JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lasten ilo

20.6.2015 7.18

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150620071800

Olen poh­ti­nut tänä ke­vää­nä pal­jon ilon mer­ki­tys­tä elä­mäs­sä. Ilo ko­e­taan usein su­run sel­ke­äk­si vas­ta­koh­dak­si. On tot­ta, et­tä eri­tyi­ses­ti suu­ren su­run kes­kel­lä iloi­set asi­at jää­vät taus­tal­le. Suru saat­taa hal­li­ta elä­mää. Ajat­te­len, et­tä sil­loin­kin voi var­maan et­siä iloa pie­nis­tä, ar­ki­sis­ta asi­ois­ta. Jos­kus me ih­mi­set saa­tam­me myös pa­e­ta su­rua. Voi­ko se taas joh­taa ää­rim­mil­lään su­rut­to­muu­teen. Tuo sana on ny­ky­ään vä­hän käy­tös­sä, mut­ta sen mer­ki­tys on va­roit­ta­va. Su­ru­ton ih­mi­nen ei pel­kää syn­tiä ja elää pin­nal­li­sen ilon kaut­ta elä­mää. Su­rut­to­mas­sa elä­mäs­sä unoh­tu­vat elä­män ra­jal­li­suu­teen liit­ty­vät ky­sy­myk­set. Mik­si mei­dät on luo­tu? Mik­si me eläm­me ja kuo­lem­me? Kuka on kai­ken hy­vän an­ta­ja? Su­rut­to­muus vie ih­mi­sen kau­as pois Ju­ma­lan yh­tey­des­tä.

Mikä on ilon oi­kea paik­ka? Kat­se­lin pien­tä poi­kaa kir­kos­sa. Hän oli saa­nut ke­vät­kir­kos­sa teh­tä­väk­seen tuo­da alt­ta­ril­le ko­rin. Sii­hen oli as­kar­rel­tu vii­si lei­pää ja kak­si ka­laa. Poi­ka ojen­si mi­nul­le ko­rin hy­myil­len. Hän us­koi, et­tä Jee­sus ker­ran siu­na­si täl­lai­sen ko­rin, jos­ta riit­ti ruo­kaa suu­rel­le vä­ki­jou­kol­le. Näin po­jan ole­muk­ses­ta, et­tä teh­tä­vä oli hä­nel­le mie­lui­nen. Hän nyök­kä­si mi­nul­le ar­vok­kaas­ti ojen­ta­es­saan ko­rin. Hä­nen päi­vä­ko­ti­ka­ve­rin­sa oli pu­et­tu ope­tus­lap­sik­si. He yh­des­sä ih­met­te­li­vät pien­tä ate­ri­aa. Ker­roin heil­le, kuin­ka ker­ran pie­nen po­jan lah­ja sai ai­kaan suur­ta iloa. Lap­set kuun­te­li­vat, us­koi­vat ja iloit­si­vat.

Voin­ko minä ai­kui­se­na ko­kea lap­sen­mie­lis­tä iloa? Ar­ki saa meis­sä usein ai­kaan ki­reyt­tä, kii­ret­tä ja vaa­ti­vaa miel­tä. Kun olen seu­ran­nut tä­män päi­vän yh­teis­kun­nal­lis­ta kes­kus­te­lua, tun­tuu vaa­ti­mus­ten vyö­ry val­ta­val­ta. Me ih­mi­set odo­tam­me vas­tuun­kan­ta­jil­ta pal­jon. On ar­vo­kas­ta, kun puo­lus­tam­me vä­hä­o­sai­sia, mut­ta it­se­käs­tä, jos em­me voi tin­kiä mis­tään. Ajat­te­len, et­tä oi­ke­aan iloon liit­tyy kes­kei­ses­ti omas­ta it­sek­kyy­des­tä luo­pu­mis­ta. Ai­to ilo on usein yh­tei­söl­lis­tä koh­taa­mis­ta. Iloi­taan iloit­se­vien kans­sa ja it­ke­tään vä­lil­lä it­ke­vien kans­sa, ku­ten Raa­ma­tun sana meil­le opet­taa.

Is­tuin van­him­man poi­ka­ni kon­fir­maa­ti­o­juh­las­sa. Olin en­sim­mäis­tä ker­taa van­hem­man roo­lis­sa täl­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa. Kuun­te­lin, kun kon­fir­moi­va pap­pi pu­hui nuo­ril­le us­ko­mi­sen ilos­ta. Hän ker­toi pu­hees­saan erään pik­ku­po­jan kes­kus­te­lus­ta isän­sä kans­sa. Isä oli me­net­tä­nyt us­kon­sa, mut­ta poi­ka neu­voi hän­tä te­ke­mään pa­ran­nuk­sen. Kun isä ky­syi, mi­ten pa­ran­nus teh­dään, poi­ka neu­voi hän­tä it­ke­mään en­sin ja pyy­tä­mään sit­ten kaik­ki syn­nit an­teek­si. Poi­ka oli val­mis ju­lis­ta­maan isäl­le kaik­ki syn­nit an­teek­si ja tie­si, et­tä su­run jäl­keen koit­taa us­ko­mi­sen ilo. Pa­pin puhe kos­ket­ti mei­tä rip­pi­kou­lu­lais­ten van­hem­pia ja nuo­ria. On tär­ke­ää muis­taa, mis­tä tu­lee suu­rin ja sy­väl­li­sin ilo elä­mään.

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys