JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus kärsi ihmisten syntien tähden

Sana sunnuntaiksi
7.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

3.4. 13:02
2023040313021220230407060000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Juk­ka Liuk­ko­nen

Jee­suk­sen vii­mei­set sa­nat, ”Se on täy­tet­ty”, mer­kit­se­vät, et­tä Jee­sus oli teh­nyt kai­ken ja hä­nel­le oli ta­pah­tu­nut kaik­ki, mitä Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maan kuu­lui.

Pit­kä­per­jan­tai on kris­ti­kun­nan suu­ri päi­vä, jol­loin Ju­ma­lan Poi­ka so­vit­ti koko lan­gen­neen ih­mis­kun­nan syn­nit. Mo­nis­sa kie­lis­sä päi­vän suu­ruus nä­kyy myös päi­vän ni­mes­sä ”suu­ri per­jan­tai”. Pit­kä­per­jan­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat Gol­ga­tan ta­pah­tu­mia ris­tiin­nau­lit­se­mi­ses­ta Jee­suk­sen kuo­le­maan. Jo­han­nes kir­joit­taa ta­pah­tu­mis­ta hiu­kan pel­kis­te­tym­min kuin muut evan­ke­lis­tat.

To­del­li­nen ylim­mäi­nen pap­pi

Ris­tiin­nau­lit­se­mis­ta edel­tää Jee­suk­sen tuo­mio ja sii­hen liit­ty­vä Pi­la­tuk­sen si­säi­nen kamp­pai­lu. Hän tie­si lan­get­ta­neen­sa vää­rän tuo­mi­on, mut­ta ala­mais­ten suo­sio mer­kit­si täl­le roo­ma­lai­sel­le maa­her­ral­le enem­män kuin oi­keu­den­mu­kai­suus. Vas­toin yli­pap­pien tah­toa hän kui­ten­kin kir­joit­ti Jee­suk­sen ris­tin ylä­puo­lel­le ”Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen, juu­ta­lais­ten ku­nin­gas”. Juu­ta­lai­set­han ei­vät us­ko­neet, et­tä Jee­sus oli kir­joi­tus­ten lu­paa­ma Mes­si­as.

Ris­tiin­nau­lit­se­mi­sen jäl­keen so­ti­laat ja­koi­vat Jee­suk­sen vaat­teet ja heit­ti­vät niis­tä ar­paa. Ar­van heit­tä­mi­nen viit­ta­si Van­han Tes­ta­men­tin en­nus­tuk­siin ja osoit­ti, et­tä myös vi­hol­li­set to­teut­ti­vat Ju­ma­lan suun­ni­tel­maa. Jee­suk­sen pai­dan, ihok­kaan, Jo­han­nes ku­vai­lee sau­mat­to­mak­si, mikä osal­taan ker­toi Jee­suk­sen ole­van to­del­li­nen ylim­mäi­nen pap­pi.

Jee­suk­sen ris­tin juu­rel­la oli pie­ni us­ko­vien ih­mis­ten jouk­ko, mu­ka­naan Ma­ria, Jee­suk­sen äi­ti. Täs­sä tus­kaa tuot­ta­vas­sa ti­lan­tees­sa Ma­ria var­mas­ti muis­ti, kuin­ka Si­me­on oli py­hä­kös­sä en­nus­ta­nut Ma­ri­al­le mie­kas­ta, joka käy äi­din sy­dä­men läpi (Luuk. 2:35). Tämä en­nus­tus oli nyt käy­nyt to­teen. Kos­ket­ta­vaa on, et­tä Jee­sus tus­kis­saan­kin huo­leh­ti äi­dis­tään. Tämä on pu­hut­te­le­va esi­ku­va lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta.

Ju­ma­lan suun­ni­tel­ma to­teu­tui

”Se on täy­tet­ty” (Joh. 19:30). Jee­suk­sen vii­mei­set sa­nat mer­kit­se­vät, et­tä hän oli teh­nyt kai­ken ja hä­nel­le oli ta­pah­tu­nut kaik­ki, mitä Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maan kuu­lui. Lain vaa­ti­muk­set on täy­tet­ty, syn­nit on so­vi­tet­tu, kuo­le­ma on voi­tet­tu ja näin on avat­tu tie tai­vaa­seen.

Ris­tin­kuo­le­mas­sa täyt­tyi Ju­ma­lan an­ta­ma lu­paus vai­mon sie­me­nes­tä, joka oli rik­ki pol­ke­va käär­meen pään. Tämä on ih­mi­sym­mär­ryk­sel­le kä­sit­tä­mä­tön­tä. Va­pah­ta­jan kär­si­mys­tie saat­taa ai­heut­taa voi­mak­kai­ta tun­tei­ta, jos ajat­te­lee konk­reet­ti­ses­ti, kuin­ka Jee­sus ris­tiin­nau­lit­se­mi­sen li­säk­si kan­toi koko maa­il­man syn­nit ja kuor­mat. Tä­män kai­ken tuli ta­pah­tua juu­ri näin, Ju­ma­lan sal­li­muk­ses­ta.

