Säde Mer­ta­la ja Tuu­li Hint­sa­la

Ra­nua

Us­ko luo yh­teyt­tä, mut­ta us­ko­vais­ten­kin kes­kel­lä voi ol­la yk­si­näi­syyt­tä ja syr­jin­tää.

Ra­nu­an opis­ton tal­vi­päi­vil­lä alus­tuk­sen pi­tä­nyt Il­po Sip­po­la to­te­si, et­tä us­ko­vais­ten yh­teys on ai­na ol­lut olen­nai­nen osa kris­ti­tyn elä­mää. Vaik­ka em­me ole pan­de­mi­a­vuo­sien ai­ka­na pääs­seet to­tut­tuun ta­paan yh­del­le kool­le, olem­me saa­neet ko­kea hen­gen yh­teyt­tä.

– Kun ko­koon­tu­mi­sen ai­ka taas tu­lee, em­me saa lyö­dä lai­min seu­ra­kun­tam­me ko­kouk­sia. Ju­ma­lan sa­nan kuu­le­mi­nen on tär­ke­ää, sil­lä sie­lun­vi­hol­li­sen ta­voi­te oli­si, et­tem­me jak­sai­si us­koa, muis­tut­ti Sip­po­la.

Myös pa­nee­li­kes­kus­te­lu al­koi yh­tei­sen ko­koon­tu­mi­sen poh­din­nal­la. Ai­no Ris­to­lai­nen ker­toi, mi­ten hä­nel­lä oli lä­hi­seu­ro­jen puut­tu­es­sa ikä­vä tois­ten kes­kel­le lau­la­maan ja kuun­te­le­maan.

– Jos­sa­kin vai­hees­sa tuli olo, et­tä oli­si iha­na pääs­tä pit­käs­tä ai­kaa myös eh­tool­li­sel­le, Ris­to­lai­nen jat­koi.

Sy­dä­mes­tä tut­tu­ja

Sip­po­la to­te­si us­ko­vais­ten jou­kos­sa ole­van eri­lai­sia per­hei­tä. Esi­mer­kik­si kai­kil­la rip­pi­kou­luun tai opis­toon tu­le­vil­la nuo­ril­la ei ole eh­jää tai ko­ko­naan us­ko­vais­ta ko­tia.

– Kaik­ki ovat kui­ten­kin sa­ma­nar­voi­sia ja ter­ve­tul­lei­ta, hän muis­tut­ti.

Alus­tuk­sen­sa Sip­po­la poh­ja­si raa­ma­tul­li­seen avi­o­liit­to- ja per­he­kä­si­tyk­seen, jos­sa per­heen muo­dos­ta­vat isä, äi­ti ja lap­set.

– Isä on sa­nas­saan osoit­ta­nut meil­le oh­jeet ian­kaik­ki­seen elä­mään. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta äi­ti­nä oh­jaa mei­tä oi­ke­aan. Si­sa­ri­na ja vel­ji­nä olem­me tois­tem­me tu­ke­na us­ko­ne­lä­mäs­sä.

Pa­nee­lis­sa Ris­to­lai­nen ku­va­si, mi­ten puhe si­sa­ris­ta ja vel­jis­tä hiu­kan är­syt­ti hän­tä sil­loin, kun oma us­ko oli hei­koil­la ja us­ko­vais­ten jouk­koa kat­soi kuin ul­ko­puo­li­sen sil­min.

– Kes­kus­te­lun ja us­kon sel­kiy­ty­mi­sen myö­tä ym­mär­sin taas, et­tä olem­me si­sa­ria ja vel­jiä us­kon kaut­ta. Ha­lu­am­me kuu­lua tä­hän jouk­koon ja olem­me sy­dä­mes­tä tut­tu­ja.

Yh­den­ver­tai­si­na Ju­ma­lan per­hees­sä

Alus­tuk­sen mu­kaan us­ko­vai­sil­la voi ol­la ajal­li­sis­sa asi­ois­sa eri mie­li­pi­tei­tä, mut­ta us­ko ja op­pi on sama. Ju­ma­lan per­hees­sä kaik­ki ovat yh­den­ver­tai­sia ja kai­kil­la on lah­jan­sa ja teh­tä­vän­sä. Tä­män oli­vat myös pa­ne­lis­tit ko­ke­neet.

