JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan sana hoitaa

Sana sunnuntaiksi
17.9.2023 7.00

Juttua muokattu:

11.9. 12:46
2023091112464020230917070000

H.H.

H.H.

Jan­ne Iso­maa

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä on tär­keä muis­taa vas­tuun ja­ka­mi­nen, jot­tei ku­kaan vä­syi­si. Ma­ri­an osa on tär­kein.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too, et­tä Mart­ta oli ot­ta­nut Jee­suk­sen ko­tiin­sa vie­raak­seen. Tuos­sa ko­dis­sa asui myös Mar­tan si­sar Ma­ria. Pai­kal­la oli run­saas­ti vie­rai­ta, ja Mar­tal­la oli pal­jon työ­tä vie­rai­den pal­ve­le­mi­ses­sa.

Jee­sus pu­hui tuos­sa ko­dis­sa. Ma­ria is­tui Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­res­sa ja kuun­te­li, mitä Jee­sus pu­hui. Vie­tet­tiin ko­ti­seu­ro­ja.

MI­ten minä voi­sin pal­vel­la?

Ny­kyi­sin­kin mo­nel­la paik­ka­kun­nal­la jär­jes­te­tään ko­ti­seu­ro­ja. Si­nul­la­kin saat­taa ol­la ko­ke­mus ko­ti­seu­rois­sa ole­mi­ses­ta. Ko­ti­seu­rois­sa ih­mi­set ovat lä­hel­lä toi­si­aan, ja niis­sä on mah­dol­lis­ta koh­da­ta ja ter­veh­tiä kaik­ki seu­rois­sa oli­jat. On hyvä is­tua ja us­koa – ihan niin kuin Ma­ri­al­la­kin oli Jee­suk­sen jal­ko­jen juu­res­sa.

Kun on saa­nut is­tua ja kuun­nel­la esi­mer­kik­si ko­ti­seu­rois­sa Ju­ma­lan sa­naa, Ju­ma­la voi saa­da mei­dät ky­sy­mään it­sel­täm­me, mi­ten minä voi­sin pal­vel­la. Oli­si­ko mi­nul­la mah­dol­li­suus teh­dä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä ja mah­dol­lis­taa ko­ti­seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­nen omaan ko­tii­ni? Jos se ei ole mah­dol­lis­ta, voi­sin­ko aut­taa jo­ta­kin tois­ta ko­tia seu­ra­jär­jes­te­lyis­sä, jot­ta ko­ti­seu­ra­paik­ka löy­tyi­si?

Ju­ma­la siu­naa teh­tä­vien­kin kaut­ta

Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus sa­noo kuu­li­jan osaa hy­väk­si. Jee­sus ha­lu­si ko­ros­taa sitä, et­tä tär­kein­tä on kuun­nel­la ja us­koa. Toi­saal­la Raa­ma­tus­sa Jee­sus kui­ten­kin ke­hot­taa käyt­tä­mään Ju­ma­lal­ta saa­tu­ja pal­ve­le­mi­sen lah­jo­ja: ”Hy­vin teh­ty! Olet hyvä ja luo­tet­ta­va pal­ve­li­ja. Vä­häs­sä olet ol­lut us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nut pal­jon hal­ti­jak­si. Tule her­ra­si ilo­juh­laan!” (Matt. 25:23.)

Olet­ko miet­ti­nyt omas­sa elä­mäs­sä­si sitä, mi­ten Ju­ma­la on pi­tä­nyt si­nus­ta huol­ta ja siu­nan­nut si­nua myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan pal­ve­lu­teh­tä­vien kaut­ta? It­se olen omas­sa elä­mäs­sä­ni saa­nut pal­jon uu­sia us­ko­nys­tä­viä täl­lai­sen työn kaut­ta.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ juur­rut­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Kun jär­jes­te­tään ko­ti­seu­ro­ja, myös per­heen lap­set op­pi­vat te­ke­mään mo­nen­lai­sia pal­ve­lu­teh­tä­viä seu­ro­jen hy­väk­si.

Vas­tuun ja­ka­mi­nen tär­ke­ää

Evan­ke­liu­mi­teks­tin ää­rel­lä voi miet­tiä myös sitä, voi­si­ko joi­ta­kin val­mis­te­le­via teh­tä­viä teh­dä enem­män etu­kä­teen, jot­ta use­am­mal­la ih­mi­sel­lä oli­si seu­ro­jen ai­ka­na mah­dol­lis­ta hil­jen­tyä kuun­te­le­maan pu­het­ta. Tär­kein­tä­hän seu­rois­sa ei­vät ole mah­dol­li­sim­man hie­not ul­koi­set puit­teet, vaan se, et­tä Ju­ma­la saa seu­ro­jen kaut­ta hoi­taa val­ta­kun­nas­saan.

Raa­ma­tun­koh­ta ker­too, et­tä Mar­tal­la oli pal­jon teh­tä­viä ja hän oli sen vuok­si kiu­sauk­sis­sa. On hyvä muis­taa vas­tuun ja­ka­mi­nen, jot­ta ku­kaan ei vä­syi­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä. On tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen pää­see myös le­väh­tä­mään Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa. Sit­ten jak­saa taas pal­vel­la hy­väl­lä mie­lel­lä niil­lä lah­joil­la, jot­ka Ju­ma­la on an­ta­nut.

Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa epäi­le­vä­kin Ju­ma­lan lap­si saa roh­kais­tua us­ko­maan luot­ta­vai­ses­ti ja jopa kii­tol­li­sel­la mie­lel­lä: ”Minä luo­tan si­nun ar­moo­si, saan iloi­ta si­nun avus­ta­si. Minä lau­lan kii­tos­ta Her­ral­le, hän pi­tää mi­nus­ta huo­len.” (Ps. 13:6.)

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 10:38–42

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus va­el­si eteen­päin ope­tus­las­ten­sa kans­sa ja tuli erää­seen ky­lään. Siel­lä muu­an nai­nen, jon­ka nimi oli Mart­ta, ot­ti hä­net vie­raak­seen. Mar­tal­la oli si­sar, Ma­ria. Tämä aset­tui is­tu­maan Her­ran jal­ko­jen juu­reen ja kuun­te­li hä­nen pu­het­taan. Mar­tal­la oli kä­det täyn­nä työ­tä vie­rai­ta pal­vel­les­saan, ja sik­si hän tuli sa­no­maan: ”Her­ra, et­kö lain­kaan vä­li­tä sii­tä, et­tä si­sa­re­ni jät­tää kaik­ki työt mi­nun teh­tä­väk­se­ni? Sano hä­nel­le, et­tä hän aut­tai­si mi­nua.” Mut­ta Her­ra vas­ta­si: ”Mart­ta, Mart­ta, sinä huo­leh­dit ja hä­täi­let niin mo­nis­ta asi­ois­ta. Vain yk­si on tar­peen. Ma­ria on va­lin­nut hy­vän osan, ei­kä sitä ote­ta hä­nel­tä pois.”

19.7.2024

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Ps. 97:1–2

Viikon kysymys