Jee­sus oli si­jais­kär­si­jä

Jee­sus val­mis­ti mo­nes­ti ope­tus­lap­si­aan pää­si­äi­sen ta­pah­tu­miin, mut­ta hei­dän­kin oli vai­kea ym­mär­tää sitä to­del­la ta­pah­tu­vak­si. Vie­lä jää­hy­väis­pu­hees­saan­kin Jee­sus ha­lu­si vah­vis­taa epäi­le­viä seu­raa­ji­aan. Kris­tus oli si­jais­kär­si­jä, joka kär­si juu­ri mei­dän syn­tiem­me täh­den. Tä­män sa­lai­suu­den voi vain Ju­ma­la Hen­ken­sä kaut­ta ava­ta Va­pah­ta­jan so­vi­tus­työ­hön us­ko­val­le.

Täl­lä ajal­la mo­nia vai­vaa yk­si­näi­syys. Jee­sus oli ris­til­lä yk­sin, kaik­kien hyl­kää­mä­nä. Hä­nel­lä ei ol­lut yh­tään ys­tä­vää. Isän­sä­kin edes­sä hän ky­syi: ”Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si mi­nut hyl­kä­sit?” (Matt. 27:46). Hän oli hy­lät­ty­nä sen vuok­si, et­tä syn­ti­nen saa mah­dol­li­suu­den tul­la hy­väk­sy­tyk­si Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä. Tah­dot­han us­koa tä­hän Va­pah­ta­jan Gol­ga­tal­la käy­män tais­te­lun voit­toon?

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 19:16–30

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus­ta läh­det­tiin vie­mään. Kan­ta­en it­se ris­ti­ään hän kul­ki kau­pun­gin ul­ko­puo­lel­le paik­kaan, jota kut­su­taan Pää­kal­lon­pai­kak­si, hep­re­an kie­lel­lä Gol­ga­ta. Siel­lä so­ti­laat ris­tiin­nau­lit­si­vat Jee­suk­sen ja kak­si muu­ta hä­nen kans­saan, yh­den kum­mal­le­kin puo­lel­le ja Jee­suk­sen hei­dän kes­kel­leen. Pi­la­tus oli kir­joi­tut­ta­nut tau­lun, joka kiin­ni­tet­tiin ris­tiin. Sii­nä oli sa­nat: ”Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen, juu­ta­lais­ten ku­nin­gas.” Mo­net juu­ta­lai­set lu­ki­vat kir­joi­tuk­sen, sil­lä paik­ka, mis­sä Jee­sus ris­tiin­nau­lit­tiin, oli lä­hel­lä kau­pun­kia. Teks­ti oli kir­joi­tet­tu hep­re­ak­si, la­ti­nak­si ja krei­kak­si. Juu­ta­lais­ten yli­pa­pit sa­noi­vat Pi­la­tuk­sel­le: ”Älä kir­joi­ta: ’Juu­ta­lais­ten ku­nin­gas.’ Kir­joi­ta, et­tä hän on sa­no­nut: ’Minä olen juu­ta­lais­ten ku­nin­gas.’” Pi­la­tus vas­ta­si: ”Min­kä kir­joi­tin, sen kir­joi­tin.” Ris­tiin­nau­lit­tu­aan Jee­suk­sen so­ti­laat ot­ti­vat hä­nen vaat­teen­sa ja ja­koi­vat ne nel­jään osaan, kul­le­kin so­ti­laal­le osan­sa. He ot­ti­vat myös pai­dan, mut­ta kun se oli sau­ma­ton, yl­hääl­tä alas sa­maa ku­dos­ta, he sa­noi­vat toi­sil­leen: ”Ei re­vi­tä sitä. Hei­te­tään ar­paa, kuka sen saa.” Näin kävi to­teen tämä kir­joi­tuk­sen sana: - He ja­ka­vat kes­ke­nään vaat­tee­ni ja heit­tä­vät pu­vus­ta­ni ar­paa. Juu­ri näin so­ti­laat te­ki­vät. Jee­suk­sen ris­tin luo­na sei­soi­vat hä­nen äi­tin­sä ja tä­män si­sar sekä Ma­ria, Klo­pak­sen vai­mo, ja Mag­da­lan Ma­ria. Kun Jee­sus näki, et­tä hä­nen äi­tin­sä ja rak­kain ope­tus­lap­sen­sa sei­soi­vat sii­nä, hän sa­noi äi­dil­leen: ”Nai­nen, tämä on poi­ka­si!” Sit­ten hän sa­noi ope­tus­lap­sel­le: ”Tämä on äi­ti­si!” Sii­tä het­kes­tä läh­tien ope­tus­lap­si piti huol­ta Jee­suk­sen äi­dis­tä. Jee­sus tie­si, et­tä kaik­ki oli nyt saa­tet­tu pää­tök­seen. Jot­ta kir­joi­tus kä­vi­si kai­kes­sa to­teen, hän sa­noi: ”Mi­nun on jano.” Siel­lä oli as­tia täyn­nä ha­pan­vii­niä. So­ti­laat kas­toi­vat sii­hen sie­nen ja nos­ti­vat sen ii­sop­pi­ruo’on pääs­sä Jee­suk­sen huu­lil­le. Jee­sus joi vii­nin ja sa­noi: ”Se on täy­tet­ty.” Hän kal­lis­ti pään­sä ja an­toi hen­ken­sä.

15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys