JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joulun valo loistaa pimeän keskellä

23.12.2020 7.30

Juttua muokattu:

18.12. 15:55
2020121815554120201223073000

Yöl­lä oli al­ka­nut sa­ta­maan lun­ta. Piha kim­mel­si puh­taan­val­koi­se­na lu­mi­hiu­ta­lei­den lei­jail­les­sa maa­han. Tu­van ik­ku­nois­ta lois­ti­vat jou­lu­va­lot.

He­rä­sin aat­to­aa­mu­na ala­ker­ras­ta kan­tau­tu­viin ää­niin. Äi­ti teki vii­mei­siä jou­lu­val­mis­te­lui­ta ja hy­räi­li sa­mal­la tut­tua jou­lu­lau­lua. En malt­ta­nut nous­ta vie­lä, vaan odo­tin, kun­nes kuu­lin äi­din as­ke­leet por­tai­kos­sa hä­nen tul­les­saan aa­mui­sel­le he­rät­te­ly­kier­rok­sel­le.

Olo oli rau­kea läm­pi­män pei­ton al­la kuun­nel­les­sa äi­din lau­lua: ”Jou­lu­aat­to on nyt hert­tai­nen, täh­ti­tai­vas on si­ni­nen. Pirt­ti on jo pes­ty puh­toi­nen, piha val­ko­lu­mi­nen.” Vas­ta lau­lun jäl­keen tun­tui, et­tä on val­mis nou­se­maan sän­gys­tä, niin su­lois­ta oli he­rä­tä jou­lu­aa­muun äi­din lau­lua kuun­nel­len.

Ala­ker­ras­sa lei­jai­li läm­min jou­lu­ruo­kien tuok­su, ja vin­tin or­rel­ta ha­e­tut ma­tot hoh­ti­vat puh­tai­na tu­van lat­ti­al­la. Kuun­te­lin etei­ses­tä kan­tau­tu­vaa kop­set­ta isän tuo­des­sa jou­lu­kuus­ta si­sään. Pian al­koi hyö­ri­nä kuu­sen­ko­ris­te­laa­ti­kon ym­pä­ril­lä, kun tu­tut ko­ris­teet ja kynt­ti­lät ri­pus­tet­tiin pai­koil­leen ra­di­on jou­lu­lau­lu­si­ker­män soin­tu­jen sii­vit­tä­mä­nä. Puo­len­päi­vän ai­kaan sy­dän yh­tyi jou­lu­rau­han sa­no­man ää­rel­le.

Tänä päi­vä­nä­kin tal­lin tuok­su täyt­tää sy­dä­men Sei­men lap­sen syn­ty­mä­juh­lan lä­hes­ty­es­sä. Kuu­sen lat­vas­sa välk­ky­vä täh­ti joh­dat­taa tie­tä pai­men­ten as­ke­lil­le. Jou­lu­e­van­ke­liu­min pää­hen­ki­lö syn­tyi ker­ran Bet­le­he­min tal­lis­sa. Sama jou­lun ih­me tuik­kii tä­nä­kin jou­lu­na tuo­den va­loa pi­me­än kes­kel­le.

Il­ta­päi­vän hä­mär­ty­es­sä sy­ty­tän kynt­ti­län hau­taus­maal­la rak­kait­ten lä­heis­te­ni muis­tok­si. Sa­mal­la ajat­te­len si­nua, joka tänä jou­lu­na sy­ty­tät en­sim­mäi­sen muis­to­kynt­ti­län lä­hei­sel­le­si, olet mur­heel­li­nen ja al­la­päin. Jou­lun sa­no­ma loh­dut­ta­koon si­nua ja joh­dat­ta­koon pai­men­ten as­ke­lil­le.

Jou­lu­yö­nä yli Juu­de­an

kul­ki­vat Joo­sef ja Ma­ria

kun en­ke­lin sa­no­ma täyt­ti maa­il­man.

Kes­kel­lä pi­me­än ja hä­li­nän

he sai­vat yö­si­jan ma­ja­ta­los­ta.

Kaik­ki­al­la oli ai­van hil­jais­ta,

yh­täk­kiä pi­meys ka­to­si

yö muut­tui päi­väk­si

jou­lu­yön pai­me­net

nä­ki­vät Mes­si­aan täh­den,

tai­vaal­li­nen lau­lu täyt­ti tie­noon.

Tä­nään kes­ki­tal­ven pi­mey­des­sä

tai­vaal­la lois­taa yhä jou­lu­yön valo

kii­re on pois­sa, toi­von sa­no­ma kul­kee

sy­dä­mes­tä sy­dä­meen.

Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­ja

käy mei­dän edel­läm­me.

Ma­ria-äi­ti hoi­vaa Sei­men las­ta.

Tal­lin tuok­su vi­he­ri­öi

tai­vaan ilo­sa­no­maa,

va­lai­see huo­neen,

ym­pä­ril­lä en­ke­lit lau­la­vat ylis­tys­tä

maa­il­man Va­pah­ta­jal­le.

Pi­me­än kes­kel­lä le­pat­ta­vat kynt­ti­lät

va­lai­se­vat ka­pe­aa pai­men­pol­kua,

toi­von sa­no­ma läm­mit­tää

kyl­mät sy­dä­met.

Edes­säm­me on vii­toi­tet­tu tie jota

kul­ki­vat ker­ran itä­maan tie­tä­jät.

Yli Juu­de­an vuor­ten

kai­kuu yhä häi­käi­se­vä sana

joka tuli mei­dän kes­kel­lem­me

et­tä meil­lä oli­si rau­ha.

VaulaEskeli
Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille. Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema. Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com
VaulaEskeli

Lasillinen maitoa ja siivu vastaleivottua pullaa

10.5.2022 9.00
VaulaEskeli

Tästä Psalmista en luovu

19.4.2022 10.00
VaulaEskeli

Vanhan taulun sanoma

15.3.2022 6.00
VaulaEskeli

Työ – ilon ja onnellisuuden lähde?

19.2.2022 7.00
VaulaEskeli

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet

11.1.2022 6.00
VaulaEskeli

Joulun ilosanoma leviää koko maailmalle

24.12.2021 6.00
VaulaEskeli

Lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille

20.11.2021 6.00
VaulaEskeli

Vuoropuhelua totuudessa

28.10.2021 8.00
VaulaEskeli

Jotta muistaisin kesän lämmön

27.9.2021 13.30
VaulaEskeli

C-kasettisukupolven musiikkitaltiointeja

1.9.2021 7.00
VaulaEskeli

Rippijuhlia

30.7.2021 7.00
VaulaEskeli

Suviseuroissa päiväseltään

4.7.2021 7.05
VaulaEskeli

Aurinkomme ylösnousi

5.6.2021 7.05
VaulaEskeli

Viime tipassa – yhdestoista hetki

5.5.2021 8.40
VaulaEskeli

Mitä sinulle kuuluu?

8.4.2021 7.00
VaulaEskeli

Miksi kannattaa rukoilla?

8.3.2021 7.15
VaulaEskeli

”Oi katsohan lintua oksalla puun”

30.1.2021 6.15
VaulaEskeli

Eikö sunnuntai ole enää lepopäivä?

21.11.2020 6.15
VaulaEskeli

Lentäen pelkojen yli

26.10.2020 6.15
VaulaEskeli

Nappikoneelta kaupunkiin

20.9.2020 7.30
VaulaEskeli

Puutarhassa voi kokea ihmeitä

18.8.2020 11.05
VaulaEskeli

Aurinko pilkottaa puiden välistä

24.7.2020 6.10
VaulaEskeli

Alkukesän vihreys kantaa huomisen toivoa

22.6.2020 6.00
VaulaEskeli

Kokemuksia tukiperhe- ja sijaisvanhemmuudesta

9.5.2020 6.15
VaulaEskeli

Kirje kummilapselle

24.4.2020 12.35
VaulaEskeli

Pyhäkoulu tukee lapsen uskoa

29.3.2020 6.20
VaulaEskeli

Runot avaavat erilaisia näkökulmia

19.2.2020 6.30
VaulaEskeli

Postiautomatkaa ja leivoksia, muistoja lapsuudesta

12.1.2020 6.45
18.5.2022

Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. 1. Joh. 3:18

Viikon kysymys