JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Usko on suostumista Jumalan tahtoon

Sana sunnuntaiksi
1.10.2023 6.00

Juttua muokattu:

22.9. 11:28
2023092211283320231001060000

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Ur­po Luok­ka­la

Oi­kea us­ko on sitä, et­tä ih­mi­nen luo­puu omas­ta vii­sau­des­taan, tur­vaa Ju­ma­laan ja suos­tuu hä­nen tah­toon­sa.

Jee­sus pu­hui pal­jon tai­vas­ten val­ta­kun­nas­ta. Hän piti sen et­si­mis­tä ja sii­hen si­säl­le as­tu­mis­ta en­si­ar­voi­sen tär­ke­ä­nä, suo­ras­taan vält­tä­mät­tö­mä­nä.

Tai­vas­ten val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det ei­vät avau­du in­hi­mil­li­sen vii­sau­den kaut­ta, vaan se avau­tuu lap­sen­mie­li­sil­le (Matt. 11:25). An­ta­es­saan lap­sia Her­ra it­se tu­lee heis­sä luok­sem­me. Las­ten kaut­ta hän tuo per­hei­siim­me tu­le­vai­suu­den ja toi­von.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan, kuin­ka lap­set oli­vat ker­ran temp­pe­lis­sä tär­ke­äl­lä asi­al­la. Hei­dän sil­män­sä nä­ki­vät enem­män kuin ai­kuis­ten sil­mät. He ter­veh­ti­vät huu­ta­en Jee­sus­ta lu­va­tuk­si Mes­si­aak­si. Näin las­ten ja ime­väis­ten suus­ta val­mis­tet­tiin kii­tos Her­ral­le. (Matt. 21:14–16.) Ai­kui­set, jot­ka ei­vät ol­leet las­ten kal­tai­sia, py­syi­vät kau­ka­na Her­ras­ta.

Ju­ma­lan va­li­tut – it­ses­sään avut­to­mat

Päi­vän evan­ke­liu­mi joh­dat­taa miet­ti­mään lap­sia ja las­ten­kal­tai­sia ih­mi­siä. Jee­sus muis­tut­ti kuu­li­joi­taan: ”Joka ei ota Ju­ma­lan val­ta­kun­taa niin kuin lap­si, hän ei sin­ne pää­se” (Mark. 10:15). Vii­saan ih­mi­sen on muu­tut­ta­va pie­nek­si, sy­dä­mel­tään yk­sin­ker­tai­sek­si ja nöy­räk­si. Hä­nen on Raa­ma­tun mu­kaan us­kot­ta­va myös tyh­mä saar­na (1. Kor. 1:21).

Kuin­ka moni ha­lu­aa ol­la lap­sen­mie­lis­ten jou­kos­sa tänä ai­ka­na? An­si­o­lu­et­te­lot ja vii­saus aut­ta­vat mo­nis­sa ajal­li­sis­sa asi­ois­sa, mut­ta suh­tees­sa Ju­ma­laan ja pää­syyn tai­vas­ten val­ta­kun­taan ne ei­vät au­ta.

Us­kal­lan­ko myön­tää avut­to­muu­te­ni ja tur­vau­tua Ju­ma­lan apuun? Lap­sen esi­ku­val­li­suus pii­lee juu­ri hä­nen avut­to­muu­des­saan. Nöy­ryys on omas­ta vii­sau­des­ta luo­pu­mis­ta ja suos­tu­mis­ta Ju­ma­lan tah­toon. ”Minä pe­las­tan hä­net, kos­ka hän tur­vaa mi­nuun. Hän tun­nus­taa mi­nun ni­me­ä­ni, sik­si suo­je­len hän­tä.” (Ps. 91:14.) Ju­ma­lan va­li­tut ovat ai­na it­ses­sään avut­to­mia (2. Kor. 12:9).

Lap­set ovat Her­ran suo­je­luk­ses­sa

Ju­ma­lan sil­mis­sä lap­set ovat kal­li­sar­voi­sia. Hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la tai­vaal­li­sen Isän kas­vo­ja.

Jee­sus va­roit­taa erit­täin voi­mak­kain sa­noin joh­dat­ta­mas­ta pie­no­kai­sia syn­tie­lä­mään ja maa­il­man­rak­kau­teen. Ai­kuis­ten tu­li­si ai­na pyr­kiä kas­va­tus­työs­sä sii­hen, et­tei­vät lap­set jou­tui­si alt­tiik­si viet­te­lyk­sil­le. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan hoi­dos­sa lap­set juur­tu­vat Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tuk­sel­le ja säi­ly­vät Jee­suk­sen omi­na ar­mon tur­vis­sa. Jo­kai­sel­la lap­sel­la on oma en­ke­lin­sä, joka pi­tää hä­nes­tä huol­ta.

Ju­ma­la an­taa saat­to­mie­hiä

Ju­ma­la on an­ta­nut lap­sil­leen kans­sa­kul­ki­joi­ta eli saat­to­mie­hiä tai­vas­tiel­le. Hei­tä ni­mi­te­tään Raa­ma­tus­sa Her­ran Se­ba­o­tin en­ke­leik­si eli sa­nan­saat­ta­jik­si: ”Pa­pin suun tu­lee ja­kaa tie­toa, hä­nen huu­lil­taan odo­te­taan ope­tus­ta. Hän on Her­ran Se­ba­o­tin sa­nan­saat­ta­ja.” (Mal. 2:7.)

Kaik­ki us­ko­vai­set ih­mi­set ovat osal­li­sia Py­hän Hen­gen pap­peu­des­ta. He ovat Ju­ma­lan lä­het­ti­läi­tä, jot­ka ju­lis­ta­vat hä­nen ar­mo­aan ja an­teek­si­an­ta­mus­taan vä­sy­neil­le tai­vaan tien kul­ki­joil­le, mut­ta myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la ole­vil­le. He ovat toi­von lä­het­ti­läi­tä.


Evan­ke­liu­mi: Matt. 18:1–6, (7–9,) 10:

Raa­ma­tu 1992: Ope­tus­lap­set tu­li­vat Jee­suk­sen luo ja ky­syi­vät: ”Kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa?” Sil­loin Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen, aset­ti hä­net hei­dän kes­kel­leen ja sa­noi: ”To­ti­ses­ti: el­let­te kään­ny ja tule las­ten kal­tai­sik­si, te et­te pää­se tai­vas­ten val­ta­kun­taan. Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa. Ja joka mi­nun ni­mes­sä­ni ot­taa luok­seen yh­den­kin täl­lai­sen lap­sen, se ot­taa luok­seen mi­nut. Mut­ta jos joku joh­dat­taa lan­kee­muk­seen yh­den­kin näis­tä vä­häi­sis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nuun, hä­nel­le oli­si pa­rem­pi, et­tä hä­nen kau­laan­sa pan­tai­siin myl­lyn­ki­vi ja hä­net upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. (Voi tätä maa­il­maa ja sen viet­te­lyk­siä! Viet­te­lys­ten täy­tyy kyl­lä tul­la, mut­ta voi sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta ne tu­le­vat! Jos kä­te­si tai jal­ka­si viet­te­lee si­nua, hak­kaa se poik­ki ja hei­tä pois. On­han pa­rem­pi, et­tä kä­si­puo­le­na tai jal­ka­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat kä­det ja ja­lat tal­lel­la hei­te­tään ikui­seen tu­leen. Ja jos sil­mä­si viet­te­lee si­nua, re­päi­se se ir­ti ja hei­tä me­ne­mään. On­han pa­rem­pi, et­tä sil­mä­puo­le­na pää­set si­säl­le elä­mään, kuin et­tä si­nut mo­lem­mat sil­mät tal­lel­la hei­te­tään hel­ve­tin tu­leen.) Kat­so­kaa, et­tet­te hal­vek­si yh­tä­kään näis­tä vä­häi­sis­tä. Sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä saa­vat tai­vais­sa joka het­ki kat­sel­la mi­nun tai­vaal­li­sen Isä­ni kas­vo­ja.”

Bib­lia: Sil­lä het­kel­lä tu­li­vat ope­tus­lap­set Je­suk­sen tykö, sa­no­en: kuka siis on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa? Ja Je­sus kut­sui ty­kön­sä lap­sen, ja aset­ti sen hei­dän kes­kel­len­sä ja sa­noi: to­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: el­let­te kään­ny ja tule niin­kuin lap­set, niin et­te suin­kaan tule si­säl­le tai­vaan val­ta­kun­taan. Sen­täh­den joka it­sen­sä alen­taa niin­kuin tämä lap­si, se on suu­rin tai­vaan val­ta­kun­nas­sa. Ja joka hol­hoo sen­kal­tai­sen lap­sen mi­nun ni­mee­ni, hän hol­hoo mi­nun. Mut­ta joka pa­hen­taa yh­den näis­tä pie­nim­mis­tä, jot­ka us­ko­vat mi­nun pääl­le­ni, pa­rem­pi hä­nen olis, et­tä myl­lyn kivi ri­pus­tet­tai­siin hä­nen kau­laan­sa, ja hän upo­tet­tai­siin me­ren sy­vyy­teen. (Voi maa­il­maa pa­hen­nus­ten täh­den, sil­lä pa­hen­nuk­set kum­min­kin tu­le­vat! Voi kui­ten­kin sitä ih­mis­tä, jon­ka kaut­ta pa­hen­nus tu­lee! Mut­ta jos kä­tes taik­ka jal­kas pa­hen­taa si­nun, niin leik­kaa ne pois, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun elä­mään si­säl­le men­nä on­tu­va­na taik­ka raa­ja­rik­ko­na, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si kät­tä eli kak­si jal­kaa, ja sinä hei­tet­täi­siin ijan­kaik­ki­seen tu­leen. Ja jos sil­mäs pa­hen­taa si­nun, niin puh­kai­se se ulos, ja hei­tä pois ty­kö­äs. Pa­rem­pi on si­nun sil­mä­puo­le­na elä­mään si­säl­le men­nä, kuin et­tä si­nul­la olis kak­si sil­mää, ja sinä hei­tet­täi­siin hel­ve­tin tu­leen.) Kat­so­kaat, et­tet­te kat­so ylön yh­tä­kään näis­tä pie­nim­mis­tä; sil­lä minä sa­non teil­le: hei­dän en­ke­lin­sä tai­vais­sa nä­ke­vät ai­na mi­nun isä­ni kas­vot, joka on tai­vais­sa.

19.7.2024

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Ps. 97:1–2

Viikon kysymys