En­sim­mäi­se­nä hel­lun­tai­na Pyhä Hen­ki las­keu­tui ope­tus­las­ten kes­kel­le tu­len­liek­kien lail­la. Ih­mi­set al­koi­vat pu­hua eri kie­liä, ope­tus­lap­set tu­li­vat ilon val­taan. He sai­vat roh­keu­den läh­teä ker­to­maan sa­no­maa ylös­nous­sees­ta Jee­suk­ses­ta. Ohei­nen van­ha hel­lun­tai­ru­kous luon­neh­tii, et­tä Pyhä Hen­ki on sie­lun hyvä vie­ras ja su­loi­sin läm­pö.

Hel­lun­tai­ta vie­te­tään Py­hän Hen­gen vuo­dat­ta­mi­sen muis­tok­si. Sa­mal­la se on seu­ra­kun­nan syn­ty­mä­päi­vä. En­sim­mäi­se­nä hel­lun­tai­na suu­ri jouk­ko ih­mi­siä kas­tet­tiin, syn­tyi en­sim­mäi­nen seu­ra­kun­ta, joka kas­voi Raa­ma­tun ker­to­muk­sen mu­kaan noin kol­mel­la tu­han­nel­la hen­gel­lä.

En­sim­mäi­nen seu­ra­kun­ta piti kaik­kea yh­tei­se­nä

Jee­suk­sen seu­raa­jat opet­ti­vat aluk­si Je­ru­sa­le­mis­sa. He pi­ti­vät huol­ta köy­his­tä. Jot­kut sai­vat lah­jan pa­ran­taa sai­rai­ta. Ker­ro­taan, et­tä ih­mi­set ja­koi­vat omai­suu­ten­sa ja pi­ti­vät kaik­kea yh­tei­se­nä.

Pian ope­tus­lap­sia alet­tiin vai­no­ta. Mo­net ope­tus­lap­set pa­ke­ni­vat kau­as, toi­siin kau­pun­kei­hin, ja sa­no­ma Jee­suk­ses­ta al­koi le­vi­tä uu­sien kan­so­jen kes­kuu­teen. Hurs­kas juu­ta­lai­nen Saul vai­no­si aluk­si kris­tit­ty­jä, mut­ta hän kään­tyi kris­ti­tyk­si ja hä­nes­tä tuli Paa­va­li, yk­si mer­kit­tä­vim­mis­tä kris­ti­nus­kon opet­ta­jis­ta.

Hel­lun­tai on suu­ri juh­la

Hel­lun­tai kuu­luu pää­si­äi­sen ja jou­lun ohel­la kirk­ko­vuo­den kol­men suu­rim­man juh­lan jouk­koon. Hel­lun­tai on kirk­ko­vuo­des­sa pää­si­äis­jak­son pää­tös­juh­la. Sa­mal­la se aloit­taa niin sa­no­tun hel­lun­tai­jak­son.

Hel­lun­tain raa­ma­tun­teks­tit pu­hu­vat Py­häs­tä Hen­ges­tä lu­pauk­se­na ja lah­ja­na. Hä­net on lä­he­tet­ty kris­ti­tyil­le puo­lus­ta­jak­si, aut­ta­jak­si ja loh­dut­ta­jak­si.

Van­ha hel­lun­tai­ru­kous

Al­la ole­va hel­lun­tai­ru­kous on kes­ki­a­jan ru­kous­pe­rin­teen hel­miä. Ru­kous on osoi­tet­tu suo­raan Py­häl­le Hen­gel­le, mikä on yleis­tä hel­lun­tai­ru­kouk­sis­sa ja -vir­sis­sä, vaik­ka ylei­ses­ti ot­ta­en har­vi­nais­ta.

Tule, Pyhä Hen­ki, tän­ne,

las­keu­du tai­vaas­ta alas

mei­dän sy­dä­mis­säm­me

Kris­tus­ta kir­kas­ta­maan.

Tule köy­hän apu,

tule lah­jain an­ta­ja,

tule sie­lun kirk­kaus,

sinä pa­ras loh­dut­ta­ja,

sie­lun hyvä vie­ras ja su­loi­sin läm­pö.

Työs­sä sinä olet lepo,

hel­tees­sä vir­voi­tus,

mur­hees­sa loh­du­tus.

Sinä kaik­kein py­hin kirk­kaus ja valo,

täy­tä us­kol­lis­te­si sy­dä­met.

Il­man si­nun voi­maa­si ei ole

mi­tään vi­a­ton­ta.

Pese se, mikä saas­tai­nen on,

kas­te­le se, mikä kui­va on,

pa­ran­na, mikä haa­voi­tet­tu on,

peh­mi­tä, mikä kova on,

läm­mi­tä, mikä kyl­mä on,

et­si kaik­kia ek­sy­nei­tä.

An­na us­kol­li­sil­le­si,

jot­ka si­nuun tur­vau­tu­vat,

py­hät lah­ja­si.

An­na us­kon vah­vis­tus­ta,

an­na au­tu­as lop­pu,

an­na iä­i­nen ilo.

Läh­de: evl.fi

Kuva: Päi­vi Pel­to­nie­mi