– Us­ko­vais­ten kes­ken on help­po ol­la se, mitä oi­ke­as­ti on, Mii­ka Man­ki­nen ku­va­si.

Vil­ja Kal­ta­ka­ri nos­ti esil­le, mi­ten esi­mer­kik­si eri­tyis­nuo­ret ovat sa­mal­la ta­val­la us­ko­mas­sa, vaik­ka ei­vät vält­tä­mät­tä ym­mär­rä­kään asi­oi­ta ku­ten muut.

Ris­to­lai­sen mu­kaan min­kään­lais­ta us­ko­vais­ten ydin­po­ruk­kaa ei voi­da ra­ja­ta, kos­ka em­me voi sa­noa jon­kun ole­van tois­ta enem­män tai vä­hem­män us­ko­vai­nen.

Nuo­ret kes­kus­te­li­vat sii­tä, et­tei­vät maa­il­mal­li­set ta­vat­kaan vält­tä­mät­tä ker­ro suo­raan, et­tei joku ole enää us­ko­mas­sa.

– Se voi ol­la myös avun­huu­to, et­tä aut­ta­kaa, Kal­ta­ka­ri to­te­si.

– Jos on huo­lis­saan toi­sen us­kos­ta, hän­tä ei kan­na­ta lä­hes­tyä ylem­pää vaan enem­män­kin ala­puo­lel­ta ja va­ro­vas­ti, Kas­pe­ri Sa­ra­järvi poh­ti.

Ter­veh­di ja kut­su mu­kaan

Alus­ta­jan mu­kaan myös ki­pei­tä asi­oi­ta on tär­keä kä­si­tel­lä Ju­ma­lan per­hees­sä. Sip­po­la ker­toi esi­merk­ke­jä yk­si­näi­syy­des­tä ja suo­ra­nai­ses­ta kiu­saa­mi­ses­ta us­ko­vais­ten nuor­ten jou­kos­sa.

– Pie­nes­tä kiu­sas­ta voi ke­hit­tyä val­ta­va po­ruk­ka­kiu­saa­mi­nen, jos­sa yk­si jou­tuu uh­rik­si. Meil­lä van­hem­mil­la on suu­ri vas­tuu, mi­ten kä­sit­te­lem­me täl­lais­ta. Em­me voi ohit­taa asi­aa ke­ve­äl­lä kuit­tauk­sel­la. To­te­am­me kiu­saa­mi­sen ole­van syn­tiä, joka tu­lee kor­ja­ta. Kun asia so­vi­taan evan­ke­liu­mil­la ja an­ne­taan an­teek­si, kiu­sat­tu voi al­kaa ehey­tyä.

– On­nek­si nämä ta­pauk­set kai­kes­sa ki­pey­des­sään ovat har­vi­nai­sem­pia kuin het­ket, jol­loin te nuo­ret saat­te iloi­ta yh­des­sä, to­te­si alus­ta­ja.

Eräs pa­ne­lis­ti pa­hoit­te­li, et­tä kun it­sel­lä on haus­kaa, sil­loin ei ai­na ym­mär­rä, et­tä joku voi ol­la ar­ka. Pa­ne­lis­tit miet­ti­vät­kin, mi­ten ar­ko­ja nuo­ria tu­et­tai­siin.

– On tär­keä saa­da ko­kea, et­tä on toi­vot­tu ih­mi­nen jouk­koon. Jo ter­veh­ti­mi­nen osoit­taa, et­tä huo­maa toi­sen. Toi­nen on elä­mäs­sä­si het­ken, ja se voi mer­ki­tä hä­nel­le pal­jon, Son­ja Iko­nen poh­ti.

– Jos ai­em­min on ko­ke­nut, et­tei kuu­lu jouk­koon, on tär­keä saa­da myön­tei­siä ja vah­vis­ta­via ko­ke­muk­sia, Sa­ra­jär­vi täy­den­si.