JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Johannes valmisti tietä Jeesukselle

Sana sunnuntaiksi
11.12.2022 5.15

Juttua muokattu:

9.12. 12:45
2022120912453220221211051500

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Vii­mei­sen pro­fee­tan, Jo­han­nek­sen, teh­tä­vä oli val­mis­taa tie­tä Jee­suk­sel­le, jon­ka seu­raa­jien elä­mäs­sä nä­ky­vät us­kon he­del­mät.

Kol­man­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain raa­ma­tul­li­sel­la kes­kus­hen­ki­löl­lä, Jo­han­nes Kas­ta­jal­la, oli eri­tyi­nen ase­ma vii­mei­se­nä pro­feet­ta­na. Jo­han­nes oli Kris­tuk­sen sa­nan­saat­ta­ja ja tien rai­vaa­ja (Matt. 11:10). Py­hä­päi­vän psal­min kir­joit­ta­ja en­nus­taa: ”Her­ra an­taa kai­ken hy­vän ja maa an­taa sa­ton­sa. Her­ran edel­lä kul­kee oi­keus, se val­mis­taa tien Her­ral­le” (Ps. 85).

Jee­sus to­dis­ti Jo­han­nek­sen ole­van enem­män­kin kuin pro­feet­ta. Jee­sus jat­kaa, et­tä Jo­han­nes­ta suu­rem­paa ei ole kos­kaan en­nen nai­ses­ta syn­ty­nyt. Kui­ten­kin Jo­han­nes it­se näki pie­nuu­ten­sa. Hän es­te­li, et­tei voi­si kas­taa Jee­sus­ta, Ju­ma­lan Ka­rit­saa. Pu­hu­es­saan omil­le ope­tus­lap­sil­leen Jee­suk­ses­ta Jo­han­nes sa­noi: ”Hä­nen on tul­ta­va suu­rem­mak­si ja mi­nun pie­nem­mäk­si” (Joh. 3:30). Ju­ma­lan Hen­ki oh­ja­si Jo­han­nek­sen pu­hei­ta. Hän ha­lu­si ih­mis­ten ym­mär­tä­vän, et­tä hän it­se on maan lap­si, mut­ta Jee­sus on tul­lut yl­hääl­tä Isän­sä lä­het­tä­mä­nä ja on lu­vat­tu Mes­si­as.

Us­ko nä­kyy te­ois­sa

Jo­han­nek­sen ope­tus Kris­tuk­ses­ta oli yk­sin­ker­tai­nen: ”Kään­ty­kää, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le” (Matt. 3:2). Jo­han­nek­sen luok­se tul­leet ih­mi­set tun­nus­ti­vat syn­tin­sä, ja Jo­han­nes kas­toi hei­dät.

Fa­ri­seuk­set ja sad­du­keuk­set, jot­ka sa­noi­vat ole­van­sa Aab­ra­ha­min lap­sia, ha­lu­si­vat myös kas­teen. Hei­tä Jo­han­nes jou­tui opet­ta­maan: ”Teh­kää he­del­mää, et­tä kään­ty­myk­sen­ne nä­kyi­si” (Matt. 3:8). Hen­gel­lis­tä Aab­ra­ha­min lap­seut­ta ei voi pe­riä isäl­tä ja äi­dil­tä, kos­ka tä­hän lap­seu­teen syn­nyt­tää Ju­ma­la. Tämä ris­ti­rii­ta, yh­des­sä Jo­han­nek­sen ope­tuk­seen syn­nis­tä, ai­heut­ti tais­te­lun, joka päät­tyi lo­pul­ta Jo­han­nek­sen mart­tyy­ri­kuo­le­maan.

Yli­pap­pien ja fa­ri­seus­ten ope­tus ei syn­nyt­tä­nyt us­koa ei­kä an­ta­nut rau­haa. Sen si­jaan se syn­nyt­ti ih­mis­ten kes­kel­le rii­taa, pel­koa, epä­toi­voa ja rau­hat­to­muut­ta. Jee­sus jou­tui sa­no­maan ylim­mäi­sil­le pa­peil­le ja fa­ri­seuk­sil­le: ”Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ote­taan teil­tä pois ja an­ne­taan kan­sal­le joka te­kee sen he­del­miä” (Matt. 21:43).

