JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Usko muuttaa tärkeysjärjestyksen

Sana sunnuntaiksi
22.1.2023 6.00

Juttua muokattu:

16.1. 11:26
2023011611264020230122060000

Pexels

Pexels

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Sy­dä­men us­ko ja suun tun­nus­tus kul­ke­vat käsi kä­des­sä ja voi­vat saa­da ih­mei­tä ai­kaan.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus oli kul­ke­mas­sa Sa­ma­ri­an hal­ki. Mat­kas­ta uu­pu­nee­na hän jäi erään ky­län kai­vol­le ope­tus­las­ten men­nes­sä lä­hei­seen kau­pun­kiin os­ta­maan ruo­kaa.

Kai­vol­le saa­pui sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen, jol­ta Jee­sus pyy­si saa­da vet­tä juo­dak­seen. Tämä ase­tel­ma syn­nyt­ti nai­sen ja Jee­suk­sen vä­lil­le kes­kus­te­lun. Kes­kus­te­lu al­koi ajal­li­ses­ta ky­sy­myk­ses­tä – sa­ma­ri­a­lais­ten ja juu­ta­lais­ten vä­li­ses­tä suh­tees­ta. Jee­sus joh­dat­te­li kes­kus­te­lun us­kon opin ky­sy­mys­ten kaut­ta nai­sen oma­koh­tai­sen us­kon ky­sy­myk­seen.

Us­ko syn­nyt­tää luot­ta­mus­ta

Nai­nen sa­noi tie­tä­vän­sä, et­tä ”Mes­si­as tu­lee ja kun hän tu­lee, hän il­moit­taa meil­le kai­ken” (Joh. 4:25). Jee­suk­sen vas­ta­tes­sa ”Minä se olen, minä, joka täs­sä pu­hun kans­sa­si” (Joh. 4:26) nai­nen koki sy­dä­mes­sään jo­tain uut­ta. Jee­suk­sen avaa­ma elä­vä Ju­ma­lan sana ava­si sa­ma­ri­a­lai­sen nai­sen kor­vat kuu­le­maan. Hän kuun­te­li, ei tor­ju­nut, ja se he­rät­ti hä­nes­sä toi­von. Hän sai vas­taa­not­taa us­kon Ju­ma­lan lah­ja­na.

Us­ko syn­nyt­ti nai­ses­sa luot­ta­mus­ta. Ele­tyn elä­män mur­heet, hä­peä ja toi­vot­to­muus vaih­tui­vat us­koon ja toi­voon pa­rem­mas­ta. ”Us­ko on sen to­del­li­suut­ta, mitä toi­vo­taan, sen nä­ke­mis­tä, mitä ei näh­dä” (Hepr. 11:1).

Jee­suk­sen he­rät­tä­mä us­ko sai tär­keys­jär­jes­tyk­sen muut­tu­maan. Ve­den nos­to kai­vos­ta ei ol­lut­kaan enää niin tär­ke­ää, vaan nai­sel­la oli pal­jon suu­rem­paa asi­aa ky­lä­läi­sil­le. Nai­sen ker­to­mus sai ky­lä­läi­sis­sä­kin ai­kaan ih­mei­tä. Jee­suk­sen luo saa­pui sa­ma­ri­a­lai­sia, ja yhä use­am­pi heis­tä us­koi kuul­les­saan hä­nen ope­tuk­si­aan. Jee­suk­sen opet­ta­es­sa sa­ma­ri­a­lai­sia vie­lä kah­den päi­vän ajan hei­dän us­kon­sa sai vah­vis­tua: ”Me olem­me nyt it­se kuul­leet hän­tä” (Joh. 4:42). Elä­vä us­ko syn­nyt­tää ha­lun tul­la yhä uu­del­leen elä­vän ve­si­läh­teen ää­rel­le vah­vis­tu­maan us­kos­sa ja toi­vos­sa.

Use­at ih­mi­set us­koi­vat Jee­suk­seen näh­des­sään hä­nen te­ko­jaan: ”So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­va.t” Sa­ma­ri­a­lai­set us­koi­vat, kun to­te­si­vat, et­tä köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma. (Matt.11:5). Hei­dän tun­te­man­sa ih­mi­nen, suu­ri syn­ti­nen oli saa­nut ar­mos­ta kaik­ki vää­rät te­kon­sa an­teek­si.

Ju­ma­la lä­het­tää ker­to­maan

Raa­ma­tus­ta on lu­et­ta­vis­sa Ju­ma­lan voi­ma­te­ko­ja eri ai­ka­kau­sil­ta ja esi­merk­ke­jä, mi­ten elä­vä us­ko vai­kut­taa. Py­hä­päi­vän psal­mi roh­kai­see us­ko­via Sii­o­nin työ­hön: “Hän kat­soo sor­ret­tu­jen puo­leen, ei tor­ju hei­dän ru­kous­taan. Sii­o­nis­sa kuu­lu­te­taan Her­ran ni­meä. Je­ru­sa­lem kai­kuu hä­nen kii­tos­taan.” (Ps. 102:18, 22.)

Kaik­ki­na ai­koi­na ke­ho­tus us­ko­maan on ol­lut yk­sin­ker­tais­ta: ”Si­nun on puh­dis­tu­ak­se­si vain pe­sey­dyt­tä­vä!” (2. Kun. 5:13.) Tä­hän lu­pauk­sen sa­naan tar­rau­tu­neet ih­mi­set sai­vat lap­sen kal­tai­sen puh­taan ihon ja tun­nus­ti­vat: ”Nyt minä tie­dän, et­tei Ju­ma­laa ole mis­sään muu­al­la kuin Is­ra­e­lis­sa” (2. Kun. 5:15). Jee­suk­sen jul­ki­sen toi­min­nan ai­ka­na hä­nen seu­ras­saan ol­leet to­dis­ti­vat: ”Me olem­me näh­neet, et­tä Isä on lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa maa­il­maan pe­las­ta­jak­si” (1. Joh. 4:14). Täs­sä­kin ajas­sa Jee­sus on löy­det­tä­vis­sä seu­raa­jien­sa kes­kel­tä.

Elä­vä sy­dä­men us­ko ja suun tun­nus­tus kul­ke­vat käsi kä­des­sä. Ju­ma­la an­taa voi­maa ja yk­sin­ker­tai­nen suun tun­nus­tus voi saa­da ih­mei­tä ai­kaan. Se voi saa­da Ju­ma­lan rau­haa et­si­vän ky­sy­mään: ”Ker­rot­ko mi­nul­le us­kos­ta­si?” Jee­suk­sen seu­raa­jat on va­rus­tet­tu Py­hän Hen­gen voi­mal­la, ja Ju­ma­la lä­het­tää hei­dät ker­to­maan us­kos­taan kai­kil­le luo­duil­le.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 4:39–42

Raa­mat­tu 1992: Mo­net tuon Sa­ma­ri­an kau­pun­gin asuk­kais­ta us­koi­vat Jee­suk­seen kuul­tu­aan nai­sen to­dis­ta­van: ”Hän ker­toi mi­nul­le kai­ken mitä olen teh­nyt.” Kun sa­ma­ri­a­lai­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo, he pyy­si­vät hän­tä jää­mään kau­pun­kiin, ja hän jäi­kin sin­ne kah­dek­si päi­väk­si. Yhä use­am­mat us­koi­vat Jee­suk­seen kuul­tu­aan hä­nen it­sen­sä pu­hu­van, ja he sa­noi­vat nai­sel­le: ”Nyt em­me enää us­ko vain si­nun pu­hee­si pe­rus­teel­la. Me olem­me nyt it­se kuul­leet hän­tä ja tie­däm­me, et­tä hän to­del­la on maa­il­man pe­las­ta­ja.”

Bib­lia: Mut­ta mon­ta Sa­ma­ri­a­lais­ta sii­tä kau­pun­gis­ta us­koi­vat hä­nen pääl­len­sä sen vai­mon pu­heen täh­den, joka sa­noi: hän on mi­nul­le kaik­ki sa­no­nut, mitä minä teh­nyt olen. Kuin siis Sa­ma­ri­a­lai­set tu­li­vat hä­nen ty­kön­sä, ru­koi­li­vat he hän­tä vii­py­mään hei­dän ty­kö­nän­sä. Ja hän vii­pyi siel­lä kak­si päi­vää. Ja pal­jo usi­am­mat us­koi­vat hä­nen sa­nan­sa täh­den. Ja sa­noi­vat sil­le vai­mol­le: em­me nyt sil­leen us­ko si­nun pu­hees täh­den; sil­lä me olem­me it­se kuul­leet ja tie­däm­me, et­tä hän on to­ti­ses­ti Kris­tus, maa­il­man Va­pah­ta­ja.

6.2.2023

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Viikon kysymys