JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kel­puu­tam­me­ko vain "hy­vät" omik­si ys­tä­vik­sem­me?

8.7.2021 10.59

Juttua muokattu:

8.7. 13:21
2021070813212120210708105900

Sain pa­lau­tet­ta edel­li­ses­tä blo­gis­ta­ni, ja se sai mi­nut poh­ti­maan laa­jem­min lä­him­mäis­ten koh­taa­mis­ta. Pa­laut­tees­sa oli seu­raa­van­lai­nen kap­pa­le:

”Kuin­ka me eri­tyi­ses­ti ny­kyi­sen yk­si­löl­li­syy­den ihan­noin­nin ai­ka­kau­del­la va­li­koim­me­kaan myös us­ko­vai­sis­ta ih­mi­set, joi­ta ter­veh­dim­me ja joi­ta huo­mi­oim­me, saa­ti ys­tä­vik­si kel­puu­tam­me! Jee­suk­sen esi­mer­kin mu­kai­ses­ti em­me toi­mi sil­loin hy­vin ja oi­kein.”

Nuo­ruu­des­sa­ni jou­duin eri­koi­seen ti­lan­tee­seen, kun yk­si ys­tä­vä­ni osoit­tau­tui ho­mok­si. Asia oli mi­nul­le uu­si en­kä tien­nyt, mi­ten suh­tau­tui­sin sii­hen. Tuol­loin ja mo­nia vuo­si­kym­me­niä myö­hem­min­kään asi­as­ta ei juu­ri kes­kus­tel­tu. Ei sil­loin pu­hut­tu sii­tä, mikä ero on tai­pu­muk­sel­la ja ho­mou­den har­joit­ta­mi­sel­la. Sain kes­kus­tel­la asi­as­ta tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa ja se ava­si ym­mär­rys­tä­ni. Tär­kein­tä oli se, et­tä ys­tä­vät ei­vät hän­tä hyl­jän­neet, vaan ha­lu­si­vat tu­kea hän­tä us­kon tiel­lä.

Tie­dän, et­tä vie­lä tä­nä­kin ai­ka­na asia on vai­kea. Sel­lai­sen ih­mi­sen, jol­la on tuo tai­pu­mus, voi ol­la vai­kea sitä it­ses­sään hy­väk­syä ja sii­tä pu­hua. Saat­taa ol­la myös vai­kea tyy­tyä Tai­vaan Isän tah­toon. On pal­jon mui­ta­kin ti­lan­tei­ta, jos­sa ih­mi­nen jou­tuu ky­sy­mään, mikä on Kaik­ki­val­ti­aan tah­to.

Ju­ma­lan tah­to tu­lee esil­le ns. pie­noi­se­van­ke­liu­mis­sa. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min kol­man­nes­sa lu­vus­sa on seu­raa­va Jee­suk­sen ope­tus: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.”

Meil­le ih­mi­sil­le on vai­kea ky­sy­mys rat­kais­ta, kuun­te­lem­me­ko enem­män Ju­ma­lan ään­tä kuin ih­mi­sen ään­tä. Ju­ma­la on lu­van­nut siu­na­ta kuu­li­ai­set lap­set. Sii­hen saam­me luot­taa.

Mi­nul­le pa­laut­teen an­ta­nut hen­ki­lö ha­lu­si kiin­nit­tää huo­mi­on tär­ke­ään asi­aan. Jaam­me­ko ih­mi­siä eri­lai­siin ryh­miin ja kel­puu­tam­me­ko vain mie­les­täm­me ”hy­vät”, omik­si ys­tä­vik­sem­me? Kuka on lä­him­mäi­sem­me?

Ju­ma­lan sa­nan ope­tus lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­ses­ta tu­lee esil­le sel­väs­ti rak­kau­den kak­sois­käs­kys­sä: "Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si. Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.” (Matt. 22:37,39.)

Luin häm­men­ty­nee­nä Fa­ce­boo­kis­ta eräs­tä kes­kus­te­lua, jos­sa kä­si­tel­tiin tois­ten us­ko­vais­ten kiu­saa­mak­si jou­tu­mis­ta. Ker­ro­tut ta­pauk­set oli­vat ta­pah­tu­neet rip­pi­kou­lu­lei­ril­lä ja opis­tos­sa. Jäin miet­ti­mään, mi­ten täs­tä ai­he­pii­ris­tä voi­si kes­kus­tel­la. Var­maan sel­lai­nen, jol­la on asi­as­ta hen­ki­lö­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta, voi­si kir­joit­taa sii­tä esi­mer­kik­si blo­gin.

Kun kir­joi­tin blo­gi­teks­tin ai­hees­ta ”Yk­sin”, jäin it­se poh­ti­maan myös sitä vaih­to­eh­toa, et­tä mitä sit­ten, kun asi­at ei­vät me­ne­kään niin on­nel­li­ses­ti, kuin ker­to­mas­sa­ni ta­pauk­ses­sa. Elä­män on kui­ten­kin jat­kut­ta­va ja jäl­leen tu­lem­me sii­hen us­ko­vai­sel­le tut­tuun asi­aan, et­tä on kui­ten­kin yk­si, joka muis­taa ja ru­koi­lee puo­les­tam­me.

On tär­ke­ää tie­dos­taa, et­tä kiu­saa­mi­nen on vää­rin. Se on rik­ko­mus sekä lä­him­mäis­tä et­tä Ju­ma­laa vas­taan. Ju­ma­lan sana opet­taa myös kor­jaa­maan asi­at. Mo­lem­mat, sekä kiu­saa­ja et­tä kiu­sa­tuk­si tul­lut, voi­vat Ju­ma­lal­ta pyy­tää voi­maa sii­hen, et­tä jak­sai­si­vat ot­taa asi­an pu­heek­si. Evan­ke­liu­mi an­taa voi­maa myös unoh­taa asi­an ja pa­laut­taa rak­kau­den.

Ju­ma­lan luo­mis­työ on täy­del­lis­tä, sil­loin­kin, kun in­hi­mil­li­si­nä ih­mi­si­nä nä­em­me ym­pä­ril­läm­me eri­lai­suut­ta. Koen sy­käh­dyt­tä­vi­nä het­ki­nä ti­lan­teet, kun koh­taan down-po­jan tai ty­tön, joka ai­dos­ti hy­myil­len ky­syy: mitä kuu­luu? Heis­tä kum­pu­aa ai­to lä­him­mäi­sen­rak­kaus ja vä­lit­tä­mi­nen.

Pei­li

Kat­son pei­liin
ja näen omat kas­vo­ni.
Ky­syn it­sel­tä­ni,
mi­ten niin kuin
omas­ta mie­les­tä­si
olet on­nis­tu­nut
lä­him­mäi­se­si koh­taa­mi­ses­sa.

Kat­se las­keu­tuu,
näen oman sy­dä­me­ni
mus­tuu­den ja kyl­myy­den,
epä­on­nis­tu­mi­se­ni.
Hei­kos­ti on men­nyt.

Mie­lee­ni tu­lee
hil­jai­se­na hu­mi­na­na
Ju­ma­lan sa­nan ope­tus;
syn­ti­se­nä van­hurs­kas.

Nos­tan kat­see­ni pei­liin.
Nyt näen pei­lis­sä
kah­det kas­vot.
Toi­set kas­vot
ovat täyn­nä
ar­moa ja lau­peut­ta.

Vesa Kum­pu­la

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
16.1.2022

Jee­sus vas­ta­si nai­sel­le: ”Joka juo tätä vet­tä, sen tu­lee uu­del­leen jano, mut­ta joka juo mi­nun an­ta­maa­ni vet­tä, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan.” Joh. 4:13–14

Viikon kysymys