Jeesus kulkee valtakuntansa keskellä
Lasse Kokko
Lasse Kokko
Janne Isomaa
Jeesus on kaikkitietävä ja nöyrä. Hän auttaa ihmisiä pääsemään Jumalan valtakuntaan.
Kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Silloin Jumalan valtakunnan kuningas, Jeesus Kristus, ratsastaa juhlittuna sankarina kohti Jerusalemia. Voisiko kirkkovuosi alkaa tämän juhlallisemmin?
Tiedämme kirkkovuoden myöhemmistä tapahtumista, että juhlinta kääntyi hyvin pian syytöksiksi. Kansa oli valmis siihen, että Jeesus ristiinnaulittaisiin. Se tekeekin tästä evankeliumitekstistä ainutlaatuisen.
Kaikkitietävä Jeesus kuoli puolestamme
Päivän evankeliumi osoittaa, että Jeesus halusi olla nöyrä, niin kuin profeetta Sakarja oli ennustanut: ”Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak. 9:9.)
On ihmeellistä, miten Jeesus tiesi, että läheisestä kylästä löytyisi aasin varsa, jonka selässä ei vielä ollut istunut kukaan.
Vielä ihmeellisempää on se, että Jeesus tiesi, miten paljon me ihmiset tarvitsemme hänen apuaan. Jeesus itse opetti, että kukaan ei pääse Jumalan luokse muuten kuin hänen avullaan (Joh. 14:6).
Jeesus tiesi kaiken (Joh. 21:7), senkin, että häntä odottaa kuolema ristillä. Hän suostui kärsimään ja kuolemaan, vaikka hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18).
Jeesus opetti, että ”suurempaa rakkautta ei voi kukaan osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15:13). Siksi Jeesus tuntuu Jumalan lapsesta niin rakkaalta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
On ihanaa katsella uskon kautta koko maailman Vapahtajaa ja uskoa henkilökohtaisesti todeksi osallisuus syntien anteeksiantamuksesta.
Ilo ja rauha anteeksiantamuksesta
Evankeliumiteksti kertoo, että koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. Muutamat fariseukset sanoivat Jeesukselle, että hän pyytäisi opetuslapsiaan lopettamaan ylistämisen.
Sellainen ihminen, joka ei ole kokenut syntien anteeksiantamuksen tuomaa iloa ja rauhaa, ei voi ymmärtää Jumalan lasten riemua ja kiitosta.
Jumalan lapset eivät voi vaieta siitä, mitä kokevat. He haluavat kutsua kaikkia epäuskossa eläviä ihmisiä parannuksen kautta Jumalan lasten juhlakulkueeseen – Jumalan valtakuntaan.
Jeesus kulkee edelleenkin nöyränä Vapahtajana valtakuntansa keskellä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.” (Luuk. 10:16.)
Uuden kirkkovuoden alkaessa saamme pyytää nöyryyttä tarkastella elämäämme ja pyytää Jumalalta psalmirunoilijan tavoin: ”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.” (Ps. 139: 23–24.)
Evankeliumi: Luuk. 19:28–40
Raamattu 1992: Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä. Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle. Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: – Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa. Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Biblia: Ja kuin hän nämät puhunut oli, meni hän edellä ja vaelsi ylös Jerusalemia päin. Ja tapahtui, kuin hän lähestyi Betphagea ja Betaniaa, ja tuli sen vuoren tykö, joka öljymäeksi kutsutaan, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa, sanoen: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kuin te siihen tulette sisälle, niin te löydätte varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen koskaan istunut ole: päästäkäät se ja tuokaat tänne. Ja jos joku teiltä kysyy: miksi te sitä päästätte? Niin sanokaat hänelle: Herra tätä tarvitsee. Niin lähetetyt menivät ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut. Kuin he nyt päästivät varsaa, sanoi sen isäntä heille: miksi te päästätte varsaa? Vaan he sanoivat: Herra tätä tarvitsee. Ja he veivät sen Jesuksen tykö, ja panivat vaatteensa varsan päälle, ja istuttivat Jesuksen se päälle. Ja kuin hän matkusti, levittivät he vaatteensa tielle. Ja kuin hän jo lähestyi menemään alas Öljymäeltä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikistä niistä voimallisista töistä, jotka he nähneet olivat sanoen: siunattu olkoon se, joka tulee, kuningas Herran nimeen! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa! Ja muutamat Pharisealaisista kansan seasta sanoivat hänelle: Mestari, nuhtele opetuslapsias. Ja hän vastaten sanoi heille: minä sanon teille: jos nämät vaikenevat, niin kivet pitää huutaman.
Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Joh. 14:6
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
