JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan sana on annettu valoksi

Sana sunnuntaiksi
6.1.2023 7.00

Juttua muokattu:

2.1. 09:38
2023010209383820230106070000

SRK:n arkisto

SRK:n arkisto

Ur­po Luok­ka­la

Lop­pi­ai­sen pää­ai­hee­na on idän tie­tä­jien vie­rai­lu Jee­suk­sen luo­na. Täh­ti, Ju­ma­lan sa­nan valo, näyt­ti heil­le oi­ke­aa tie­tä.

Ih­mi­sil­le on an­net­tu Ju­ma­lan sana va­lok­si es­tä­mään huk­kaan jou­tu­mis­ta. Tie­tä­jien kul­kua seu­rat­tiin tai­vaas­ta as­ti. Mat­kal­la tie­tä­jät kui­ten­kin har­hau­tui­vat jär­jen pää­tel­miin ja ajat­te­li­vat ky­syä ku­nin­kaan pa­lat­sis­ta, mis­tä löy­täi­si­vät Mes­si­aan. Hen­gel­li­set joh­ta­jat tie­si­vät an­taa vih­jei­tä, et­tä pro­feet­to­jen kir­joi­tuk­sis­ta voi­si löy­tyä vas­taus.

Jee­sus­ta ei löy­dy siel­tä, mis­sä jär­ki hä­nen sa­noi­si ole­van. Jee­suk­sel­la on hal­pa-ar­voi­sen nä­köi­nen asuin­paik­ka maan pääl­lä. Kris­tus asuu us­ko­vais­ten sy­dä­mes­sä us­kon kaut­ta. Tämä on ih­meel­li­nen asia.

Paa­va­li kir­joit­taa: “Ju­ma­lan hul­luus on ih­mi­siä vii­saam­pi ja Ju­ma­lan heik­kous ih­mi­siä voi­mak­kaam­pi” (1. Kor. 1:25). Ju­ma­lan sa­nan en­nus­tuk­sen mu­kaan (4. Moos. 24:17) täh­ti il­mes­tyi edel­leen tai­vaal­le opas­ta­maan tie­tä­jiä. He ilah­tui­vat. Täh­ti py­säh­tyi juu­ri tal­lin koh­dal­la, jos­sa Jee­sus oli. Näin Ju­ma­lan sana näyt­ti suun­nan. Täh­ti oh­ja­si ja va­lai­si tie­tä.

Jee­sus on maa­il­man valo

Pi­me­äs­sä ei pys­ty nä­ke­mään mi­tään, vaan jou­tuu no­pe­as­ti har­haan. Jee­sus sa­noi: ”Vie­lä het­ken ai­kaa valo on tei­dän kes­kel­län­ne. Kul­ke­kaa niin kau­an kuin teil­lä on valo, et­tei pi­meys sai­si tei­tä val­taan­sa. Joka kul­kee pi­me­äs­sä, ei tie­dä, min­ne on me­nos­sa. Niin kau­an kuin teil­lä on valo, us­ko­kaa va­loon, jot­ta teis­tä tu­li­si va­lon lap­sia.” (Joh. 12:35–36.)

Päi­väl­lä on va­loi­saa ja päi­vän lap­set osaa­vat kul­kea oi­ke­aa tie­tä koh­ti tai­vaan ko­tia. Kris­tuk­sen valo hei­jas­tuu Ju­ma­lan lap­sis­ta. Us­ko­vais­ten teh­tä­vä on­kin hei­jas­taa Kris­tuk­sen kas­vois­ta lois­ta­vaa va­loa, evan­ke­liu­mia.

”Sana tuli li­hak­si ja asui mei­dän kes­kel­läm­me. Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa. Hän oli täyn­nä ar­moa ja to­tuut­ta.” (Joh. 1:14.)

Sa­nan va­los­sa on tur­val­lis­ta

Elä­vä us­ko syn­tyy Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­sen kaut­ta. Sik­si Ju­ma­lan lap­set ju­lis­ta­vat Her­ran pe­las­ta­vaa sa­naa kaik­ki­al­le maa­il­maan. Epä­us­koi­nen voi syn­tyä uu­del­leen elä­väs­tä Ju­ma­lan sa­nas­ta (1. Piet. 1:23).

Py­hän kan­san jä­se­net eli va­lon lap­set ju­lis­ta­vat Py­hän Hen­gen voi­mas­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia. Kun ih­mi­nen us­koo sen, hän pää­see si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan ja al­kaa hei­jas­ta­maan myös tätä tai­vaal­lis­ta va­loa.

Ju­ma­lan sa­nan va­los­sa on tur­val­lis­ta kul­kea us­kon­tiel­lä. “Si­nun sa­na­si on lamp­pu, joka va­lai­see as­ke­lee­ni, se on valo mi­nun mat­kal­la­ni” (Ps. 119:105).

Va­los­sa on yh­teys us­ko­viin

Apos­to­li Jo­han­nes kir­joit­taa: “Jos me va­el­lam­me va­los­sa, – – meil­lä on yh­teys toi­siim­me ja Jee­suk­sen, hä­nen Poi­kan­sa, veri puh­dis­taa mei­dät kai­kes­ta syn­nis­tä” (1. Joh. 1:7). Pie­ta­ri kir­joit­taa, et­tä ih­mi­set saa­vat luot­taa pro­fee­tal­li­seen sa­naan, joka on kuin pi­me­äs­sä lois­ta­va lamp­pu (2. Piet. 1:19). Va­lon val­ta­kun­ta on iha­na ja tur­val­li­nen ar­mon val­ta­kun­ta, jon­ka kaut­ta Ju­ma­lan lap­set pää­se­vät ker­ran kun­ni­an val­ta­kun­taan tai­vaa­seen.

Va­lon lap­set saa­vat vie­dä sa­no­maa Ju­ma­lan rak­kau­des­ta tie­tä­jien ta­voin pa­ka­na­kan­so­jen­kin pa­riin. Tänä ai­ka­na evan­ke­liu­mi le­vi­ää maa­il­man ää­riin saak­ka lä­he­tys­työn ja in­ter­ne­tin vä­li­tyk­sel­lä, ja näin kyl­vö­työ jat­kuu.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 2:1–12

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli syn­ty­nyt Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­ka­na, Je­ru­sa­le­miin tuli idäs­tä tie­tä­jiä. He ky­syi­vät: ”Mis­sä se juu­ta­lais­ten ku­nin­gas on, joka nyt on syn­ty­nyt? Me näim­me hä­nen täh­ten­sä nou­se­van tai­vaal­le ja tu­lim­me osoit­ta­maan hä­nel­le kun­ni­oi­tus­tam­me.” Kuul­les­saan täs­tä ku­nin­gas He­ro­des pe­läs­tyi, ja hä­nen kans­saan koko Je­ru­sa­lem. Hän kut­sui kool­le kan­san yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat ja tie­dus­te­li heil­tä, mis­sä mes­si­aan oli mää­rä syn­tyä. ”Juu­de­an Bet­le­he­mis­sä”, he vas­ta­si­vat, ”sil­lä näin on il­moi­tet­tu pro­fee­tan kir­jas­sa: Sinä, Juu­dan Bet­le­hem, et ole suin­kaan vä­häi­sin hei­mo­si val­ti­ais­ta, sil­lä si­nus­ta läh­tee hal­lit­si­ja, joka on kait­se­va kan­saa­ni Is­ra­e­lia.” Sil­loin He­ro­des kut­sui sa­laa tie­tä­jät luok­seen ja ot­ti heil­tä juur­ta jak­sain sel­vil­le, mil­loin täh­ti oli tul­lut nä­ky­viin. Sit­ten hän lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin. ”Men­kää sin­ne”, hän sa­noi, ”ja ot­ta­kaa asi­as­ta tark­ka sel­ko. Kun löy­dät­te lap­sen, niin il­moit­ta­kaa mi­nul­le, jot­ta mi­nä­kin voi­sin tul­la ku­mar­ta­maan hän­tä.” Ku­nin­kaan sa­nat kuul­tu­aan tie­tä­jät läh­ti­vät mat­kaan, ja täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet nou­se­van tai­vaal­le, kul­ki hei­dän edel­lään. Kun täh­ti tuli sen pai­kan ylä­puo­lel­le, mis­sä lap­si oli, se py­säh­tyi sii­hen. Mie­het nä­ki­vät täh­den, ja hei­dät val­ta­si suu­ri ilo. He me­ni­vät ta­loon ja nä­ki­vät lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä Ma­ri­an. Sil­loin he maa­han heit­täy­ty­en ku­mar­si­vat las­ta, ava­si­vat ark­kun­sa ja an­toi­vat hä­nel­le kal­lii­ta lah­jo­ja: kul­taa, suit­su­ket­ta ja mir­haa. Unes­sa Ju­ma­la va­roit­ti tie­tä­jiä pa­laa­mas­ta He­ro­dek­sen luo, ja niin he me­ni­vät tois­ta tie­tä ta­kai­sin omaan maa­han­sa.

Bib­lia: Kos­ka siis Je­sus syn­ty­nyt oli Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la, ku­nin­gas He­ro­dek­sen ai­kaan, kat­so, tie­tä­jät tu­li­vat idäs­tä Je­ru­sa­le­miin ja sa­noi­vat: Kus­sa on se syn­ty­nyt Juu­da­lais­ten ku­nin­gas? sil­lä me näim­me hä­nen täh­ten­sä idäs­sä, ja tu­lim­me hän­tä ku­mar­ta­en ru­koi­le­maan. Kuin ku­nin­gas He­ro­des sen kuu­li, häm­mäs­tyi hän ja kaik­ki Je­ru­sa­lem hä­nen kans­san­sa, ja ko­ko­si kaik­ki ylim­mät pa­pit ja kir­ja­nop­pi­neet kan­san se­as­sa, ja ky­se­li heil­tä, kus­sa Kris­tuk­sen syn­ty­män piti. Ja he sa­noi­vat hä­nel­le: Bet­le­he­mis­sä Juu­dan maal­la; sil­lä niin on prop­he­tan kaut­ta kir­joi­tet­tu: Ja sinä Bet­le­hem Juu­dan maas­sa, et sinä ole suin­kaan vä­hin Juu­dan pää­ruh­ti­nas­ten se­as­sa; sil­lä si­nus­ta on tu­le­va se Ruh­ti­nas, jon­ka mi­nun kan­saa­ni Is­ra­e­lia pi­tää hal­lit­se­man. Sil­loin kut­sui He­ro­des tie­tä­jät sa­laa, ja tut­kis­te­li vi­sus­ti heil­tä, mil­lä ajal­la täh­ti il­mes­tyi, ja lä­het­ti hei­dät Bet­le­he­miin, ja sa­noi: men­käät ja ky­sy­käät vi­sus­ti lap­ses­ta, ja kuin te löy­dät­te, niin il­moit­ta­kaat mi­nul­le, et­tä mi­nä­kin tu­li­sin ja ku­mar­tai­sin hän­tä. Kuin he oli­vat ku­nin­kaan kuul­leet, me­ni­vät he mat­kaan­sa, ja kat­so, täh­ti, jon­ka he oli­vat näh­neet idäs­sä, kävi hei­dän edel­län­sä, niin­kau­van kuin hän edel­lä käy­den sei­sah­ti sen pai­kan pääl­le, jos­sa lap­si oli. Kuin he täh­den nä­ki­vät, ihas­tui­vat he san­gen suu­rel­la ilol­la, ja me­ni­vät huo­nee­seen, löy­si­vät lap­sen äi­tin­sä Ma­ri­an kans­sa, maa­han lan­ke­si­vat ja ru­koi­li­vat hän­tä, ja ava­si­vat ta­va­ran­sa, ja lah­joit­ti­vat hä­nel­le kul­taa ja py­hää sa­vua ja mir­ha­mia. Ja Ju­ma­la kiel­si hei­tä unes­sa He­ro­dek­sen tykö pa­la­ja­mas­ta; ja he me­ni­vät tois­ta tie­tä omal­le maal­len­sa.

6.2.2023

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Viikon kysymys