JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala vahvistaa luottamaan

Sana sunnuntaiksi
26.3.2023 5.00

Juttua muokattu:

24.3. 14:07
2023032414073520230326050000

Jarmo Määttä

Jarmo Määttä

Ma­ti­as Mu­ho­la

Ma­ri­an suh­tau­tu­mi­nen teh­tä­vään­sä an­taa esi­mer­kin lap­sen us­kon kal­tai­ses­ta luot­ta­muk­ses­ta Ju­ma­laan.

Min­ne Ma­ri­al­la oli kii­re? Tämä avau­tuu teks­tiä edel­tä­vis­tä ta­pah­tu­mis­ta. Nuo­ren vas­ta­kih­lau­tu­neen Ma­ri­an elä­mä oli mul­lis­tu­nut muu­ta­maa päi­vää en­nen koh­taa­mis­ta Eli­sa­be­tin kans­sa. Ma­ria odot­ti hää­juh­laa ja suun­nit­te­li yh­teis­tä tu­le­vai­suut­ta kih­lat­tun­sa Joo­se­fin kans­sa. Näi­den tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mien kes­kel­le En­ke­li Gab­riel tuli il­moit­ta­maan Ma­ri­al­le, et­tä hän tu­lee ras­kaak­si.

Evan­ke­lis­ta ker­too, kuin­ka Ma­ria häm­mäs­tyi ja ih­met­te­li, mi­ten tämä voi ol­la mah­dol­lis­ta. Hän­hän oli kos­ke­ma­ton. (Luuk. 1:26–35.) Ma­ri­al­la oli kii­re pääs­tä kes­kus­te­le­maan täs­tä suu­res­ta uu­ti­ses­ta.

Pyhä Hen­ki to­dis­ti lu­pauk­sen

Ma­ri­al­la oli sy­dä­men halu tyy­tyä Ju­ma­lan tah­toon ja luot­taa tä­hän lu­pauk­seen (Luuk. 1:38). Tä­män luot­ta­muk­sen saa ai­kaan ai­no­as­taan Ju­ma­la, Py­hän Hen­gen kaut­ta. Tämä käy il­mi, kun Eli­sa­bet koh­taa Ma­ri­an. Pyhä Hen­ki täyt­ti Eli­sa­be­tin, lap­si hy­päh­ti hä­nen koh­dus­saan ja hän ai­van huu­ta­en to­dis­ti sen lu­pauk­sen, jon­ka Ma­ria oli saa­nut.

Ma­ria vii­pyi Eli­sa­be­tin luo­na noin kol­me kuu­kaut­ta. Raa­mat­tu ei ker­ro, mitä tuo­na ai­ka­na ta­pah­tui, mut­ta var­mas­ti mo­net kes­kus­te­lut vi­ri­si­vät ja kii­tos­vir­ret kai­kui­vat Eli­sa­be­tin ja Sa­ka­ri­ak­sen ko­to­na. Jee­suk­sen lu­pauk­sen mu­kai­ses­ti hän on yhä Py­hän Hen­gen kaut­ta us­ko­vais­ten ko­koon­tu­mi­sis­sa läs­nä ja roh­kai­see us­kon tiel­lä.

Lap­sen us­ko on
luot­ta­mus­ta

Ju­ma­la vah­vis­ti Ma­ri­aa ai­van konk­reet­ti­sel­la koh­taa­mi­sel­la en­sin en­ke­lin ja myö­hem­min Eli­sa­be­tin kans­sa. Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta Eli­sa­be­tin kii­tok­sen jäl­keen Ma­ria puh­ke­aa kiit­tä­mään Ju­ma­laa. Hän kiit­tää, mi­ten Ju­ma­la on pi­tä­nyt huo­len omis­taan ja hä­nen lu­pauk­sen­sa ovat täyt­ty­neet.

Ju­ma­la voi joh­dat­taa elä­määm­me odot­ta­mat­to­mia pol­ku­ja, mut­ta hän an­taa voi­man us­koa joka päi­vä. Ju­ma­la roh­kai­see sa­nas­saan tyy­ty­mään ja luot­ta­maan Ju­ma­lan tah­don to­teu­tu­mi­seen. Tätä tar­koit­taa lap­sen us­ko: se on luot­ta­mus­ta il­man omaa an­si­o­ta tai omia voi­mia. Koh­taa­mi­set tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa, evan­ke­liu­min ja Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen vah­vis­ta­vat luot­ta­mus­ta eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa.

Us­ko on
Ju­ma­lan va­ras­sa

Apos­to­lit, Jee­suk­sen lä­him­mät seu­raa­jat ja opet­ta­jat, pyy­si­vät vaa­ti­van teh­tä­vän edes­sä: ”An­na meil­le vah­vem­pi us­ko!” Jee­sus opet­ti, et­tei hei­dän us­kon­sa ole lain­kaan omien voi­mien va­ras­sa. Hän an­toi esi­mer­kin, et­tä jos heil­lä oli­si edes si­na­pin­sie­me­nen ver­ran us­koa, apos­to­lit voi­si­vat saa­da puun is­tut­ta­maan it­sen­sä me­reen sa­nan voi­mal­la. (Luuk. 17:5–6.) Tämä on py­säyt­tä­vä ja loh­dul­li­nen vies­ti: ke­nel­lä­kään ei ole us­koa, el­lei Ju­ma­la sitä hä­nel­le lah­joi­ta ja sitä yl­lä­pi­dä. Ai­no­as­taan Ju­ma­lan voi­maan luot­ta­en voim­me säi­lyä us­ko­mas­sa.

Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan

Apos­to­lien pyyn­tö vah­vem­mas­ta us­kos­ta on hyvä. Se ku­vaa ha­lua ja toi­vet­ta säi­lyt­tää elä­vä us­ko ja pi­tää se tär­keim­pä­nä asi­a­na elä­mäs­sä. Vir­res­sä ku­va­taan kau­niis­ti asen­net­ta, jon­ka us­ko syn­nyt­tää: ”Tah­don niin kuin Ma­ria en­ke­liä kuun­nel­la. Täs­sä olen, työ­hön käy­tä, ar­mol­la­si köy­hä täy­tä.” (VK 138:2.) Jee­sus it­se pyy­si ko­vis­sa tus­kis­saan voi­mia tyy­tyä Ju­ma­lan tah­toon (Luuk. 22:42). Me saam­me seu­ra­ta hä­nen esi­merk­ki­ään ko­et­te­le­muk­sis­sa ja pyy­tää: Ta­pah­tu­koon, Isä, si­nun tah­to­si. Jee­sus it­se roh­kai­see: ”Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan.” (Matt. 7:7.) Ju­ma­la pi­tää lu­pauk­sen­sa ja vah­vis­taa jo­kais­ta, joka tah­too elää hä­nen lap­se­naan.

Luuk. 1:39–45

Raa­mat­tu 1992: Muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua Ma­ria läh­ti mat­kaan ja kii­ruh­ti Juu­de­an vuo­ri­seu­dul­la ole­vaan kau­pun­kiin. Hän meni Sa­ka­ri­aan ta­loon ja ter­veh­ti Eli­sa­be­tia. Kun Eli­sa­bet kuu­li Ma­ri­an ter­veh­dyk­sen, hy­päh­ti lap­si hä­nen koh­dus­saan ja hän täyt­tyi Py­häl­lä Hen­gel­lä. Hän huu­si ko­val­la ää­nel­lä ja sa­noi: ”Siu­nat­tu olet sinä, nai­sis­ta siu­na­tuin, ja siu­nat­tu si­nun koh­tu­si he­del­mä! Kuin­ka minä saan sen kun­ni­an, et­tä Her­ra­ni äi­ti tu­lee mi­nun luok­se­ni? Sa­mal­la het­kel­lä kun ter­veh­dyk­se­si tuli kor­vii­ni, lap­si hy­päh­ti rie­mus­ta koh­dus­sa­ni. Au­tu­as sinä, joka us­koit! Her­ran si­nul­le an­ta­ma lu­paus on täyt­ty­vä!”

Bib­lia: Mut­ta Ma­ria nou­si nii­nä päi­vi­nä ja meni kii­ruus­ti ylös mä­ki­ky­liin Juu­dan kau­pun­kiin. Ja tuli Sa­ka­ri­aan huo­nee­seen ja ter­veh­ti Eli­sa­be­tia. Ja ta­pah­tui, kuin Eli­sa­bet kuu­li Ma­ri­an ter­veh­dyk­sen, hyp­pä­si lap­si hä­nen koh­dus­san­sa. Ja Eli­sa­bet täy­tet­tiin Py­häl­lä Hen­gel­lä, ja hän huu­si suu­rel­la ää­nel­lä ja sa­noi: siu­nat­tu olet sinä vai­moin se­as­sa, ja siu­nat­tu on si­nun koh­tus he­del­mä! Ja mis­tä se mi­nul­le tu­lee, et­tä mi­nun Her­ra­ni äi­ti tu­lee mi­nun ty­kö­ni? Sil­lä kat­so, kuin si­nun ter­veh­dyk­ses ää­ni tuli mi­nun kor­vii­ni, hyp­pä­si lap­si ilos­ta mi­nun koh­dus­sa­ni. Ja au­tu­as sinä, joka us­koit; sil­lä ne täy­te­tään, mit­kä si­nul­le ovat sa­no­tut Her­ral­ta.

21.2.2024

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2:18

Viikon kysymys