JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Pyhän Hengen odotus

Sana sunnuntaiksi
21.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

15.5. 13:04
2023051513044320230521060000

Kei­jo Nis­si­lä

Pyhä Hen­ki te­kee Kris­tuk­sen läs­nä ole­vak­si omien­sa kes­kel­lä ja luo yh­tey­den tai­vaa­seen as­tu­neen Her­ran ja maan pääl­lä kil­voit­te­le­van seu­ra­kun­nan vä­lil­le.

Jee­sus lu­pa­si omil­leen Py­hän Hen­gen en­nen tai­vaa­seen as­tu­mis­taan. Hän ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan odot­ta­maan tä­män lu­pauk­sen täyt­ty­mis­tä.

Tänä sun­nun­tai­na muis­te­lem­me Jee­suk­sen lu­pauk­sia sii­tä, et­tä hän ei jät­tä­nyt ope­tus­lap­si­aan or­voik­si, vaan lä­het­ti heil­le Isän luo­ta Puo­lus­ta­jan, To­tuu­den Hen­gen. Leh­ti­ma­jan­juh­lil­la Jee­sus an­toi lu­pauk­sen Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta: ”Joka us­koo mi­nuun, hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat!” Ku­va­pu­heel­laan läh­tees­tä Jee­sus tar­koit­ti Hen­keä, jon­ka hä­neen us­ko­vat tu­li­si­vat saa­maan.

Leh­ti­ma­jan­juh­la

Jee­suk­sen ku­va­pu­he nou­si leh­ti­ma­jan­juh­lan se­re­mo­ni­ois­ta. Leh­ti­ma­jan­juh­lal­la oli mon­ta ai­het­ta. Juh­la sai ni­men­sä asu­mi­ses­ta juh­lan ajan ma­jois­sa, jot­ka oli pääl­lys­tet­ty pal­mu­nok­sil­la ja vih­reil­lä leh­vil­lä. Leh­ti­ma­jois­sa asu­mi­nen muis­tut­ti niis­tä ajois­ta, jol­loin is­ra­e­li­lai­set asui­vat kor­pi­va­el­luk­sel­laan leh­vä­ma­jois­sa. Juh­las­sa kii­tet­tiin Ju­ma­laa sii­tä, et­tä hän oli joh­dat­ta­nut kan­san­sa lu­vat­tuun maa­han.

Juh­lan toi­nen ai­he oli kii­tos­juh­la. Sa­don­kor­juun juh­las­sa kii­tet­tiin saa­dus­ta sa­dos­ta, nau­tit­tiin maan an­ti­mia ja ru­koil­tiin siu­naus­ta maan kas­vul­le tu­le­va­na sa­to­kau­te­na. Tu­los­sa ole­val­le sa­de­kau­del­le ru­koil­tiin run­sai­ta sa­tei­ta. Puh­das vesi oli ar­vos­saan. Se osoi­tet­tiin myös juh­la­me­nois­sa. Jo­kai­se­na juh­lan seit­se­män päi­vän aa­mu­na pap­pi kävi avus­ta­ji­neen ha­ke­mas­sa vet­tä Sii­lo­an al­taas­ta uh­ri­me­noi­hin temp­pe­lis­sä. Gi­ho­nin läh­de si­jait­si kau­pun­gin muu­rin ul­ko­puo­lel­la Kid­ro­nin laak­sos­sa. Läh­teel­tä joh­ti tun­ne­li Sii­lo­aan al­taal­le, jos­ta saa­tiin vet­tä kau­pun­kiin pii­ri­tys­ten ai­ka­na. Al­taan vesi kum­pu­si läh­tees­tä. Sii­lo­an läh­tees­tä joh­det­tiin vesi kau­pun­gin muu­rin alit­se kai­vet­tua ve­si­joh­to­tun­ne­lia myö­ten. Näin tur­vat­tiin ve­den­saan­ti kau­pun­kiin vi­hol­li­sen pii­ri­tys­ten va­ral­ta. Sii­lo­as­ta ha­et­tu vesi kaa­det­tiin polt­touh­ri­alt­ta­ril­la ole­viin ho­pei­siin mal­joi­hin, jois­ta se vuo­ti put­kia pit­kin maa­han.

Juh­lan kol­mas ai­he oli Mes­si­aan tu­le­mi­sen odo­tus. Nii­nä päi­vi­nä juh­las­sa ky­sel­tiin: Joko Mes­si­as pian tu­lee? Mis­tä hän tu­lee? On­ko Mes­si­as jo tul­lut? On­ko Na­sa­re­tin Jee­sus Mes­si­as? Jee­suk­sen ju­lis­tus leh­ti­ma­jan­juh­lil­la liit­tyy näi­hin odo­tuk­siin. Hän käyt­ti ku­vaa juh­lien ve­si­se­re­mo­ni­ois­ta, kun hän juh­lan vii­mei­se­nä päi­vä­nä as­ti esiin ja tul­lak­seen kuul­luk­si suo­ras­taan huu­si: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon. Joka us­koo mi­nuun, ´hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat´, niin­kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan.”

Kut­su elä­vän ve­den läh­teel­le

Mis­tä elä­vän ve­den vir­rat läh­te­vät? Her­ram­me näyt­tää opet­ta­van ku­va­pu­heel­laan läh­tees­tä kah­des­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Kai­kil­le ja­noi­sil­le osoi­tet­tu kut­su tul­la juo­maan Jee­suk­sen luok­se mer­kit­see sitä, et­tä Jee­sus it­se on elä­män ve­den läh­de. Hän tah­too sa­noa: Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni! Juo­koon se, joka us­koo mi­nuun. Jee­sus Kris­tus on se hen­gel­li­nen kal­lio, jos­ta is­ra­e­li­lai­set sai­vat juo­da kor­pi­va­el­luk­sel­laan (1. Kor. 10:3–4).

Jee­suk­sen kut­sun ja lu­pauk­sen taus­ta­na on myös hä­nen kes­kus­te­lun­sa kai­vol­la sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen kans­sa (Joh. 4:1–30). Jee­sus pal­jas­ti hä­nel­le elä­vän ve­den sa­lai­suu­den. Joka juo kai­vos­ta am­men­net­tua vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano. Mut­ta joka juo Jee­suk­sen an­ta­maa vet­tä, ei ja­noa ikui­ses­ti. ”Sii­tä ve­des­tä, jota minä an­nan, tu­lee hä­nes­sä läh­de, joka kum­pu­aa ikui­sen elä­män vet­tä” (Joh. 7:14). Tä­män sa­lai­suu­den, jon­ka Jee­sus ker­toi kai­vol­la erääl­le Sa­ma­ri­an nai­sel­le, hän nyt huu­si juh­lil­la jul­ki kai­kel­le kan­sal­le. Hä­nes­tä juo­tu elä­vä vesi muut­tuu us­ko­vas­sa ih­mi­ses­sä elä­vän ve­den läh­teek­si.

Elä­vän ve­den vir­rat kum­pu­a­vat, pulp­pu­a­vat ja vuo­ta­vat myös us­ko­van si­sim­mäs­tä. Ju­ma­lan Hen­ki ei ai­no­as­taan vai­ku­ta us­ko­vas­sa it­ses­sään, vaan ulot­taa vai­ku­tuk­sen­sa us­ko­vas­ta mui­hin ih­mi­siin, an­taa us­ko­van vä­li­tyk­sel­lä elä­mää ja vir­voi­tus­ta toi­sil­le. Ja näin tu­lee saa­da ta­pah­tua. Vesi ei ole tar­koi­tet­tu sei­so­maan vaan vir­taa­maan eteen­päin. Elä­vä, rai­kas vesi on vir­taa­vaa vet­tä, läh­teen vet­tä. Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta mo­nis­sa ar­mo­lah­jois­saan on to­del­li­nen ”läh­teik­kö”, mo­nia läh­tei­tä täyn­nä ole­va läh­teit­ten maa.

Py­hien Kir­joi­tus­ten lu­pauk­set

Jee­suk­sen kut­su ja lu­paus Py­häs­tä Hen­ges­tä no­jaa py­hien kir­joi­tus­ten lu­pauk­siin. Je­sa­ja oli en­nus­ta­nut: ”Te saat­te rie­mui­ten am­men­taa pe­las­tuk­sen läh­teis­tä” (Jes. 12:3). Sa­kar­ja pro­fe­toi: ”Sinä päi­vä­nä Daa­vi­din su­vul­le ja Je­ru­sa­le­min asuk­kail­le puh­ke­aa läh­de, joka puh­dis­taa syn­nis­tä ja saas­tai­suu­des­ta. Sil­loin vir­taa­vat Je­ru­sa­le­mis­ta elä­mää an­ta­vat ve­det – –. ke­sät ja tal­vet eh­ty­mät­tä” (Sak. 13:1, 14:8). Ja lau­maan­sa pai­men­ta­va psal­mi­lau­la­ja, joka on lau­mas­taan huo­lis­saan polt­ta­vas­sa hel­tees­sä, kat­se­lee ja­nois­saan vuo­ren rin­teel­tä alas kui­vaan laak­soon us­kos­sa ja toi­vos­sa Ju­ma­lan lu­pauk­seen: Ve­de­tön laak­so on ker­ran puh­ke­a­va vir­voit­ta­vien läh­teit­ten maak­si (Ps. 84:7).

Evan­ke­liu­mi­pos­til­la 2, toi­nen vuo­si­ker­ta. Toim. Ju­ha­ni Ala­ran­ta. SRK 2010.


Evan­ke­liu­mi: Joh. 7:37–39

Raa­mat­tu 1992: Juh­lan suu­re­na pää­tös­päi­vä­nä Jee­sus nou­si pu­hu­maan ja huu­si ko­val­la ää­nel­lä: ”Jos jon­kun on jano, tul­koon mi­nun luok­se­ni ja juo­koon! Joka us­koo mi­nuun, ’hä­nen si­sim­mäs­tään kum­pu­a­vat elä­vän ve­den vir­rat’, niin kuin kir­joi­tuk­sis­sa sa­no­taan.” Täl­lä Jee­sus tar­koit­ti Hen­keä, jon­ka hä­neen us­ko­vat tu­li­si­vat saa­maan. Vie­lä ei Hen­ki ol­lut tul­lut, kos­ka Jee­sus­ta ei vie­lä ol­lut kir­kas­tet­tu.

Bib­lia: Mut­ta vii­mei­se­nä suu­re­na juh­la­päi­vä­nä sei­soi Je­sus ja huu­si, sa­no­en: joka ja­noo, se tul­kaan mi­nun ty­kö­ni ja juo­kaan. Joka us­koo mi­nun pääl­le­ni, niin­kuin Raa­mat­tu sa­noo, hä­nen koh­dus­tan­sa pi­tää vuo­ta­man elä­män ve­den vir­rat. (Mut­ta sen hän sa­noi sii­tä hen­ges­tä, jon­ka nii­den piti saa­man, jot­ka us­ko­vat hä­nen pääl­len­sä; sil­lä ei Pyhä Hen­ki vie­lä sil­loin saa­pu­vil­la ol­lut, et­tei Je­sus ol­lut vie­lä kir­kas­tet­tu.)

4.3.2024

Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Ps. 25:15

Viikon kysymys