sa­no­jaan, mut­ta Jee­sus jat­koi: ”Lap­se­ni, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on to­del­la vai­kea pääs­tä. Hel­pom­pi on ka­me­lin men­nä neu­lan­sil­mäs­tä kuin rik­kaan pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.” Ope­tus­lap­set oli­vat yhä enem­män ih­meis­sään ja ky­se­li­vät toi­sil­taan: ”Kuka sit­ten voi pe­las­tua?” Jee­sus kat­soi hei­hin ja sa­noi: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.”

Bib­lia: Kun Jee­sus läh­ti jat­ka­maan mat­kaan­sa, muu­an mies tuli juok­su­jal­kaa, pol­vis­tui hä­nen eteen­sä ja ky­syi: ”Hyvä opet­ta­ja, mitä mi­nun pi­tää teh­dä, jot­ta pe­ri­sin ian­kaik­ki­sen elä­män?” Jee­sus vas­ta­si hä­nel­le: ”Mik­si sa­not mi­nua hy­väk­si? Ai­no­as­taan Ju­ma­la on hyvä, ei ku­kaan muu. Käs­kyt sinä tie­dät: älä tapa, älä tee avi­o­ri­kos­ta, älä va­ras­ta, älä to­dis­ta val­heel­li­ses­ti, älä riis­tä toi­sel­ta, kun­ni­oi­ta isää­si ja äi­ti­ä­si.” ”Opet­ta­ja, kaik­kea tätä olen nou­dat­ta­nut nuo­res­ta pi­tä­en”, vas­ta­si mies. Jee­sus kat­sah­ti hä­neen, ra­kas­ti hän­tä ja sa­noi: ”Yk­si si­nul­ta puut­tuu. Mene ja myy kaik­ki, mitä si­nul­la on, ja an­na ra­hat köy­hil­le, niin si­nul­la on aar­re tai­vaas­sa. Tule sit­ten ja seu­raa mi­nua.” Mies syn­kis­tyi näis­tä sa­nois­ta. Hän läh­ti su­rul­li­se­na pois, sil­lä hä­nel­lä oli pal­jon omai­suut­ta. Jee­sus kään­tyi, kat­soi ope­tus­lap­siin­sa ja sa­noi: ”Kuin­ka vai­kea on­kaan nii­den, jot­ka pal­jon omis­ta­vat, pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan!” Ope­tus­lap­set häm­mäs­te­li­vät hä­nen sa­no­jaan, mut­ta Jee­sus jat­koi: ”Lap­se­ni, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan on to­del­la vai­kea pääs­tä. Hel­pom­pi on ka­me­lin men­nä neu­lan­sil­mäs­tä kuin rik­kaan pääs­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.” Ope­tus­lap­set oli­vat yhä enem­män ih­meis­sään ja ky­se­li­vät toi­sil­taan: ”Kuka sit­ten voi pe­las­tua?” Jee­sus kat­soi hei­hin ja sa­noi: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta.”

26.2.2024

Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Ps. 25:6

Viikon kysymys