JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kohta poissa on veljet

15.1.2016 7.15

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160115071500

Men­neen vuo­den it­se­näi­syys­päi­vä­nä mei­tä mo­nia sy­käh­dyt­ti har­ven­tu­neen so­ta­ve­te­raa­ni­jouk­kom­me muis­ta­mi­nen. Ta­sa­val­lan pre­si­den­tin juh­la­vas­taa­no­ton pääl­lim­mäi­sek­si pu­hee­nai­heek­si jäi muu­ta­man so­ta­ve­te­raa­nin ka­jaut­ta­ma Ve­te­raa­nin il­ta­huu­to. Edel­li­ses­tä juh­las­ta taas muis­tam­me hy­vin iäk­kään so­ta­ve­te­raa­nin haas­tat­te­lun. Olem­me kan­sa­kun­ta­na ha­vah­tu­neet sii­hen to­si­a­si­aan, et­tä ve­te­raa­ni­su­ku­pol­vi on koh­ta pois­sa.

Pre­si­dent­tim­me vii­mei­sim­mis­sä uu­den­vuo­den­pu­heis­sa on tul­lut esil­le ve­te­raa­ni­su­ku­pol­ven ar­vo­kas pe­rin­tö. Pu­heis­sa on ve­dot­tu mei­hin nuo­rem­piin, et­tä säi­lyt­täi­sim­me tätä pe­rin­töä ar­vok­kaas­ti. Olen­kin py­säh­ty­nyt miet­ti­mään, mi­ten voi­sim­me tä­nään yl­lä­pi­tää ko­din, us­kon­non ja isän­maan asi­aa.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten olin siu­naa­mas­sa eräs­tä so­tiem­me ve­te­raa­nia vii­mei­seen il­ta­huu­toon. Omai­set pyy­si­vät mi­nua lau­la­maan Ve­te­raa­nin il­ta­huu­don muis­to­ti­lai­suu­des­sa. Kat­se­lin paik­ka­kun­nan har­ven­tu­nut­ta ve­te­raa­ni­jouk­koa. Sain muis­to­ti­lai­suu­den alus­sa ide­an: ko­ko­an pai­kal­la ole­vat ve­te­raa­nit lau­la­maan il­ta­huu­don yh­des­sä mi­nun kans­sa­ni.

Näin, kuin­ka van­hat mie­het vä­hän hät­käh­ti­vät eh­do­tus­ta­ni. Se tuli heil­le yl­lä­tyk­se­nä. Mut­ta tämä su­ku­pol­vi on tot­tu­nut nou­dat­ta­maan yh­teis­tä kut­sua. Seu­ra­kun­ta­sa­lin etuo­saan as­te­li verk­kai­ses­ti ul­jaan nä­köi­nen jouk­ko. Mie­het aset­tui­vat rin­nal­le­ni. Koh­ta ka­jah­te­li jy­li­nä­nä: ”Lap­set ja las­tem­me lap­set, tei­dän nyt vuo­ron­ne on.” Sa­lis­sa väki pyyh­ki sil­mä­kul­mia. Mo­nel­la tul­vah­ti mie­leen vai­ke­at ajat ja niis­tä sel­viy­ty­mi­nen. Kan­sa­kun­nan muis­ti oli he­rän­nyt ky­läl­läm­me.

Mu­ka­na oli tut­tu mies naa­pu­ri­paik­ka­kun­nal­ta. Hän ka­jaut­ti yh­des­sä mui­den so­ta­ve­te­raa­nien kans­sa vii­me it­se­näi­syys­päi­vän juh­la­vas­taa­no­tol­la sa­man lau­lun pre­si­den­til­le ja koko kan­san ilok­si. Vai­ku­tus näyt­ti mo­lem­mis­sa juh­lis­sa sa­man­lai­sel­ta. Ih­mi­set var­maan py­säh­tyi­vät miet­ti­mään, mi­ten Suo­men kan­sa on sel­vin­nyt tä­hän päi­vään. Mo­nil­la saat­toi tul­la myös mie­leen, kuka on aut­ta­nut mei­tä.

Kä­vin vas­ta erään ve­te­raa­ni­vel­jen syn­ty­mä­päi­vil­lä. Hän täyt­ti 97 vuot­ta. Suku oli jär­jes­tä­nyt hoi­to­paik­kaan kau­niit juh­lat. Sain pal­vel­la nois­sa juh­lis­sa vä­keä Ju­ma­lan sa­nal­la. Päi­vän­san­ka­rin pääl­lim­mäi­nen pyyn­tö oli: "Vie­lä­kö mi­nul­la on lupa us­koa?" Kun sain siu­na­ta vel­jeä elä­väl­lä evan­ke­liu­mil­la, huo­ma­sin sen pu­hut­te­le­van mo­nia.

Näin, et­tä su­ku­lais­ten mie­leen pa­lau­tui­vat tuon per­heen mo­net elä­män­vai­heet. Suu­rim­pa­na kii­tok­sen ai­hee­na nou­si juh­las­sa esil­le, et­tä päi­vän­san­ka­ri on saa­nut var­jel­tua us­kos­sa elä­män­pi­tui­sen mat­kan. Hän toi­voi, et­tä pää­si­si us­kos­sa pe­ril­le saak­ka. Puo­li­so oli saa­nut jo siir­tyä van­hurs­kas­ten le­poon. Muis­tu­tin pai­kal­la ole­via nuo­ria ja lap­sia: Näin on en­nen­kin us­kot­tu ja elet­ty. Kan­nat­taa täs­sä­kin ajas­sa kil­voi­tel­la Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa.

Olen me­nos­sa hau­taa­maan vii­kon­lop­pu­na yh­tä so­tiem­me ve­te­raa­nia. Tie­dän, et­tä Ve­te­raa­nin il­ta­huu­to ka­jah­taa taas tu­le­vas­sa ti­lai­suu­des­sa. Vi­rit­tä­köön se muis­te­le­maan mei­tä kan­sa­kun­nan ko­et­te­le­muk­sen ai­ko­ja. Sa­mal­la saam­me kiit­tää kaik­ki­val­ti­as­ta Ju­ma­laa var­je­luk­ses­ta, us­kon­non­va­pau­des­ta ja ko­dis­ta. Ju­ma­la isän­maa­tam­me ja ko­te­jam­me siu­nat­koon.

MattiKinnunen
Olen 46-vuotias pappi pohjoisesta, Iistä. Toimin Iin seurakunnassa kasvatuksesta vastaavana kappalaisena. Toinen vielä mieluisempi tehtäväni on kasvattaa vaimoni kanssa kymmentä lastamme. Vapaa-ajalla minut näkee usein lenkkarit tai sukset jalassa. Ihmisten kohtaaminen on minulle läheistä ja tärkeää. Laulaminen on myös tapani purkaa tuntemuksiani. Joskus teen lauluja itsekin johonkin elämäntilanteeseen.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys