JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus – suuri esirukoilija

Sana sunnuntaiksi
14.5.2023 7.00

Juttua muokattu:

11.5. 13:53
2023051113531820230514070000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Ris­to Kos­ki­mä­ki

Ju­ma­lan lap­sen ru­kous on usein kuin heik­ko huo­kaus Tai­vaan Isän puo­leen. Sa­no­ja ei ai­na löy­dy, mut­ta Ju­ma­la kyl­lä kuu­lee omien­sa ru­kouk­set.

Jee­sus ru­koi­li mo­nes­ti yk­si­näi­syy­des­sä. Hän ru­koi­li Get­se­ma­nes­sa ver­ta hi­koil­len maa­il­man syn­ti­kuor­ma har­teil­laan. Ope­tus­lap­set nuk­kui­vat. Jee­sus sa­noi heil­le: ”Et­te­kö jak­sa­neet yh­tä tun­tia val­voa?” Jee­sus ru­koi­li ris­til­lä pa­han­te­ki­jöi­den puo­les­ta: ”Isä an­na heil­le an­teek­si, sil­lä he ei­vät tie­dä, mitä he te­ke­vät” (Luuk. 23:34).

Ju­ma­lan rak­kaus on mit­taa­ma­ton syn­ti­siä koh­taan, ja se nä­kyy sii­nä, et­tä Jee­sus so­vit­ti kaik­ki syn­nit Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä.

Jee­sus opet­ti ru­koi­le­maan

Ru­kous­sun­nun­tain teks­teis­sä ker­ro­taan myös Kris­tuk­ses­ta suu­re­na esi­ru­koi­li­ja­na. Luuk­kaan evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan ope­tus­las­ten pyy­tä­neen Jee­suk­sel­ta, et­tä hän opet­tai­si hei­tä ru­koi­le­maan, niin kuin Jo­han­nes­kin opet­ti omia ope­tus­lap­si­aan ru­koi­le­maan (Luuk. 11:1). Niin Luuk­kaan kuin Mat­teuk­sen evan­ke­liu­meis­ta­kin löy­tyy Jee­suk­sen opet­ta­ma Her­ran ru­kous.

En­nen ru­kous­ta Jee­sus opet­ti, mil­lais­ta ope­tus­las­ten ru­kouk­sen ei tule ol­la. Hän va­roit­ti, et­tei­vät ope­tus­lap­set ru­koi­li­si te­ko­py­hien ta­voin, niin et­tä ih­mi­set nä­ki­si­vät, kuin­ka ”hurs­kai­ta” he ovat. Jee­sus sa­noi, et­tä hei­dän Isän­sä, joka on sa­las­sa, nä­kee kyl­lä hei­dät ja pal­kit­see jul­ki­ses­ti.

Ju­ma­la vas­taa ru­kouk­siin

Her­ran ru­kouk­ses­sa pyy­däm­me: ”tul­koon si­nun val­ta­kun­ta­si”. Tä­nä­kin päi­vä­nä Ju­ma­la kuu­lut­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mis­ta Her­ran Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­tyy ar­mos­ta osa­ton­ta us­ko­vais­ten ih­mis­ten kaut­ta.

Apos­to­li Pie­ta­ri sai ol­la ju­lis­ta­mas­sa evan­ke­liu­mia Kor­ne­liuk­sen ko­dis­sa. Kuu­li­jat us­koi­vat Pie­ta­rin sa­nat. Ju­ma­la kuu­li Kor­ne­liuk­sen ru­kouk­sen. Hän vas­ta­si ru­kouk­seen jul­ki­ses­ti, niin kuin van­ha raa­ma­tun­kään­nös sii­tä opet­taa: ”Vaan kuin sinä ru­koi­let, niin mene kam­mi­oos, ja sul­je oves, ja ru­koi­le Isääs, joka on sa­lai­suu­des­sa: ja Isäs, joka sa­lai­suu­des­sa nä­kee, mak­saa si­nul­le jul­ki­ses­ti” (Matt. 6:6). Kor­ne­lius ja hä­nen koko per­he­kun­tan­sa sai­vat pa­ran­nuk­sen ar­mon, kun Pie­ta­ri ju­lis­ti heil­le evan­ke­liu­min Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta. Myös Kan­da­ken ho­vi­her­ra sai syn­tin­sä an­teek­si, kun Fi­lip­pus ju­lis­ti hä­nel­le evan­ke­liu­min Jee­suk­ses­ta. Ho­vi­her­ra ei ol­lut saa­nut rau­haa tun­nol­leen Je­ru­sa­le­min ru­kous­juh­lil­la. (Ap. t. 8:27, 37.) La­kin­sa kaut­ta Ju­ma­la he­rät­tää ih­mi­sel­le syn­nin­tun­non ja hä­dän.

Nöy­rää pu­het­ta Ju­ma­lal­le

Meil­lä on pal­jon myös kii­tok­sen ai­hei­ta. Ju­ma­lan suur­ta lah­jaa on va­paa isän­maa. Saam­me va­paas­ti us­koa ja ju­lis­taa evan­ke­liu­mia. Va­pah­ta­ja loh­dut­taa omi­aan mur­hei­den­kin kes­kel­lä: ”Tei­dän Isän­ne kyl­lä tie­tää mitä te tar­vit­set­te, jo en­nen kuin olet­te hä­nel­tä pyy­tä­neet­kään” (Matt. 6:8). Mart­ti Lut­he­rin Isä mei­dän -ru­kouk­sen se­li­tyk­sen mu­kaan kai­ken läh­tö­koh­ta on, et­tä Ju­ma­lan nimi on it­ses­sään pyhä. Her­ran ru­kouk­sen alus­sa on­kin: ”Py­hi­tet­ty ol­koon si­nun ni­me­si”. Ju­ma­la, joka on kai­ken Luo­ja ja Her­ra, on kai­ken ylä­puo­lel­la.

Ru­kous on sy­dä­men nöy­rää ja vil­pi­tön­tä pu­het­ta Ju­ma­lal­le. Se ei ole ta­sa­ver­tais­ta vuo­ro­pu­he­lua. Ju­ma­la kyl­lä kuu­lee, mut­ta hän vas­taa omal­la ta­val­laan ja omal­la ajal­laan.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 6:5–13

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus opet­ti ja sa­noi: ”Kun ru­koi­let­te, äl­kää teh­kö sitä te­ko­py­hien ta­voin. He aset­tu­vat mie­lel­lään sy­na­go­giin ja ka­dun­kul­miin ru­koi­le­maan, jot­ta oli­si­vat ih­mis­ten nä­ky­vis­sä. To­ti­ses­ti: he ovat jo palk­kan­sa saa­neet. Kun sinä ru­koi­let, mene si­säl­le huo­nee­see­si, sul­je ovi ja ru­koi­le sit­ten Isää­si, joka on sa­las­sa. Isä­si, joka nä­kee myös sen, mikä on sa­las­sa, pal­kit­see si­nut. Ru­koil­les­san­ne äl­kää ho­ke­ko tyh­jää niin kuin pa­ka­nat, jot­ka ku­vit­te­le­vat tu­le­van­sa kuul­luik­si, kun vain la­te­le­vat sa­no­ja. Äl­kää ru­vet­ko hei­dän kal­tai­sik­seen. Tei­dän Isän­ne kyl­lä tie­tää mitä te tar­vit­set­te, jo en­nen kuin olet­te hä­nel­tä pyy­tä­neet­kään. Ru­koil­kaa te siis näin: – Isä mei­dän, joka olet tai­vais­sa! Py­hi­tet­ty ol­koon si­nun ni­me­si. Tul­koon si­nun val­ta­kun­ta­si. Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si, myös maan pääl­lä niin kuin tai­vaas­sa. An­na meil­le tänä päi­vä­nä jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me. Ja an­na meil­le vel­kam­me an­teek­si, niin kuin me­kin an­nam­me an­teek­si niil­le, jot­ka ovat meil­le ve­las­sa. Älä­kä an­na mei­dän jou­tua kiu­sauk­seen, vaan pääs­tä mei­dät pa­has­ta.”

4.3.2024

Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Ps. 25:15

Viikon kysymys