JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Niin kau­as kuin pää­set­te

3.5.2017 6.24

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170503062400

Is­tuin tie­to­ko­neel­la ja yri­tin saa­da teh­tyä te­ke­mät­tö­miä teh­tä­vi­ä­ni. Oli per­jan­tai-il­ta­päi­vä, ja sain vies­tin ka­ve­ril­ta­ni. ”Oot­han elos?” Ajat­te­lin, et­tä ky­sees­sä oli kes­kus­te­lu­na­vaus, jos­sa sa­na­va­lin­nat osoit­ti­vat mi­nun pi­tä­neen lii­an vä­hän yh­teyt­tä. Vas­ta­sin ke­vy­es­ti ke­vät­vä­sy­myk­sis­sä­ni, et­tä ”Jo­ten­ku­ten”.

Se oli vir­he­ar­vio, sil­lä sa­maan ai­kaan pu­he­li­me­ni al­koi tul­via il­moi­tuk­sis­ta, jot­ka oli­vat suun­nil­leen sa­man si­säl­töi­siä: jo­tain on ta­pah­tu­nut – olet­te­ko kun­nos­sa – men­kää ko­tiin.

Kuun­te­lin ää­ni­vies­tin, jos­sa mi­nul­le hy­vin lä­hei­nen ih­mi­nen ker­toi ole­van­sa vau­van­sa kans­sa kes­kel­lä Tuk­hol­man kes­kus­taa. Hän ker­toi, et­tä joku tun­te­ma­ton oli ke­hot­ta­nut hän­tä kään­ty­mään ta­kai­sin, kos­ka edes­sä­päin ta­pah­tui jo­tain, ei­kä sin­ne kan­nat­tai­si vau­van kans­sa men­nä. ää­nen­sä­vy vies­tis­sä oli le­vo­ton.

Vain muu­ta­man sa­dan met­rin pääs­sä kaup­pa­kes­kuk­sen pää­o­vil­la, min­ne hän oli ol­lut kä­ve­le­mäs­sä, oli teh­ty ter­ro­ri-is­ku kaa­pa­tul­la kuor­ma-au­tol­la. Po­lii­si oh­jeis­ti pai­kan pääl­lä ih­mi­siä me­ne­mään niin kau­as kuin mah­dol­lis­ta ja py­sy­mään sit­ten si­sä­ti­lois­sa.

Jär­ky­tyin. Seu­ra­sin uu­ti­sia koko il­lan. Kuu­lin eri ka­na­via pit­kin, kuin­ka ys­tä­vä­ni pää­si­vät au­tet­tui­na pois kes­kus­tas­ta, kun oli­vat sin­ne jää­neet ju­miin jul­ki­sen lii­ken­teen la­kat­tua toi­mi­mas­ta. Vaik­ka olin it­se kau­ka­na kes­kus­tas­ta, is­ku tun­tui tu­le­van lä­hel­le. Se osui ta­val­li­siin ih­mi­siin, kes­kel­lä ar­kiym­pä­ris­tö­ä­ni.

Aut­ta­mi­nen, vä­lit­tä­mi­nen ja rak­kaus lä­him­mäi­siä koh­taan ovat kau­pun­gis­sa ta­val­li­ses­ti pii­los­sa. Ker­jä­läi­nen on hel­pom­pi ohit­taa il­man kat­se­kon­tak­tia, ko­di­ton nuk­ku­koon ka­dul­la – joku toi­nen saa huo­leh­tia. Omaa­tun­to­aan saat­taa yrit­tää hil­jen­tää sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä ei yk­si ta­val­li­nen ih­mi­nen voi aut­taa jo­kais­ta avun­tar­vit­si­jaa.

Per­jan­tain ta­pah­tu­mat muis­tut­ti­vat kui­ten­kin tuk­hol­ma­lai­sia sii­tä, mitä hyvä lä­him­mäi­syys tar­koit­taa käy­tän­nös­sä. Jos ti­lan­ne vaa­tii yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mis­ta, se kyl­lä on­nis­tuu. Kes­kus­tan asuk­kaat ja liik­keet an­toi­vat ih­mis­ten odot­taa si­sä­ti­lois­sa ja tar­jo­si­vat apu­aan. Po­lii­sit, joi­ta niin usein ar­vos­tel­laan, oli­vat vii­kon­lo­pun suu­ria san­ka­rei­ta. Ku­kat, kynt­ti­lät ja eri­lai­set teks­tit ker­toi­vat kaik­ki sa­maa sa­no­maa: rau­haa ja rak­kaut­ta kai­kil­le.

Toi­vot­ta­vas­ti tämä vä­lit­tä­mi­sen sa­no­ma py­syy mei­dän mie­lis­säm­me ja toi­min­nas­sam­me mu­ka­na vas­tai­suu­des­sa­kin, tur­val­li­sen ar­jen kes­kel­lä.

DanielHalonen
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies