JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Uskovainen on osallinen rististä

Sana sunnuntaiksi
19.2.2023 5.55

Juttua muokattu:

17.2. 09:41
2023021709412420230219055500

Henrikki Hetemaa

Henrikki Hetemaa

Pau­li So­ran­ta

Jee­suk­sen seu­raa­jal­le kuu­luu osal­li­suus hä­nen ris­tis­tään, mut­ta vaik­ka har­teil­la saat­taa tun­tua ris­tin pai­no, ei omaa­tun­toa vai­vaa syn­nin taak­ka.

Las­ki­ais­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi ker­too het­kes­tä Je­ru­sa­le­mis­sa en­nen Jee­suk­sen vii­mei­siä pää­si­äis­juh­lia. Teks­tin edel­lä hän oli sa­no­nut ope­tus­lap­sil­leen: ”Het­ki on tul­lut, jol­loin Ih­mi­sen Poi­ka kir­kas­te­taan.” Sen jäl­keen Jee­sus oli ker­to­nut ver­tauk­sen veh­nän­jy­väs­tä, joka pu­to­aa maa­han ja kuo­lee, mut­ta tuot­taa kui­ten­kin run­saan sa­don. Myös seu­raa­vat sa­nat on osoi­tet­tu ope­tus­lap­sil­le: ”Joka ra­kas­taa elä­mään­sä, ka­dot­taa sen.”

Elä­mä on lah­ja

Ajal­li­nen elä­mä on Ju­ma­lan lah­ja, ja sii­tä on lupa iloi­ta ja naut­tia. Jee­sus opet­taa kui­ten­kin, et­tä ajal­li­seen elä­mään ei sai­si lii­ak­si kiin­tyä. Se, joka ra­kas­taa ajal­lis­ta elä­mään­sä yli kai­ken, jou­tuu luo­pu­maan us­kos­taan ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vos­ta.

Al­ku­kir­kon kris­tit­ty­jen vai­no­ti­lan­teis­sa saat­toi us­kos­ta luo­pu­mal­la het­kek­si säi­lyt­tää hen­ken­sä, mut­ta me­net­ti sa­mal­la ian­kaik­ki­sen elä­män toi­von kuol­lei­den ylös­nou­se­mi­ses­sa. Se, joka it­sek­kääs­ti et­sii vain omaa etu­aan ja elä­män nau­tin­to­ja, ei va­hin­goi­ta vain mui­ta, vaan myös oman sie­lun­sa pa­ras­ta.

Sen si­jaan se, joka ”joka pa­nee alt­tiik­si elä­män­sä”, van­han kään­nök­sen mu­kaan ”vi­haa” elä­mään­sä, saa osak­seen ikui­sen elä­män. Viha ei ole rak­kau­den vas­ta­koh­ta, vaan sitä on vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys, pen­seys. Jee­suk­sen kut­sua nou­da­tam­me seu­raa­mal­la hän­tä opis­sa, elä­mäs­sä ja kär­si­myk­ses­sä.

Us­ko tuo Ju­ma­lan rau­han

Ris­tin­kuo­le­man lä­hes­ty­es­sä Jee­sus tun­si ah­dis­tus­ta, mut­ta hän ei pyy­tä­nyt ot­ta­maan tätä to­del­li­suut­ta it­sel­tään pois, vaan sitä, et­tä kai­kes­sa to­teu­tui­si Isän tah­to. Al­ku­kie­len mu­kaan Jee­sus ei pyy­tä­nyt pää­syä pois täs­tä het­kes­tä, vaan sitä, et­tä hän pää­si­si tä­män het­ken läpi.

Jee­sus suos­tui va­paa­eh­toi­ses­ti käy­mään läpi tus­kan ja kuo­le­man, jot­ta ih­mis­kun­nan syn­ti­vel­ka tu­li­si mak­se­tuk­si. Sii­nä on Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­man ydin.

Jee­suk­sen seu­raa­jan osaan kuu­luu osal­li­suus hä­nen ris­tis­tään. Vaik­ka har­teil­la saat­taa tun­tua ris­tin pai­no, ei omaa­tun­toa vai­vaa syn­nin taak­ka. Us­ko lah­joit­taa to­del­li­sen Ju­ma­lan rau­han ja tuo si­säi­sen va­pau­den ja on­nel­li­suu­den tun­teen.

Ju­ma­lan las­ten, tois­ten sa­mal­la lail­la us­ko­vien jou­kos­sa saa pu­hua miel­tä ah­dis­ta­vis­ta ja tai­vas­tie­tä hi­das­ta­vis­ta asi­ois­ta. On tur­val­lis­ta luot­taa Jee­suk­sen lu­pauk­seen, et­tä hän on omien­sa kes­kel­lä maa­il­man lop­puun saak­ka.

Lu­paus täyt­tyi

Ju­ma­lan ää­ni kuu­lui kol­me ker­taa Jee­suk­sen elä­män tai­te­koh­dis­sa: kas­tees­sa, kir­kas­tus­vuo­rel­la ja tus­kan het­kis­sä mat­kal­la kuo­le­maan. Jee­suk­sen pyyn­tö Isän ni­men kir­kas­ta­mi­ses­ta on vas­taus Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa ope­tet­tuun pyyn­töön ”Py­hi­tet­ty ol­koon si­nun ni­me­si”. Jee­sus ha­lu­si, et­tä Isä sai­si kai­ken kun­ni­an.

Tai­vaas­ta kuu­lu­nees­sa ää­nes­sä Isä vah­vis­ti Poi­kaan­sa, et­tä tämä on hä­nen tah­ton­sa mu­kai­sel­la tiel­lä. Sa­mal­la hän roh­kai­si Jee­sus­ta mat­kal­la koh­ti kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Jee­suk­sen ko­rot­ta­mi­nen, en­sin ris­til­le ja myö­hem­min tai­vaa­seen, mer­kit­si sitä, et­tä maa­il­man ruh­ti­naan val­ta tuli ku­kis­te­tuk­si. Ju­ma­lan jo Ada­mil­le ja Ee­val­le an­ta­ma lu­paus täyt­tyi, vaik­ka sie­lun­vi­hol­li­nen te­kee­kin omaa työ­tään maa­il­man lop­puun saak­ka.

Evan­ke­liu­mi­teks­tin lo­pus­sa on kau­nis lu­paus jo­kai­sel­le us­ko­val­le: us­kon kaut­ta avau­tuu ian­kaik­ki­nen elä­mä Isän luo­na kirk­kau­des­sa.

15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys