JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Rakkauden apostoli Jeesuksen todistajana

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
27.12.2015 7.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:23
2020010123233820151227070000

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

KUVA: HEIKKI VUONOKARI

Jou­lu­kuun 27. päi­vä on al­ku­kir­kon ajois­ta läh­tien omis­tet­tu apos­to­li Jo­han­nek­sel­le. Päi­vän si­joit­ta­mi­nen jou­lun­py­hiin lie­nee joh­tu­nut sii­tä, et­tä Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min al­ku ku­vaa Sa­nan tu­le­mis­ta li­hak­si (Joh. 1:1–14).

Rak­kau­den apos­to­li Jo­han­nes

Jo­han­nes tun­ne­taan rak­kau­den apos­to­li­na, sil­lä hän ko­ros­taa evan­ke­liu­mis­saan Ju­ma­lan rak­kaut­ta ih­mi­siä koh­taan. Tämä rak­kaus on tul­lut il­mi Jee­suk­sen syn­ty­mäs­sä. Jo­han­nes muis­tut­taa: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16). Päi­vän epis­to­la­teks­tis­sä hän ke­hot­taa: ”Kat­so­kaa, kuin­ka suur­ta rak­kaut­ta Isä on meil­le osoit­ta­nut: me olem­me saa­neet Ju­ma­lan lap­sen ni­men, ja hä­nen lap­si­aan me myös olem­me” (1. Joh. 3:1).

Apos­to­li Jo­han­nes oli Jee­suk­sen serk­ku äi­din puo­lel­ta (Mark. 16:1; Joh. 19:25). Täs­tä lie­nee osal­taan joh­tu­nut, et­tä hän oli Jee­suk­sel­le eri­tyi­sen ra­kas ja lä­hei­nen (Joh. 19:26–27). Evan­ke­liu­mis­saan Jo­han­nes käyt­tää it­ses­tään pei­te­ni­meä ”Jee­suk­sen rak­kain ope­tus­lap­si”. Lo­puk­si hän kui­ten­kin pal­jas­taa, ke­nes­tä on kyse: ”Juu­ri tämä ope­tus­lap­si to­dis­taa kai­kes­ta täs­tä. Hän on tä­män kir­joit­ta­nut, ja me tie­däm­me, et­tä hä­nen to­dis­tuk­sen­sa on ­luo­tet­ta­va.”

Jee­suk­sen seu­raa­jat hä­nen to­dis­ta­ji­naan

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus ke­hot­taa Pie­ta­ria: ”Seu­raa mi­nua.” Kun Pie­ta­ri ky­syy van­han ys­tä­vän­sä Jo­han­nek­sen osas­ta, Jee­sus vas­taa: ”Mitä se si­nul­le kuu­luu, vaik­ka tah­toi­sin hä­nen jää­vän tän­ne ai­na sii­hen as­ti kun tu­len? Seu­raa sinä mi­nua.” Jee­sus ha­lu­si täl­lä kiin­nit­tää huo­mi­on oma­koh­tai­sen us­kon en­si­si­jai­suu­teen. Hä­nen seu­raa­jien­sa ei ole tar­peen tie­tää us­kon­vel­jien ja -si­sar­ten koh­ta­lois­ta, vaik­ka se oli­si­kin kiin­nos­ta­vaa. Tär­ke­äm­pää on oma­koh­tai­nen Jee­suk­sen seu­raa­mi­nen.

Jo­han­nes näki tar­peel­li­sek­si tor­jua Jee­suk­sen sa­no­jen poh­jal­ta syn­ty­neet hu­hut sii­tä, et­tei hä­nen tar­vit­si­si koh­da­ta kuo­le­maa. Hu­hu­jen ja tul­kin­to­jen si­jaan hän kiin­nit­ti lu­ki­joi­den huo­mi­on teh­tä­vään­sä Jee­suk­sen to­dis­ta­ja­na, jon­ka to­dis­tus on luo­tet­ta­va. Hän kir­joit­taa sii­tä, min­kä on it­se näh­nyt ja kuul­lut, mitä omin kä­sin kos­ket­ta­nut: Jee­suk­ses­ta, elä­män Sa­nas­ta (1. Joh. 1:1–4).

Jee­sus sa­noi ole­van­sa maa­il­man valo (Joh. 8:12). Se, joka seu­raa hän­tä, ei kul­je pi­me­äs­sä, vaan hä­nel­lä on elä­män valo. Jee­suk­sen seu­raa­jat ovat myös hä­nen to­dis­ta­ji­aan, va­lon to­dis­ta­jia (Joh. 1:7–8). Jo­han­nes kir­joit­ti evan­ke­liu­min­sa ni­me­no­maan to­dis­tuk­sek­si Jee­suk­ses­ta: ”Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den” (Joh. 20:31).

Ari-Pek­ka Pa­lo­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.12.2015.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 21:19–24 (tai Joh. 1: 1–14)

Bib­lia: Mut­ta sen hän sa­noi, an­tain tie­tää, mil­lä kuo­le­mal­la hä­nen piti kun­ni­oit­ta­man Ju­ma­laa. Ja kuin hän sen sa­no­nut oli, sa­noi hän hä­nel­le: seu­raa mi­nua. Pie­ta­ri kään­si it­sen­sä, ja näki sen ope­tus­lap­sen seu­raa­van, jota Je­sus ra­kas­ti, joka myös oli Je­suk­sen rin­noil­la eh­tool­li­ses­sa maan­nut, ja sa­no­nut: Her­ra, kuka se on, joka si­nun pet­tää? Kuin siis Pie­ta­ri hä­nen näki, sa­noi hän Je­suk­sel­le: Her­ra, mi­täs­tä tämä? Je­sus sa­noi hä­nel­le: jos minä tah­toi­sin hä­nen sii­he­nas­ti ole­van kuin minä tu­len, mitä si­nun sii­hen tu­lee? Seu­raa sinä mi­nua. Niin vel­jes­ten se­as­sa kävi ulos se puhe, et­tei sen ope­tus­lap­sen pi­tä­nyt kuo­le­man. Mut­ta ei Je­sus hä­nel­le sa­no­nut: ei hän kuo­le, vaan: jos minä tah­don hä­nen sii­he­nas­ti ole­van kuin minä tu­len, mitä si­nun sii­hen tu­lee? Tämä on se ope­tus­lap­si, joka to­dis­taa näis­tä ja on nä­mät kir­joit­ta­nut, ja me tie­däm­me hä­nen to­dis­tuk­sen­sa to­dek­si.

Raa­mat­tu 1992: Näin Jee­sus il­mai­si, mil­lai­sel­la kuo­le­mal­la Pie­ta­ri oli kir­kas­ta­va Ju­ma­laa. Sit­ten hän sa­noi: "Seu­raa mi­nua." Pie­ta­ri kään­tyi kat­so­maan taak­seen ja näki, et­tä hei­dän pe­räs­sään tuli Jee­suk­sen rak­kain ope­tus­lap­si, se, joka ate­ri­al­la oli no­jan­nut hä­nen rin­taan­sa vas­ten ja ky­sy­nyt: "Her­ra, kuka se on? Kuka si­nut ka­val­taa? Hä­net näh­des­sään Pie­ta­ri ky­syi Jee­suk­sel­ta: "En­tä hän, Her­ra?" Jee­sus vas­ta­si: "Mitä se si­nul­le kuu­luu, vaik­ka tah­toi­sin hä­nen jää­vän tän­ne ai­na sii­hen as­ti kun tu­len? Seu­raa sinä mi­nua." Täs­tä sai vel­jien kes­kuu­des­sa al­kun­sa kä­si­tys, et­tei se ope­tus­lap­si kuo­le. Jee­sus ei kui­ten­kaan sa­no­nut Pie­ta­ril­le, et­tei tämä ope­tus­lap­si kuo­le. Hän sa­noi: "Mitä se si­nul­le kuu­luu, vaik­ka tah­toi­sin hä­nen jää­vän tän­ne ai­na sii­hen as­ti kun tu­len?" Juu­ri tämä ope­tus­lap­si to­dis­taa kai­kes­ta täs­tä. Hän on tä­män kir­joit­ta­nut, ja me tie­däm­me, et­tä hä­nen to­dis­tuk­sen­sa on luo­tet­ta­va.

19.7.2024

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Ps. 97:1–2

Viikon kysymys