JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kristus säteilee Jumalan kirkkautta

Sana sunnuntaiksi
5.2.2023 6.00

Juttua muokattu:

3.2. 10:03
2023020310035620230205060000

Pixabay

Pixabay

Kal­le Pel­to­kan­gas

Ju­ma­lan kirk­kaus lois­taa hä­nen val­ta­kun­nas­taan evan­ke­liu­mis­sa, jon­ka us­ko­mal­la ih­mi­nen voi saa­da syn­tin­sä an­teek­si ja pääs­tä ker­ran Ju­ma­lan luok­se tai­vaan kirk­kau­teen.

Kynt­ti­län­päi­vän ai­hee­na on Jee­sus-lap­sen tuo­mi­nen temp­pe­liin ja ju­ma­lal­li­nen kirk­kaus, joka hä­nes­sä tuli maa­il­maan ja il­mes­tyi ih­mi­sil­le. Siu­na­tes­saan Jee­sus-las­ta ja hä­nen van­hem­pi­aan van­ha Si­me­on ylis­tää Ju­ma­laa pe­las­tuk­ses­ta, jon­ka hän on val­mis­ta­nut kai­kil­le kan­soil­le. Jee­sus on valo, jon­ka Ju­ma­la lä­het­ti lois­ta­maan omai­suus­kan­sal­leen Is­ra­e­lil­le.

Ava­ruu­den tut­ki­jat mit­taa­vat tar­koil­la mit­ta­reil­laan va­lon­läh­tei­tä uni­ver­su­mis­sa. Valo on voi­nut kul­kea ava­ruu­des­sa mil­joo­nia vuo­sia. Kris­tus-valo on vie­lä var­hai­sem­paa va­loa. ”Valo lois­taa pi­mey­des­sä, pi­meys ei ole saa­nut sitä val­taan­sa” (Joh. 1:5). Jee­us on li­hak­si tul­lut Ju­ma­lan Sana.

Ju­ma­lan kirk­kaus lois­taa hä­nen val­ta­kun­nas­taan, kun siel­tä saar­na­taan Py­hän Hen­gen joh­dat­ta­ma­na kai­kil­le kan­soil­le val­mis­te­tus­ta pe­las­tuk­ses­ta, va­los­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan saar­nas­sa kuu­luu myös se, et­tä ih­mi­nen on syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na syn­nin tur­me­le­ma.

Ju­ma­la asuu va­los­sa

Paa­va­li opet­ti nuor­ta työ­to­ve­ri­aan Ti­mo­teus­ta, et­tä Ju­ma­la ”yk­sin on kuo­le­ma­ton, hän asuu va­los­sa, jota ei voi lä­hes­tyä. Hän­tä ei yk­si­kään ih­mi­nen ole näh­nyt ei­kä voi näh­dä. Hä­nen on kun­nia ja ikui­nen val­ta.” (1. Tim. 6:16.)

Mi­ten Ju­ma­lan voi op­pia tun­te­maan, jos hän­tä ei voi lä­hes­tyä ei­kä näh­dä? Ju­ma­la lä­het­ti ai­no­an Poi­kan­sa maa­il­maan, jot­ta voi­sim­me op­pia tun­te­maan hä­nen rak­kau­ten­sa. Si­me­on sai vas­tauk­sen odo­tuk­seen­sa ja sai ot­taa pie­nen Jee­sus-lap­sen kä­si­var­sil­leen ja kat­sel­la hän­tä. Si­me­on tun­nus­ti ole­van­sa Ju­ma­lan pal­ve­li­ja, jol­la oli rau­ha sy­dä­mes­sä.

Tä­nä­kin ai­ka­na Her­ran siu­nauk­sen sa­nat ovat tot­ta: Her­ra siu­naa ja var­je­lee tei­tä. Hän kir­kas­taa kas­von­sa teil­le ja on teil­le ar­mol­li­nen. Hän kään­tää kas­von­sa tei­dän puo­leen­ne ja an­taa rau­han. Tä­män kai­ken hän te­kee ar­mo­val­ta­kun­tan­sa kaut­ta Py­häs­sä Hen­ges­sä saar­na­tus­sa evan­ke­liu­mis­sa. Jee­sus, Hyvä Pai­men, asuu yhä seu­ra­kun­tan­sa kes­kel­lä Hen­ken­sä kaut­ta ja kut­suu epä­us­koi­sia pa­ran­nuk­seen.

Ju­ma­lan lap­set ovat va­lon lap­sia

Us­ko­vai­sel­la sy­dä­mel­lä temp­pe­liin tul­leet Joo­sef ja Ma­ria te­ki­vät mie­lel­lään ja iloi­ten sen, min­kä Ju­ma­la sa­nas­saan oli il­moit­ta­nut. Se ei ol­lut heil­le vaa­ti­mus tai pak­ko, vaan mah­dol­li­suus ja rak­kau­de­no­soi­tus tai­vaal­lis­ta Isää koh­taan. Temp­pe­lis­sä Ju­ma­la an­toi hei­dän ko­kea ja kuul­la Jee­suk­ses­ta sel­lais­ta, et­tä he oli­vat ih­meis­sään. Kan­nat­taa tä­nä­kin ai­ka­na tul­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon! ”Si­nun sa­na­si on lamp­pu, joka va­lai­see as­ke­lee­ni, se on valo mi­nun mat­kal­la­ni” (Ps. 119:105).

Jee­sus ke­hot­ti myö­hem­min tuo­maan lap­sia luok­seen, sil­lä las­ten kal­tais­ten on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta (Mark. 10:14). Us­kon­van­hurs­kaus on ar­mon va­loa, jota lap­si omis­taa us­kol­la Ju­ma­lan lah­ja­na. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ar­mon valo neu­voo kai­ke­ni­käi­siä us­ko­maan ja elä­mään oman­tun­non val­keu­des­sa.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 2:22–33

Raa­mat­tu 1992: Kun tuli päi­vä, jol­loin hei­dän Moo­sek­sen lain mu­kaan piti puh­dis­tau­tua, he me­ni­vät Je­ru­sa­le­miin vie­däk­seen lap­sen Her­ran eteen, sil­lä Her­ran lais­sa sa­no­taan näin: ”Jo­kai­nen poi­ka­lap­si, joka esi­koi­se­na tu­lee äi­tin­sä koh­dus­ta, on py­hi­tet­tä­vä Her­ral­le.” Sa­mal­la hei­dän piti tuo­da Her­ran lais­sa sää­det­ty uh­ri, ”kak­si met­sä­kyyh­kyä tai kyyh­ky­sen­poi­kaa”. Je­ru­sa­le­mis­sa eli hurs­kas ja ju­ma­laa­pel­kää­vä mies, jon­ka nimi oli Si­me­on. Hän odot­ti Is­ra­e­lil­le lu­vat­tua loh­du­tus­ta, ja Pyhä Hen­ki oli hä­nen yl­lään. Pyhä Hen­ki oli hä­nel­le il­moit­ta­nut, et­tei kuo­le­ma koh­taa hän­tä en­nen kuin hän on näh­nyt Her­ran Voi­del­lun. Hen­gen joh­da­tuk­ses­ta hän tuli temp­pe­liin, ja kun Jee­suk­sen van­hem­mat toi­vat las­ta sin­ne teh­däk­seen sen, mikä lain mu­kaan oli teh­tä­vä, hän ot­ti lap­sen kä­si­var­sil­leen, ylis­ti Ju­ma­laa ja sa­noi: – Her­ra, nyt sinä an­nat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet lu­van­nut. Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut: va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le. Jee­suk­sen isä ja äi­ti oli­vat ih­meis­sään sii­tä, mitä hä­nes­tä sa­not­tiin.

18.6.2024

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes. 57:15

Viikon kysymys