Vii­saus on sa­lat­tu

Pro­fe­ti­oi­den ym­mär­tä­mi­nen vaa­tii kuu­le­vat kor­vat. Ju­ma­la voi Hen­ken­sä kaut­ta ava­ta ih­mi­sen kor­vat kuu­le­maan sa­naan­sa, us­ko­maan sen ja kät­ke­mään sen sy­dä­mel­leen. Jee­suk­sen pu­hei­ta tuli kuun­te­le­maan ih­mi­siä eri­lai­sil­la mo­tii­veil­la. Osa us­koi saa­van­sa syn­tin­sä an­teek­si tai us­koi Jee­suk­sen pys­ty­vän pa­ran­ta­maan hei­dät. Kris­tuk­sen seu­raa­jat pyy­tä­vät­kin: ”Isä, an­na meil­le kuu­le­vat kor­vat ja kät­ke­vä sy­dän.”

Jot­kut kuun­te­li­vat Jee­suk­sen pu­hei­ta vain mie­len­kiin­nos­ta saa­dak­seen tie­tää, kuka on tämä mies, jon­ka ker­rot­tiin te­ke­vän ih­mei­tä. Fa­ri­seuk­set ja yli­pa­pit kuun­te­li­vat saa­dak­seen to­dis­taa, et­tä Jee­sus pilk­kaa Ju­ma­laa. Tä­män ko­va­kor­vai­suu­den Jee­sus oli pan­nut mer­kil­le ky­sel­len, mi­hin ver­tai­si ajan ih­mis­tä – to­ril­la leik­ki­viin lap­siin.

Ih­mi­sil­le ei kel­van­nut Jo­han­nek­sen yk­sin­ker­tai­nen elä­män­ta­pa erä­maas­sa, vaan väit­ti­vät hä­nes­sä ole­van pa­han hen­gen. Ih­mi­sil­le ei myös­kään kel­van­nut Ih­mi­sen Po­jan tapa viet­tää ai­kaa kes­kus­tel­len syn­tis­ten ih­mis­ten kans­sa: ”Mikä syö­mä­ri ja juo­ma­ri”. Vii­sau­den te­ko­ja he ei­vät näh­neet Jo­han­nek­ses­sa ja Jee­suk­ses­sa. Ne oli­vat heil­tä sa­la­tut.

Evan­ke­liu­mi avaa tien tai­vaa­seen

Vii­sau­den teot nä­ky­vät Kris­tuk­sen seu­raa­jis­sa, syn­ti­sis­sä ih­mi­sis­sä. Epä­toi­voi­nen, Ju­ma­laa et­si­vä, saa sy­dä­mel­leen rau­han. Elä­män tiel­tä har­hau­tu­nut löy­tää ta­kai­sin. Pi­me­äs­sä ek­sy­nyt nä­kee va­lon. Su­mui­si­na ja sa­tei­si­na päi­vi­nä vuo­ril­le pa­en­neet löy­de­tään ja tuo­daan ta­kai­sin (Hes. 34:12).

Ad­ven­tin ai­ka muis­tut­taa mei­tä Jee­suk­sen syn­ty­män lä­hes­ty­mi­ses­tä. Jo­han­nek­sen teh­tä­vä vii­mei­se­nä pro­feet­ta­na oli ta­soit­taa tie­tä ot­ta­maan vas­taan Jee­sus. Olem­me­ko sii­hen val­mii­ta? Ju­ma­la tie­tää ih­mis­ten tar­peet. Sil­loin las­ten sy­dä­met kään­ne­tään isien puo­leen ja isien sy­dä­met las­ten puo­leen (Mal. 3:23). Hä­nen poi­kan­sa evan­ke­liu­mi avaa sen us­ko­jal­le tien tai­vaa­seen.

23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys