Ur­po Luok­ka­la

Oi­kea us­ko on sitä, et­tä ih­mi­nen luo­puu omas­ta vii­sau­des­taan, tur­vaa Ju­ma­laan ja suos­tuu hä­nen tah­toon­sa.

Jee­sus pu­hui pal­jon tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta. Hän piti sen et­si­mis­tä ja sii­hen si­säl­le as­tu­mis­ta en­si­ar­voi­sen tär­ke­ä­nä, suo­ras­taan vält­tä­mät­tö­mä­nä.

Tai­vas­ten val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det ei­vät avau­du in­hi­mil­li­sen vii­sau­den kaut­ta, vaan se avau­tuu lap­sen­mie­li­sil­le (Matt. 11:25). An­ta­es­saan lap­sia Her­ra it­se tu­lee heis­sä luok­sem­me. Las­ten kaut­ta hän tuo per­hei­siim­me tu­le­vai­suu­den ja toi­von.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, kuin­ka lap­set oli­vat ker­ran temp­pe­lis­sä tär­ke­äl­lä asi­al­la. Hei­dän sil­män­sä nä­ki­vät enem­män kuin ai­kuis­ten sil­mät. He ter­veh­ti­vät huu­ta­en Jee­sus­ta lu­va­tuk­si Mes­si­aak­si. Näin las­ten ja ime­väis­ten suus­ta val­mis­tet­tiin kii­tos Her­ral­le. (Matt. 21:14–16.) Ai­kui­set, jot­ka ei­vät ol­leet las­ten kal­tai­sia, py­syi­vät kau­ka­na Her­ras­ta.

Ju­ma­lan va­li­tut – it­ses­sään avut­to­mat

Päi­vän evan­ke­liu­mi joh­dat­taa miet­ti­mään lap­sia ja las­ten­kal­tai­sia ih­mi­siä. Jee­sus muis­tut­ti kuu­li­joi­taan: ”Joka ei ota Ju­ma­lan val­ta­kun­taa niin kuin lap­si, hän ei sin­ne pää­se” (Mark. 10:15). Vii­saan ih­mi­sen on muu­tut­ta­va pie­nek­si, sy­dä­mel­tään yk­sin­ker­tai­sek­si ja nöy­räk­si. Hä­nen on Raa­ma­tun mu­kaan us­kot­ta­va myös tyh­mä saar­na (1. Kor. 1:21).

Kuin­ka moni ha­lu­aa ol­la lap­sen­mie­lis­ten jou­kos­sa tänä ai­ka­na? An­si­o­lu­et­te­lot ja vii­saus aut­ta­vat mo­nis­sa ajal­li­sis­sa asi­ois­sa, mut­ta suh­tees­sa Ju­ma­laan ja pää­syyn tai­vas­ten val­ta­kun­taan ne ei­vät au­ta.

Us­kal­lan­ko myön­tää avut­to­muu­te­ni ja tur­vau­tua Ju­ma­lan apuun? Lap­sen esi­ku­val­li­suus pii­lee juu­ri hä­nen avut­to­muu­des­saan. Nöy­ryys on omas­ta vii­sau­des­ta luo­pu­mis­ta ja suos­tu­mis­ta Ju­ma­lan tah­toon. ”Minä pe­las­tan hä­net, kos­ka hän tur­vaa mi­nuun. Hän tun­nus­taa mi­nun ni­me­ä­ni, sik­si suo­je­len hän­tä.” (Ps. 91:14.) Ju­ma­lan va­li­tut ovat ai­na it­ses­sään avut­to­mia (2. Kor. 12:9).

Lap­set ovat Her­ran suo­je­luk­ses­sa

Ju­ma­lan sil­mis­sä lap­set ovat kal­li­sar­voi­sia. Hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la tai­vaal­li­sen Isän kas­vo­ja.

Jee­sus va­roit­taa erit­täin voi­mak­kain sa­noin joh­dat­ta­mas­ta pie­no­kai­sia syn­tie­lä­mään ja maa­il­man­rak­kau­teen. Ai­kuis­ten tu­li­si ai­na pyr­kiä kas­va­tus­työs­sä sii­hen, et­tei­vät lap­set jou­tui­si alt­tiik­si viet­te­lyk­sil­le. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hoi­dos­sa lap­set juur­tu­vat Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tuk­sel­le ja säi­ly­vät Jee­suk­sen omi­na ar­mon tur­vis­sa. Jo­kai­sel­la lap­sel­la on oma en­ke­lin­sä, joka pi­tää hä­nes­tä huol­ta.

Ju­ma­la an­taa saat­to­mie­hiä

Ju­ma­la on an­ta­nut lap­sil­leen kans­sa­kul­ki­joi­ta eli saat­to­mie­hiä tai­vas­tiel­le. Hei­tä ni­mi­te­tään Raa­ma­tus­sa Her­ran Se­ba­o­tin en­ke­leik­si eli sa­nan­saat­ta­jik­si: ”Pa­pin suun tu­lee ja­kaa tie­toa, hä­nen huu­lil­taan odo­te­taan ope­tus­ta. Hän on Her­ran Se­ba­o­tin sa­nan­saat­ta­ja.” (Mal. 2:7.)

Kaik­ki us­ko­vai­set ih­mi­set ovat osal­li­sia Py­hän Hen­gen pap­peu­des­ta. He ovat Ju­ma­lan lä­het­ti­läi­tä, jot­ka ju­lis­ta­vat hä­nen ar­mo­aan ja an­teek­si­an­ta­mus­taan vä­sy­neil­le tai­vaan tien kul­ki­joil­le, mut­ta myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la ole­vil­le. He ovat toi­von lä­het­ti­läi­tä.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 18:1–6, (7–9,) 10:

Raa­ma­tu 1992: Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja ky­syi­vät: ”Kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?” Sil­loin Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen, aset­ti hä­net hei­dän kes­kel­leen ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Ja joka mi­nun ni­mes­sä­ni ot­taa luok­seen yh­den­kin täl­lai­sen lap­sen, se ot­taa luok­seen mi­nut. Mut­ta jos joku joh­dat­taa lan­kee­muk­seen yh­den­kin näis­tä vä­häi­sis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nuun, hä­nel­le oli­si pa­rem­pi, et­tä hä­nen kau­laan­sa pan­tai­siin myl­lyn­ki­vi ja hä­net upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. (Voi tätä maa­il­maa ja sen viet­te­lyk­siä! Viet­te­lys­ten täy­tyy kyl­lä tul­la, mut­ta voi sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta ne tu­le­vat! Jos kä­te­si tai jal­ka­si viet­te­lee si­nua, hak­kaa se poik­ki ja hei­tä pois. On­han pa­rem­pi, et­tä kä­si­puo­le­na tai jal­ka­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat kä­det ja ja­lat tal­lel­la hei­te­tään ikui­seen tu­leen. Ja jos sil­mä­si viet­te­lee si­nua, re­päi­se se ir­ti ja hei­tä me­ne­mään. On­han pa­rem­pi, et­tä sil­mä­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat sil­mät tal­lel­la hei­te­tään hel­ve­tin tu­leen.) Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja.”

Bib­lia: Sil­lä het­kel­lä tu­li­vat ope­tus­lap­set Je­suk­sen tykö, sa­no­en: kuka siis on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa? Ja Je­sus kut­sui ty­kön­sä lap­sen, ja aset­ti sen hei­dän kes­kel­len­sä ja sa­noi: to­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: el­let­te kään­ny ja tule niin­kuin lap­set, niin et­te suin­kaan tule si­säl­le tai­vaan val­ta­kun­taan. Sen­täh­den joka it­sen­sä alen­taa niin­kuin tämä lap­si, se on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Ja joka hol­hoo sen­kal­tai­sen lap­sen mi­nun ni­mee­ni, hän hol­hoo mi­nun. Mut­ta joka pa­hen­taa yh­den näis­tä pie­nim­mis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nun pääl­le­ni, pa­rem­pi hä­nen olis, et­tä myl­lyn kivi ri­pus­tet­tai­siin hä­nen kau­laan­sa, ja hän upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. (Voi maa­il­maa pa­hen­nus­ten täh­den, sil­lä pa­hen­nuk­set kum­min­kin tu­le­vat! Voi kui­ten­kin sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta pa­hen­nus tu­lee! Mut­ta jos kä­tes taik­ka jal­kas pa­hen­taa si­nun, niin leik­kaa ne pois, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun elä­mään si­säl­le men­nä on­tu­va­na taik­ka raa­ja­rik­ko­na, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si kät­tä eli kak­si jal­kaa, ja sinä hei­tet­täi­siin ijan­kaik­ki­seen tu­leen. Ja jos sil­mäs pa­hen­taa si­nun, niin puh­kai­se se ulos, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun sil­mä­puo­le­na elä­mään si­säl­le men­nä, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si sil­mää, ja sinä hei­tet­täi­siin hel­ve­tin tu­leen.) Kat­so­kaat, et­tet­te kat­so ylön yh­tä­kään näis­tä pie­nim­mis­tä; sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä tai­vais­sa nä­ke­vät ai­na mi­nun isä­ni kas­vot, joka on tai­vais­sa.