JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20

Juttua muokattu:

5.8. 09:46
2022080509463220220805072000

Olim­me vuo­sia sit­ten eräis­sä ke­sä­seu­rois­sa. Tun­te­ma­ton per­hee­näi­ti kat­se­li mei­tä ja las­tem­me tou­hu­ja. Yht´äk­kiä hän ky­syi, tu­lem­me­ko opis­to­seu­roi­hin. Kun vas­ta­sim­me hä­nel­le myön­tei­ses­ti, hän esit­ti, et­tä voi­sim­me tul­la hei­dän ko­tiin­sa yök­si. Näin tuo asia sit­ten so­vit­tiin.

Opis­to­seu­rois­ta ajoim­me oh­jei­den mu­kaan hei­dän ko­tiin­sa, ja meil­le osoi­tet­tiin yö­pai­kak­si hei­dän ma­kuu­huo­neen­sa. It­se ko­tin­sa meil­le tar­jon­nut pa­ris­kun­ta meni nuk­ku­maan pi­hal­le pys­ty­tet­tyyn telt­taan. Näis­tä ta­pah­tu­mis­ta al­koi mei­dän per­hei­dem­me vä­li­nen ys­tä­vyys.

Vuo­sia myö­hem­min aje­lim­me van­hal­la asun­to­au­tol­la kat­sel­len kau­nis­ta maa­lais­mai­se­maa. Me­nim­me vä­lil­lä myö­tä­mä­keä ja si­teen jäl­leen ylä­mä­keä. Kuun­te­lin au­to­ni ko­li­noi­ta ja mie­tin, et­tä tä­män reis­sun jäl­keen vaih­dan au­to­ni vä­hän uu­dem­paan.

Saa­vuim­me tuon ys­tä­vä­per­heen oma­ko­ti­ta­lon pi­hal­le ja jäim­me so­vi­tus­ti pi­ha­pii­riin yön ajak­si. He tar­jo­si­vat kyl­lä yö­si­jaa si­säl­lä­kin, mut­ta yö­py­mi­nen oli hel­pom­paa au­tos­sam­me. Aa­mul­la me­nim­me aa­mu­pa­lal­le ta­loon ja jo­ten­kin vais­to­sin, et­tä joku vai­vaa per­heen äi­tiä. Keit­ti­ön pöy­däl­lä oli kau­pas­ta tuo­tu­ja yli­kyp­sy­nei­nä he­del­miä ja ome­nan­kuo­ri­ma­lai­te.

Jos­sain vai­hees­sa äi­ti al­koi hil­jal­leen ker­toa mur­het­taan. Hei­dän um­pi­jä­te­kai­von­sa oli täyn­nä ja jä­te­au­ton yrit­tä­jä oli il­moit­ta­nut, et­tä he tu­le­vat en­nem­min­kin täyt­tä­mään kai­von kuin tyh­jen­tä­mään sen. Syy­nä oli­vat ai­kai­sem­mat kai­von­tyh­jen­nys­las­kut, jot­ka oli­vat mak­sa­mat­ta.

Kuun­te­lim­me vai­mo­ni kans­sa hil­jaa äi­din ker­to­mus­ta. Hän to­te­si, et­tei mis­tään ole löy­ty­nyt apua. Hän oli ol­lut yh­tey­des­sä seu­ra­kun­taan, ei­kä siel­tä­kään voi­tu aut­taa. Työ­hön oli ol­lut mah­dot­to­muus pääs­tä. Aja­tuk­se­ni me­ni­vät edel­lis­päi­vän miet­tei­sii­ni, kun poh­din au­to­ni vaih­toa. Oli­ko mi­nul­le tär­ke­äm­pää saa­da uu­dem­pi asun­to­au­to vai aut­taa hä­däs­sä ole­vaa per­het­tä? Oli va­lin­nan paik­ka.

Jat­ka­es­sam­me lo­ma­mat­kaam­me kes­kus­te­lim­me vai­mo­ni kans­sa, et­tei kos­kaan tie­dä, mi­hin ti­lan­tee­seen tu­lee, kun ha­lu­aa käy­dä ter­veh­ti­mäs­sä ys­tä­viä. Eh­kä ai­na ei edes tule esil­le, min­kä­lai­ses­sa ah­din­gos­sa joku elää.

Nyt­kin eläm­me ai­kaa, jol­loin on tar­peen py­säh­tyä lä­heis­ten ja ys­tä­vien koh­dal­la. Moni per­he saat­taa elää to­del­lis­ten ta­lou­del­lis­ten vai­keuk­sien kes­kel­lä. On myös pal­jon mui­ta­kin ah­dis­tuk­sen ai­hei­ta. Voi ol­la sai­raut­ta, yk­si­näi­syyt­tä, pel­ko­ja ja uu­pu­mus­ta. Joku voi odot­taa, et­tä hä­nel­tä ky­syt­täi­siin, mitä si­nul­le kuu­luu.

On­nek­si avun­tar­ve on huo­mat­tu. Esi­mer­kik­si rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä on ke­hi­tet­ty di­a­ko­ni­a­toi­min­taa, joka voi aut­taa mo­nel­la lail­la, sekä ta­lou­del­li­sis­sa et­tä muun­lai­sis­sa haas­teis­sa. Myös so­si­aa­li­toi­men teh­tä­vä on tu­kea ih­mi­siä elä­mään hy­vää elä­mää.

Saim­me ol­la Lo­pen Su­vi­seu­rois­sa. Koh­ta­sim­me mo­nia ys­tä­viä eri puo­lil­ta Suo­mea. Kes­kus­tel­les­sam­me erään nuo­ruu­de­nai­kai­sen ys­tä­vä­per­heen kans­sa vie­rel­lem­me tuli vuo­si­kym­me­niä sit­ten naa­pu­ris­sa asu­nut nuo­ri nai­nen per­heen­sä kans­sa. Hän ker­toi, et­tä tun­nis­ti vä­en­tun­gok­ses­sa mei­dät nau­rum­me pe­rus­teel­la. Koh­ta­sim­me myös äi­din, jos­ta ai­em­min ker­roin. Hän oli yk­sin. Lap­set ovat jo ai­kuis­tu­neet ja asui­vat nyt omil­lan­sa. Ai­van kuin ku­va­nau­ha­na kävi mie­les­sä­ni yh­tei­set ko­ke­muk­sem­me. Luot­ta­mus Ju­ma­laan pais­toi hä­nen kas­voil­taan; tä­hän as­ti Her­ra on aut­ta­nut.

Su­vi­seu­ro­jen tun­nus­lau­se, ”las­ten kal­tais­ten on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta”, tuli elet­tyä to­dek­si kat­sel­les­sam­me ken­täl­lä liik­ku­via ih­mi­siä. Hei­dän kas­voil­laan le­pä­si ilo. Kai­kes­ta ais­ti sen tun­nel­man, joka nä­kyi su­vi­seu­ra­vä­en ole­muk­ses­sa. Pit­kään odo­te­tut kent­tä­seu­rat oli­vat jäl­leen tot­ta. Täs­sä mei­dän oli hyvä ol­la.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
16.8.2022

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Sananl. 14:31

Viikon kysymys