JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Valvokaa ja toimikaa

Sana sunnuntaiksi
6.8.2023 6.00

Juttua muokattu:

31.7. 10:24
2023073110242920230806060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Ma­ti­as Mu­ho­la

Ju­ma­la on an­ta­nut jo­kai­sel­le juu­ri so­pi­vat lah­jat ja riit­tä­vän vii­sau­den käyt­tää nii­tä oman us­kon ja seu­ra­kun­nan ra­ken­nuk­sek­si.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tin ver­taus on vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta. Isän­tä on Ju­ma­la ja pal­ve­li­jat ovat ih­mi­siä, joil­le Ju­ma­la on an­ta­nut us­kon sekä hen­ki­lö­koh­tai­set, eri­lai­set lah­jat. Näi­tä lah­jo­ja ku­va­taan ta­lent­tei­na.

Teks­ti va­lot­taa osal­taan us­kon ja te­ko­jen suh­det­ta. On tär­ke­ää kir­kas­taa näi­den ero: Us­ko saa­daan yk­sin ar­mos­ta, lah­ja­na, Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn täh­den (Room. 3:28). Ku­kaan ei pää­se tai­vaa­seen omien te­ko­jen an­si­os­ta, vaan elä­vän us­kon kaut­ta. Ju­ma­la vai­kut­taa Hen­gen he­del­mät, eli teot, jot­ka ovat kiin­teä seu­raus us­kos­ta. Ku­ten Paa­va­li to­te­aa: us­ko il­man te­ko­ja on kuol­lut­ta us­koa (Jaak. 2:17).

Teot ei­vät ole täy­del­li­siä

Vaik­ka sy­dä­mel­lä oli­si elä­vä us­ko, teot ei­vät täs­sä maa­il­mas­sa ole kos­kaan täy­del­li­ses­ti Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­sia. Ku­ten Paa­va­li to­te­si: ”En tee sitä hy­vää, mitä tah­don, vaan sitä pa­haa, mitä en tah­do. – – Huo­maan siis, et­tä mi­nua hal­lit­see täl­lai­nen laki: ha­lu­an teh­dä hy­vää, mut­ta en pää­se ir­ti pa­has­ta.” (Room. 7:19, 21.) Ereh­ty­väl­le syn­ti­sel­le kuu­luu ai­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta syn­nin­pääs­tön sa­nat. Rip­pi on iha­na ar­mo­lah­ja, joka an­taa voi­maa us­kon tiel­le sekä toi­mi­maan Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti.

Val­vo­mi­nen on toi­mi­mis­ta

Val­vo­mi­nen on kes­kei­nen kä­si­te us­kon elä­mäs­sä. Se ei ole pas­sii­vis­ta pai­kal­laan oloa, vaan ke­ho­tus val­vo­mi­seen liit­tyy ak­tii­vi­seen toi­min­taan, eli nii­den lah­jo­jen käyt­tä­mi­seen, joi­ta Ju­ma­la on meil­le an­ta­nut. Hän va­rus­taa mei­dät eri­lai­sil­la lah­joil­la sen mu­kaan kuin hy­väk­si nä­kee. Toi­sil­le on an­net­tu vii­si ta­lent­tia, toi­sil­le kak­si ta­lent­tia. He ei­vät tee työ­tään Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa mää­räl­li­ses­ti yh­tä pal­jon, vaan omil­le lah­joil­leen us­kol­li­si­na.

Teks­ti myös muis­tut­taa tär­ke­äs­tä asi­as­ta: työ ei ole mei­dän työ­täm­me, vaan Ju­ma­lan työ­tä, hä­nen lah­jo­jen­sa ja­ka­mis­ta. Ju­ma­lan lap­si toi­mii sy­dä­men ha­lus­ta, rak­kau­des­ta. Yk­si­kään Ju­ma­lan lap­si ei ole­ta saa­van­sa pe­las­tus­ta te­ko­jen kaut­ta. Ku­ten evan­ke­lis­ta Mat­teus to­te­aa myö­hem­min: ”Sil­loin van­hurs­kaat vas­taa­vat hä­nel­le: ’Her­ra, mil­loin me näim­me si­nut nä­lis­sä­si ja an­noim­me si­nul­le ruo­kaa, tai ja­nois­sa­si ja an­noim­me si­nul­le juo­ta­vaa?’” (Matt. 25:37.)

Mil­lai­se­na näen Ju­ma­lan?

Pal­ve­li­ja, joka pel­kä­si, ei lo­pul­ta tun­te­nut lain­kaan Her­raan­sa. Ju­ma­la näyt­täy­tyi hä­nel­le an­ka­ra­na ja pe­lot­ta­va­na tuo­ma­ri­na. Ju­ma­la näyt­täy­tyy juu­ri täl­lai­se­na ih­mi­sel­le, joka luu­lee kel­paa­van­sa Ju­ma­lal­le omien hy­vien te­ko­jen vuok­si.

Pal­ve­li­ja ei myös­kään pi­tä­nyt saa­maan­sa lah­jaa ar­vok­kaa­na. Hän pii­lot­ti lah­jan­sa sen si­jaan, et­tä oli­si pi­tä­nyt sitä ar­vos­sa ja käy­tös­sä. Tä­nä­kin päi­vä­nä on ih­mi­siä, jot­ka tie­tä­vät, mis­tä elä­vä us­ko löy­tyy, mut­ta ei­vät pidä sitä ajan­koh­tai­se­na asi­a­na omas­sa elä­mäs­sä.

Evan­ke­li­mi­teks­tin koh­ta saat­taa toi­saal­ta ai­heut­taa hä­dän jopa us­ko­vai­sel­le. Kel­paan­ko minä Ju­ma­lal­le? Olen­ko käyt­tä­nyt ta­lent­ti­a­ni? Jee­sus muis­tut­taa toi­saal­la, et­tei us­ko löy­dy ih­mi­ses­tä it­ses­tä (Luuk. 17:1–6).

Tämä on loh­dul­li­nen muis­tu­tus meil­le: Ju­ma­la on an­ta­nut jo­kai­sel­le juu­ri so­pi­vat lah­jat. Hän an­taa myös riit­tä­vän vii­sau­den käyt­tää nii­tä seu­ra­kun­tan­sa ra­ken­nuk­sek­si (1. Kor. 14:12) ja voi­mat jo­kai­seen päi­vään säi­lyä Ju­ma­lan lap­se­na. Ja kun toi­mii vää­rin, ar­mo oh­jaa pyy­tä­mään syn­te­jä an­teek­si. Näin Ju­ma­la it­se puh­dis­taa ok­sat, Ju­ma­lan lap­set, syn­ti­kuor­mas­ta, jot­ta he ja­kai­si­vat en­tis­tä enem­män Ju­ma­lan lah­jo­ja. (Joh. 15:1–17.) Ju­ma­la ei ole ar­mo­ton tuo­ma­ri, vaan ra­kas Isä, joka hoi­taa, pi­tää huo­len ja kut­suu ek­sy­nei­tä ta­kai­sin.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 25:14–30

Raa­mat­tu 1992: ”Sil­loin on käy­vä näin: Mies oli muut­ta­mas­sa pois maas­ta. Hän kut­sui pu­heil­leen pal­ve­li­jat ja us­koi koko omai­suu­ten­sa hei­dän hoi­toon­sa. Yh­del­le hän an­toi vii­si ta­lent­tia ho­pe­aa, toi­sel­le kak­si ja kol­man­nel­le yh­den, kul­le­kin hä­nen ky­ky­jen­sä mu­kaan. Sit­ten hän muut­ti maas­ta. ”Se, joka oli saa­nut vii­si ta­lent­tia, ryh­tyi heti toi­meen: hän kävi niil­lä kaup­paa ja hank­ki voit­toa toi­set vii­si ta­lent­tia. Sa­moin se, joka oli saa­nut kak­si ta­lent­tia, voit­ti toi­set kak­si. Mut­ta se, joka oli saa­nut vain yh­den ta­len­tin, kai­voi maa­han kuo­pan ja kät­ki sin­ne isän­tän­sä ra­han. ”Pit­kän ajan ku­lut­tua isän­tä pa­la­si ja vaa­ti pal­ve­li­joil­taan ti­li­tyk­set. Se, joka oli saa­nut vii­si ta­lent­tia, toi toi­set vii­si nii­den li­säk­si ja sa­noi: ’Her­ra, sinä an­noit mi­nul­le vii­si ta­lent­tia. Ku­ten näet, olen hank­ki­nut voit­toa toi­set vii­si.’ Isän­tä sa­noi hä­nel­le: ’Hy­vin teh­ty! Olet hyvä ja luo­tet­ta­va pal­ve­li­ja. Vä­häs­sä olet ol­lut us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nut pal­jon hal­ti­jak­si. Tule her­ra­si ilo­juh­laan!’ ”Myös se, joka oli saa­nut kak­si ta­lent­tia, tuli ja sa­noi: ’Her­ra, sinä an­noit mi­nul­le kak­si ta­lent­tia. Ku­ten näet, olen hank­ki­nut voit­toa toi­set kak­si.’ Isän­tä sa­noi hä­nel­le: ’Hy­vin teh­ty! Olet hyvä ja luo­tet­ta­va pal­ve­li­ja. Vä­häs­sä olet ol­lut us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nut pal­jon hal­ti­jak­si. Tule her­ra­si ilo­juh­laan!’ ”Vii­mek­si tuli se pal­ve­li­ja, joka oli saa­nut vain yh­den ta­len­tin, ja sa­noi: ’Her­ra, minä tie­sin, et­tä sinä olet an­ka­ra mies. Sinä leik­kaat siel­tä, min­ne et ole kyl­vä­nyt, ja ko­ko­at siel­tä, min­ne et ole sie­men­tä vis­kan­nut. Minä pel­kä­sin ja kai­voin ta­lent­ti­si maa­han. Täs­sä on oma­si.’ Isän­tä vas­ta­si hä­nel­le: ’Sinä kel­vo­ton ja lais­ka pal­ve­li­ja! Sinä tie­sit, et­tä minä leik­kaan siel­tä, min­ne en ole kyl­vä­nyt, ja ko­ko­an siel­tä, min­ne en ole sie­men­tä vis­kan­nut. Sil­loin­han si­nun oli­si pi­tä­nyt vie­dä mi­nun ra­ha­ni pank­kiin, niin et­tä oli­sin pa­la­tes­sa­ni saa­nut oma­ni ta­kai­sin kor­koi­neen. -- Ot­ta­kaa pois hä­nen ta­lent­tin­sa ja an­ta­kaa se sil­le, jol­la on kym­me­nen ta­lent­tia. Jo­kai­sel­le, jol­la on, an­ne­taan, ja hän on saa­va yl­tä­kyl­lin, mut­ta jol­la ei ole, sil­tä ote­taan pois se­kin mitä hä­nel­lä on. Heit­tä­kää tuo kel­vo­ton pal­ve­li­ja ulos pi­mey­teen. Siel­lä it­ke­tään ja ki­ris­tel­lään ham­pai­ta.’

26.2.2024

Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Ps. 25:6

Viikon kysymys