JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Voimaa luonnosta

18.6.2014 6.24

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140618062400

Is­tuim­me pää­si­äis­sun­nun­tai­na mie­he­ni kans­sa ke­sä­mö­kin te­ras­sil­la. Hen­gi­tim­me luon­non­rau­haa. Au­rin­ko pais­toi, lem­peä tuu­li hu­mi­si pui­den lat­vuk­sis­sa ja lin­nut täy­den­si­vät lau­lul­laan tä­män idyl­lin. Sii­nä is­tu­es­sam­me ajat­te­lin, et­tä jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä pi­täi­si ol­la täl­lai­nen paik­ka. Ei vält­tä­mät­tä mök­ki tai hu­vi­la, myös kan­non nok­ka tai kivi riit­tää. Paik­ka, jos­sa het­kek­si is­tah­taa ja kuun­nel­la luon­toa. Toki hie­man myös it­se­ään.

Vaik­ka meil­lä on mo­nia eh­kä­pä kli­sei­sil­tä­kin tun­tu­via mie­li­ku­via Suo­men luon­nos­ta, pi­dän näi­tä asi­oi­ta suu­res­sa ar­vos­sa. Kuu­las ke­vä­til­ta, koi­vuis­sa hii­ren­kor­vat, mul­lan tuok­su, kaak­ku­rin huu­to, lai­nei­den lip­la­tus, elo­kuun il­lat, kir­kas täh­ti­tai­vas, en­si­lu­mi, pik­ku­pak­ka­nen.

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan vil­je­le­mi­ses­tä ja var­je­le­mi­ses­ta. Ym­mär­rän luon­non saa­tu­na lah­ja­na, joka ei ole it­ses­tään­sel­vyys. Hen­ki­lö­koh­tai­sen vas­tuun kan­ta­mi­nen omis­ta te­ois­ta ja ym­pä­ris­tös­tä on pa­ras­ta luon­non suo­je­lua.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten olin työ­mat­kal­la Shang­hais­sa. Tu­tus­tuim­me eri­lai­siin hoi­to­paik­koi­hin ja si­kä­läi­seen hoi­to­työn ope­tuk­seen. Meil­le näy­tet­tiin myös mon­ta ih­met­tä ja kum­mal­li­suut­ta. Vi­de­oin mat­kaam­me. Kun tu­lin ko­tiin, mi­nun oli pak­ko ku­va­ta lo­puk­si kirk­kaan si­nis­tä tai­vas­ta ja au­rin­gon pais­tet­ta tuo­mi­puun ku­kis­sa. Usein mie­tin mat­kan ai­ka­na ja myös jäl­keen­päin, et­tä mo­net ih­mi­set tuos­sa kau­pun­gis­sa ei­vät kos­kaan elä­män­sä ai­ka­na hen­gi­tä puh­das­ta il­maa ei­vät­kä näe kir­kas­ta tai­vas­ta

Luon­to on mer­kin­nyt mi­nul­le ai­na pal­jon. Olen jos­kus sa­no­nut opis­ke­li­joil­le­kin, et­tä men­kää met­sään ja ha­lat­kaa pui­ta. Tie­dän et­tä moni muu­kin har­ras­taa pui­den ha­laa­mis­ta. Tämä voi­ma­re­sep­ti so­pii mo­nen­lai­seen elä­män­ti­lan­tee­seen. It­se va­lit­sen ha­laus­puun tark­kaan, sen pi­tää ol­la iso ja vah­va puu, yleen­sä män­ty. Kun puu­ta ha­laa, voi ku­vi­tel­la sen voi­man. Ro­soi­nen kaar­na tun­tuu kar­he­al­ta pos­kea vas­ten. Jos­sain yl­hääl­lä hu­mi­see lat­va.

Yh­des­sä lem­pi­ru­nois­ta­ni Jörg Zink ru­noi­lee:

JohannaKoivisto
Olen ison perheen äiti, minulla on rakas mies, yhdeksän valmiina saatua lasta ja kolme itse synnytettyä. Minulla on myös kuusi lastenlasta. Työskentelen terveydenhuollon opettajana. Rakastan suomalaista metsää ja tuntureita, opettelen lintuja, rentoudun mökillä, haaveilen puutarhasta. Kaksi koiraamme vievät minut sauvakävelylle, ja pilates haastaa minua jatkuvasti. Elämä on mielenkiintoista selviytymistä, jossa ilo ja suru ovat väliin rinnakkain, väliin sisäkkäin.
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys