JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Suviseuroissa

23.8.2014 6.34

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140823063400

Su­vi­seu­roi­hin ko­koon­tu­vaa seu­ra­kan­saa on ver­rat­tu usein lin­tu­par­veen. Taas­kin seu­ro­jen lä­hes­ty­es­sä huo­ma­sin, et­tä mie­le­ni täyt­ti voi­ma­kas tun­ne: Mei­dän täy­tyy pääs­tä läh­te­mään. Muut ovat jo siel­lä, ovat jo me­nos­sa, tuli halu yh­tyä par­veen. Ny­ky­ter­mil­lä sitä kut­su­taan kai yh­tei­söl­li­syy­dek­si. Voin ku­vi­tel­la, et­tä lin­nuil­la tu­lee sa­man­lai­nen pol­te, kun muut­to­ai­ka lä­hes­tyy.

Mitä nuo nel­jä, vii­si päi­vää mer­kit­se­vät mi­nul­le. En­si­si­jai­ses­ti le­poa. Tar­koi­tan täl­lä sekä hen­gel­lis­tä et­tä hen­kis­tä le­poa. Saan kes­kit­tyä Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon, mon­ta saar­naa pe­räk­käin, kai­kes­sa rau­has­sa. Ja jos jon­kin saar­nan kuun­te­lu häi­riin­tyy, tie­tää et­tä seu­raa­va tu­lee koh­ta. Tä­hän tu­lee li­sä­nä kes­kus­te­lut us­kos­ta per­heen tai lä­heis­ten kans­sa. Tun­nen ole­va­ni etuo­i­keu­tet­tu, kun saan tuon tuo­ki­on ker­ran vuo­des­sa. Pää­sen ir­ti kai­kes­ta ta­val­li­suu­des­ta ja ar­jes­ta.

Toki seu­ro­ja en­nen me­nee vä­hin­tään edel­li­nen viik­ko val­mis­te­lui­hin. Ja vai­vaa ja te­ke­mis­tä on seu­ro­jen ai­ka­na­kin, mut­ta se on eri­lais­ta, kos­ka olem­me ret­kel­lä. Kai­ken vär­jää ilo yh­des­sä ole­mi­ses­ta. Noi­na päi­vi­nä en ha­lua kuul­la ul­ko­puo­li­ses­ta maa­il­mas­ta mi­tään, en uu­ti­sia, en so­tia, en sote-rat­kai­su­ja. Nii­tä eh­tii miet­tiä sit­ten vuo­den 360 muu­na päi­vä­nä.

Mitä muu­ta näin ja koin tuol­la Yp­pä­rin pel­loil­la? Olim­me au­to­let­kas­sa juu­ri saa­pu­neet seu­ra-alu­eel­le, kun au­ton ko­ne­huo­nees­sa joku let­ku po­sah­ti ja har­maa us­va nou­si ko­ne­pel­lin al­ta ja syök­syim­me ulos au­tos­ta. Lä­hel­lä ole­vas­ta asun­to­au­tos­ta tuli vä­lit­tö­mäs­ti mies sam­mu­tin kä­des­sä tar­jo­a­maan apua ja mön­ki­jäl­lä aja­va mies lu­pa­si jär­jes­tää hi­nau­sa­pua. Sil­loin ei tie­ten­kään oi­kein nau­rat­ta­nut.

Kun olim­me ai­kam­me odot­ta­neet trak­to­ria, sen kus­ki sa­noi­kin tul­les­saan, et­tä lei­riy­ty­kää tä­hän. Eräs ys­tä­vä­per­heen isä oi­val­si ti­lan­teen hy­vin. Hä­nen mie­les­tään mie­he­ni teki vain kik­ka­kol­mo­sen, et­tä pää­si pa­rem­mal­le pai­kal­le. Oli­kin tot­ta, et­tä pää­sim­me huo­mat­ta­vas­ti lä­hem­mäs kes­kus­kent­tää, kuin jos oli­sim­me eden­neet let­kan mu­ka­na alu­eel­le, jota sil­loin täy­tet­tiin.

Us­kon, et­tä kaik­ki su­vi­seu­rois­sa ol­leet muis­ta­vat kyl­män tuu­len, ai­van yl­lät­tä­vän kyl­män! Sei­soin lit­ra­myyn­nin jo­nos­sa ja mi­nul­la oli läm­min tuu­len­pi­tä­vä tak­ki mut­ta ai­van lii­an hep­poi­set hou­sut, ja mi­nua pa­le­li. Las­kes­ke­lin, et­tä edel­lä­ni oli noin 50 san­koa tai kat­ti­laa en­nen kuin sai­sin oman an­nok­se­ni. Yri­tin lait­taa mie­hel­le­ni vies­tiä, et­tä lä­het­täi­si jon­kun muun jo­not­ta­maan puo­les­ta­ni, mut­ta verk­ko oli tu­kos­sa. Aloin ol­la jo niin koh­mees­sa, et­ten ol­lut var­ma, pys­tyi­sin­kö kä­ve­le­mään enää tel­tal­lem­me.

Muis­tan myös sen pik­ku­po­jan, jol­la tuli kii­re van­hem­pien pe­rään isos­sa tel­tas­sa. No­pe­as­ti hän ke­rä­si tär­keim­mät las­tut mu­kaan­sa, ai­ko­muk­se­naan jat­kaa leik­ki­ään jos­sain muu­al­la. Oli myös sy­dän­tä läm­mit­tä­vää seu­ra­ta si­vus­ta kah­den nuo­ren per­heen ta­paa­mis­ta. Toi­nen per­he kä­ve­li kes­kus­kent­tää koh­ti, kun ohi­a­ja­va au­to py­säh­tyi, ja koko po­ruk­ka pur­kau­tui ulos au­tos­ta ter­veh­ti­mään ja jut­te­le­maan hei­dän kans­saan. Sel­väs­ti ta­paa­mi­nen oli mie­lui­sa yl­lä­tys mo­lem­mil­le per­heil­le. Myös näis­sä su­vi­seu­rois­sa kat­soin hie­man kai­ho­ten odot­ta­vien äi­tien pyö­rei­tä ma­ho­ja tai pie­niä sy­li­vau­vo­ja, mi­nul­la tuo ai­ka on ohi.

Meil­le on tul­lut hu­vi­tuk­sek­si mie­he­ni kans­sa su­vi­seu­rois­sa pel­to­tei­tä kul­kies­sa et­siä meil­le so­pi­vaa asun­to­vau­nua van­huu­den päi­vil­le. Em­me et­si mi­tään kak­si­tois­ta­met­ris­tä cam­pe­ria, vaan mah­dol­li­sim­man pien­tä vau­nua, jo­hon me kah­des­taan mah­dum­me nuk­ku­maan. Näis­sä su­vi­seu­rois­sa va­li­koi­tui se ko­ko­naan pu­nai­sek­si maa­lat­tu vau­nu, jon­ka etuik­ku­noi­hin oli maa­lat­tu isot sil­mät.

Ai­van seu­ro­jen lo­puk­si pää­sim­me hy­vän­te­ki­jöik­si. Läh­dim­me ko­ti­mat­kal­le en­nen pa­hin­ta ruuh­kaa – tai­ta­van mie­he­ni pi­ka­kor­jaa­man au­tom­me kans­sa. En­nen ka­si­tie­tä edes­säm­me oli vain ly­hyt let­ka au­to­ja. Mie­he­ni huo­ma­si, et­tä pari au­toa edel­läm­me oli uu­den nä­köi­nen asun­to­vau­nu, jos­sa oli si­vuik­ku­na au­ki. Kun let­ka py­säh­tyi, loik­ka­sin ulos au­tos­ta ja juok­sin tuo­ta vau­nua ve­tä­vän au­ton luo ja au­kai­sin etuo­ven. Etu­pen­kil­lä is­tu­val­la rou­val­la oli hy­vin häm­mäs­ty­nyt il­me, kun huik­ka­sin, et­tä teil­lä on ik­ku­na vau­nus­sa au­ki. Juok­sin ta­kai­sin au­toom­me, ja let­ka läh­ti sa­man tien eteen­päin. Tuon au­ton kus­ki ta­ju­si ti­lan­teen, ei­kä kään­tä­nyt­kään yh­dis­tel­mään­sä ete­lää koh­ti, vaan ajoi tien yli pie­nem­mäl­le tiel­le sul­ke­maan ik­ku­nan. Me kään­nyim­me poh­joi­seen päin. Jäi hyvä mie­li.

JohannaKoivisto
Olen ison perheen äiti, minulla on rakas mies, yhdeksän valmiina saatua lasta ja kolme itse synnytettyä. Minulla on myös kuusi lastenlasta. Työskentelen terveydenhuollon opettajana. Rakastan suomalaista metsää ja tuntureita, opettelen lintuja, rentoudun mökillä, haaveilen puutarhasta. Kaksi koiraamme vievät minut sauvakävelylle, ja pilates haastaa minua jatkuvasti. Elämä on mielenkiintoista selviytymistä, jossa ilo ja suru ovat väliin rinnakkain, väliin sisäkkäin.
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys