JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesus on lähellä sairaita

Sana sunnuntaiksi
10.9.2023 6.00

Juttua muokattu:

4.9. 09:40
2023090409400320230910060000

Elmeri Hekkala

Elmeri Hekkala

Kal­le Pel­to­kan­gas

Ju­ma­la voi ve­tää ih­mis­tä puo­leen­sa myös elä­män vas­toin­käy­mis­ten, ku­ten sai­rau­den kaut­ta.

Jee­sus koh­ta­si päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin mu­kaan Be­tes­dan al­taal­la mie­hen, joka oli ol­lut sai­raa­na 38 vuot­ta. Hä­nel­lä oli seu­ra­naan so­kei­ta, ram­po­ja ja hal­vaan­tu­nei­ta. Mie­hen on­gel­ma oli, et­tä hä­nel­lä ei ol­lut ke­tään, joka oli­si aut­ta­nut hän­tä pa­ran­ta­vak­si us­ko­tun ve­den luo. Her­ran en­ke­li ni­mit­täin pani ai­ka ajoin ve­den liik­ku­maan. Mies ei ol­lut kui­ten­kaan me­net­tä­nyt toi­vo­aan. Lo­pul­ta Jee­sus tuli ja pa­ran­si hä­net.

Sai­raus ei ole syn­nin seu­raus­ta

Sai­ras­tu­es­saan moni ky­se­lee mie­les­sään elä­män tär­keim­piä ky­sy­myk­siä: mi­ten mi­nun käy, jos elä­mä­ni päät­tyy? Toi­voa ja luot­ta­mus­ta ei ole help­poa säi­lyt­tää. Us­kon lah­ja ja Ju­ma­lan sana, vir­ret ja Sii­o­nin lau­lut, ru­kous ja us­ko­vais­ten koh­taa­mi­set sekä eh­tool­li­sen sak­ra­ment­ti an­ta­vat voi­maa ja pois­ta­vat epäi­lyk­siä ja kiu­sauk­sia. Vir­res­sä 479 sa­no­taan: ”Luot, Jee­sus, kat­seen vai­voi­hi­ni, on läs­nä val­ta­kun­ta­si. Saan ar­mon hy­vän sa­nan kuul­la, syn­ti­ni an­nat an­teek­si. Haa­vai­si kaut­ta pa­ran­nat, elä­vän toi­von lah­joi­tat.”

Jee­sus eli ih­mi­sen elä­män, hän näki ja koh­ta­si pal­jon sai­rai­ta. Hän lä­het­ti oman­sa ylös­nou­se­mi­sen­sa jäl­keen jat­ka­maan työ­tään Py­hän Hen­gen voi­mal­la. Sai­raa­na­kin saam­me muis­taa, et­tä Jee­sus on kans­sam­me tur­va­nam­me ja toi­vo­nam­me tois­ten us­ko­vais­ten vä­li­tyk­sel­lä. Saam­me roh­ke­as­ti pyy­tää evan­ke­liu­mia us­kom­me vah­vis­tuk­sek­si.

Joku voi ol­la syn­ty­mäs­tään saak­ka so­kea, kuu­ro tai lii­kun­ta­ky­vy­tön. Se ei ole syn­nin seu­raus­ta, vaan liit­tyy Ju­ma­lan luo­mis­työ­hön – hän on luo­nut ih­mi­sis­tä eri­lai­sia. Raa­ma­tus­sa käy­te­tään sai­raut­ta tai epä­puh­taut­ta myös hen­gel­li­se­nä ku­va­na epä­us­kos­ta ja syn­nis­tä. Jee­sus saar­na­si ko­ti­kau­pun­kin­sa sy­na­go­gas­sa: ”Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut il­moit­ta­maan köy­hil­le hy­vän sa­no­man, ju­lis­ta­maan van­gi­tuil­le va­pau­tus­ta ja so­keil­le nä­kön­sä saa­mis­ta, pääs­tä­mään sor­re­tut va­pau­teen ja ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta” (Luuk. 4:18–19).

Kil­voi­tus kuu­luu elä­mään

Be­tes­dal­la pa­ran­tu­nut mies sai Jee­suk­sel­ta myös ke­ho­tuk­sen ol­la enää te­ke­mät­tä syn­tiä, et­tei hä­nel­le kä­vi­si en­tis­tä pa­hem­min. Mies sai siis myös us­koa syn­tin­sä an­teek­si ja ke­ho­tuk­sen tais­tel­la syn­tiä vas­taan.

Kil­voi­tus kuu­luu us­ko­vai­sen elä­mään. Ajal­li­siin sai­rauk­siin on ny­ky­ai­ka­na hy­viä lääk­kei­tä. Sa­mal­la ta­voin us­kon kil­voi­tuk­ses­sa tar­vi­taan evan­ke­liu­min hy­vää lää­ket­tä, joka pe­see syn­nit pois ja pi­tää oman­tun­non puh­taa­na. Je­ru­sa­le­mi­lai­set sai­vat ta­pah­tu­neen jäl­keen kuul­la pa­ran­ta­ja-Jee­suk­ses­ta. Mies tun­nus­ti us­kon­sa, ”kan­toi vuo­det­ta”, vaik­ka juu­ta­lai­set pa­hek­sui­vat sitä sa­pat­ti­sään­nön rik­ko­mi­se­na. Kaik­ki ei­vät yh­ty­neet pa­ran­tu­neen kii­tok­seen. Heil­le oli­vat tär­ke­äm­piä ih­mis­ten te­ke­mät sään­nöt kuin Ju­ma­lan teot, joi­ta Jee­sus teki.

On suu­ri kii­tok­sen ai­he, et­tä Tai­vaan Isä loi elä­määm­me ar­jen ja py­hä­päi­vän. Jo­ka­päi­väi­nen lei­pä on kii­tok­sen ai­he, mut­ta suu­rin kii­tos nou­see us­kon lah­jas­ta, Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vos­ta.

Evan­ke­liu­mi: Joh. 5:1–15

Raa­mat­tu 1992: Oli eräs juu­ta­lais­ten juh­la, ja Jee­sus läh­ti Je­ru­sa­le­miin. Je­ru­sa­le­mis­sa on Lam­mas­por­tin lä­hel­lä al­las, jon­ka hep­re­an­kie­li­nen nimi on Be­tes­da. Sitä reu­nus­taa vii­si pyl­väs­hal­lia, ja niis­sä ma­ka­si suu­ri jouk­ko sai­rai­ta: so­kei­ta, ram­po­ja ja hal­vaan­tu­nei­ta. Nämä odot­ti­vat, et­tä vesi al­kai­si liik­kua. Ai­ka ajoin näet Her­ran en­ke­li las­keu­tui lam­mik­koon ja pani ve­den kuo­hu­maan, ja se, joka en­sim­mäi­se­nä as­tui kuo­hu­vaan ve­teen, tuli ter­veek­si, sai­ras­ti­pa hän mitä tau­tia ta­han­sa. Siel­lä oli mies, joka oli sai­ras­ta­nut kol­me­kym­men­tä­kah­dek­san vuot­ta. Jee­sus näki hä­net siel­lä ma­kaa­mas­sa vuo­de­ma­tol­la ja tie­si, et­tä hän oli jo pit­kään ol­lut sai­ras. Jee­sus ky­syi: ”Tah­dot­ko tul­la ter­veek­si?” Sai­ras vas­ta­si: ”Her­ra, mi­nul­la ei ole ke­tään, joka aut­tai­si mi­nut al­taa­seen, kun vesi kuo­hah­taa. Ai­na kun yri­tän sin­ne, joku toi­nen eh­tii en­nen mi­nua.” Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Nou­se, ota vuo­tee­si ja kä­ve­le.” Mies tuli heti ter­veek­si, ot­ti vuo­teen­sa ja kä­ve­li. Mut­ta se päi­vä oli sa­pat­ti. Niin­pä juu­ta­lai­set sa­noi­vat pa­ran­ne­tul­le: ”Nyt on sa­pat­ti, ei si­nun ole lupa kan­taa vuo­det­ta­si.” Mies vas­ta­si heil­le: ”Se, joka teki mi­nut ter­veek­si, sa­noi mi­nul­le: ’Ota vuo­tee­si ja kä­ve­le.’” Sil­loin juu­ta­lai­set ky­syi­vät: ”Kuka se mies oli, joka käs­ki si­nun ot­taa vuo­tee­si ja kä­vel­lä?” Pa­ran­net­tu ei kui­ten­kaan tien­nyt, kuka hän oli, sil­lä Jee­sus oli jo hä­vin­nyt vä­ki­jouk­koon. Myö­hem­min Jee­sus ta­pa­si mie­hen temp­pe­lis­sä ja sa­noi hä­nel­le: ”Sinä olet nyt ter­ve. Älä enää tee syn­tiä, et­tei si­nul­le kä­vi­si en­tis­tä pa­hem­min.” Mies läh­ti siel­tä ja ker­toi juu­ta­lai­sil­le, et­tä Jee­sus oli hä­net pa­ran­ta­nut.

14.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän.” Joh. 10:14–15

Viikon kysymys