JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vanhan ajan juhlat

22.5.2016 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160522065500

Ke­vät on juh­lien ai­kaa. Me ih­mi­set saam­me py­säh­tyä mo­nien lä­heis­ten ja tut­tu­jen juh­lis­sa koh­taa­maan eri­lai­sia merk­ki­paa­lu­ja. On­kin pai­kal­laan poh­tia, mi­ten saa­daan ai­kaan ai­nut­laa­tui­set ja kos­ket­ta­vat juh­lat. En tar­koi­ta juh­lien näyt­tä­vyyt­tä tai ul­kois­ta ko­reut­ta. Mie­tin enem­män, mi­ten juh­lat toi­si­vat elä­määm­me kii­tol­lis­ta miel­tä, ih­mis­suh­teit­ten sy­ve­ne­mis­tä ja ai­toa koh­taa­mis­ta. Ker­ron­kin täs­sä ko­ke­muk­si­a­ni yh­den an­toi­san juh­lan val­mis­te­luis­ta.

Sain kut­sun erään ky­läyh­dis­tyk­sen ja seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mään äi­tien­päi­vä­juh­laan. Ky­läyh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja an­toi teh­tä­väk­se­ni en­nen juh­lia käy­dä haas­tat­te­le­mas­sa jo iä­käs­tä maa­ta­lon emän­tää ja äi­tiä. Hän­tä oli tar­koi­tus muis­taa yh­tei­ses­sä juh­las­sa. Taus­tak­si pu­heen­joh­ta­ja ker­toi, et­tä tämä uut­te­ra äi­ti oli lyp­sä­nyt leh­män­sä kä­sin vuo­si­kym­me­niä. Hä­nel­lä oli vie­lä­kin yk­si leh­mä na­ve­tas­sa. Ajat­te­lin, et­tä täl­lais­ta per­hee­näi­tiä ja to­me­raa emän­tää so­pii muis­taa.

Pää­tin men­nä vie­rai­lul­le ta­loon maa­seu­dun pe­rin­tei­seen ta­paan, siis il­moit­ta­mat­ta edel­tä tu­los­ta­ni. Täl­lai­nen vie­rai­lu­ta­pa al­kaa ol­la har­vi­nai­nen. Joku voi aja­tel­la sen ole­van men­nyt­tä ai­kaa. It­se ajat­te­len, et­tä se on edel­leen­kin yk­si lä­hes­ty­mis­ta­pa. Vas­tuu on tie­tys­ti lä­hes­ty­jäl­lä.

Ajoin maa­lais­ta­lon pi­haan au­tol­la­ni. Kis­sa te­pas­te­li kar­ta­nol­la ja taus­tal­ta kuu­lui ko­nei­den ää­niä. Kol­ku­tin ovea ja as­te­lin si­sään. Ta­lon­vä­ki oli päi­vä­kah­veil­la ja ter­veh­din hei­tä. Sain ter­veh­dyk­sen jäl­keen vä­lit­tö­mäs­ti kah­vi­kut­sun pöy­tään. Ta­lon emän­tä yl­lät­tyi, kun ker­roin, et­tä hän­tä tul­laan muis­ta­maan tu­le­vas­sa juh­las­sa. Hän ker­toi vaa­ti­mat­to­mas­ti työ­tään, kas­va­tuk­ses­taan ja elä­mäs­tään. Sain ol­la kuun­te­luop­pi­laa­na. Näin, et­tä emän­nän lä­hei­sil­le oli tär­ke­ää, et­tä hän­tä huo­mi­oi­daan täl­lä ta­val­la. Juh­lien val­mis­te­lu läh­ti näin no­pe­as­ti ja luon­te­vas­ti liik­keel­le.

Toi­saal­la­kin ta­pah­tui. Ky­län lap­sia oli koot­tu har­joit­te­le­maan äi­deil­le lau­let­ta­via lau­lu­ja. Kos­ka ky­läl­lä las­ten osuus on ai­ka pie­ni, tuli täy­den­nys­tä mei­dän ko­dis­tam­me. Kuun­te­lin ko­to­na, kun lap­sem­me har­joit­te­li­vat Sii­o­nin lau­lua Kuin kas­te tou­ko­kui­nen. Vaik­ka har­joit­te­lu jäi vä­hän myö­häi­seen, kuu­los­ti lop­pu­tu­los hy­väl­tä. Sa­maan ai­kaan ky­län mies­jouk­ko oli har­joi­tel­lut äi­tien­päi­vään so­pi­via kan­san­lau­lu­ja, joi­den hel­me­nä tai­si ol­la Pai­men­poi­ka.

It­se juh­la oli kos­ket­ta­va. Lap­set aloit­ti­vat juh­lan kah­del­la Sii­o­nin lau­lul­la. Pie­nim­mäi­set ta­pai­li­vat sa­no­ja ja isom­mat joh­ti­vat lau­lua. Saim­me on­ni­tel­la uut­te­raa äi­tiä, jol­le mies­kuo­ro ka­jaut­ti: ”Jäi toi­set aa­mul­la nuk­ku­maan, kun otin kont­ti­ni nau­las­taan ja kii­ruh­din kar­ja­teil­le…” On­nit­te­lu­sa­nois­sa­ni ker­ta­sin äi­din tun­te­muk­sia, joi­ta hän oli ker­to­nut vie­rail­les­sa­ni hä­nen luo­naan. Ky­lä­kirk­ko oli täyn­nä kii­tol­li­sia ih­mi­siä.

Pi­din har­taus­pu­heen pro­feet­ta Je­sa­jan ku­vas­ta, jos­sa Ju­ma­lan hen­gen työ­tä ver­ra­taan ke­vään saa­pu­mi­seen. Ker­roin, kuin­ka kak­si päi­vää ai­kai­sem­min olim­me men­neet lä­hel­lä ole­val­le ke­sä­mö­kil­lem­me, jon­ka ran­nas­ta jäät oli­vat läh­te­neet edel­li­se­nä päi­vä­nä. Kak­si jout­sen­ta oli las­keu­tu­nut lam­mel­le. Lap­set oli­vat hal­ti­ois­saan. Hei­dän ilon­sa tart­tui mei­hin­kin.

Sa­noin­kin, et­tä us­ko­mi­sen iloa voi­daan ver­ra­ta las­ten iloon ke­vääs­tä. Kun evan­ke­liu­min vir­ta saa kuo­hua Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta, se kos­ket­taa sy­dän­tä ja puh­dis­taa kai­kes­ta ros­kas­ta. Lap­set ovat meil­le esi­ku­via us­kon tiel­lä. Lap­si myös te­kee nai­ses­ta äi­din.

Ke­vään juh­lat jat­ku­vat ko­deis­sam­me ja per­heis­säm­me. Sam­me py­säh­tyä kiit­tä­mään ja lau­la­maan Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta ja var­je­luk­ses­ta. Hy­vät juh­lat syn­ty­vät ai­dois­ta koh­taa­mi­sis­ta ja yh­tei­sis­tä ilo­nai­heis­ta. Pai­kal­laan on myös muis­taa juh­lien kes­kel­lä se Raa­ma­tun sy­väl­li­nen aja­tus, et­tä Ju­ma­lan sana sai­si asua run­saa­na kes­kel­läm­me.

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.