JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kir­je äi­dil­le­ni

11.5.2020 6.35

Juttua muokattu:

8.5. 15:29
2020050815295320200511063500

Vesa Kumpula

Vesa Kumpula

Kii­tos äi­ti, kun ope­tit mi­nul­le elä­män aak­ko­sia. Osoi­tit rak­kaut­ta ja hel­lyyt­tä. Esi­mer­kil­lä­si ja pu­heil­la­si opas­tit yk­sin­ker­tais­ta us­koa. Osoi­tit luot­ta­mus­ta, vaik­ka en ai­na ol­lut luot­ta­muk­se­si ar­voi­nen. Omal­la toi­me­li­ai­suu­del­la­si an­noit esi­mer­kin työn ar­vos­tuk­ses­ta.

Äi­ti, olet ker­to­nut syn­ty­mä­päi­väs­tä­ni. Ke­säi­se­nä hei­nä­kuun päi­vä­nä kä­ve­lit sai­raa­lan pi­hal­la ja tut­kis­te­lit voin­ti­a­si. Pää­tit sii­nä, et­tä tuon­ne en mene, pa­laan lin­ja-au­tol­la ko­tiin. Puo­li­vä­lis­sä ko­ti­mat­kaa huo­ma­sit, et­tä on sit­ten­kin men­tä­vä sai­raa­laan ja jäit au­tos­ta tien pos­keen. Pa­la­sit kir­kon­ky­läl­le toi­ses­sa lin­ja-au­tos­sa ja me­nit syn­ny­tys­sai­raa­laan. Ku­lui vain het­ki, ja syn­nyin.

Äi­ti, si­nul­le oli tär­ke­ää, et­tä pää­sen seu­roi­hin. Muis­tan, kun olin läh­dös­sä Ou­luun ke­vät­seu­roi­hin ei­kä si­nul­la ol­lut an­taa ra­haa. Sil­loin lai­na­sit ra­haa naa­pu­rin mum­mol­ta ja näin mat­ka­ni jär­jes­tyi.

Läh­ties­sä­ni opis­ke­le­maan vie­raal­le paik­ka­kun­nal­le sinä neu­voit mi­nua: Ole re­hel­li­nen, älä­kä va­ras­ta. Vaik­ka si­nul­la oli­si näl­kä, älä sil­loin­kaan va­ras­ta, vaan pyy­dä ruo­kaa. Mo­nia mui­ta­kin neu­vo­ja an­noit, jot­ka aut­toi­vat mi­nua tuol­loin ja myö­hem­min­kin. Ih­meel­li­ses­ti Ju­ma­la var­je­li sil­loin­kin, kun oli vai­ke­aa. Ajat­te­len, et­tä olin tuol­loin­kin ru­kous­te­si lap­si.

Äi­ti, olet ol­lut mu­ka­na elä­mäs­sä­ni ai­na. Avi­o­liit­toon men­nes­sä­ni sain si­nul­ta ja isäl­tä lah­jak­si Raa­ma­tun. Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­le oli kir­joi­tet­tu sa­nat: Mut­ta se on suu­ri voit­to ol­la Ju­ma­li­nen ja tyy­tyä on­neen­sa. Noit­ten sa­no­jen mer­ki­tys on sy­väl­li­nen. Var­mas­ti äi­din ja isän toi­vee­na oli, et­tä minä ja per­hee­ni sai­sim­me säi­lyt­tää us­kon lah­jan. Mon­ta ker­taa olet mi­nua siu­nan­nut evan­ke­liu­mil­la, ja se on loh­dut­ta­nut mi­nua.

Äi­ti, tämä on en­sim­mäi­nen kir­je, jon­ka kir­joi­tan si­nul­le. Var­maan vuo­si­kym­me­nien ku­lu­es­sa ja var­sin­kin nuo­ruu­des­sa oli­si ol­lut pal­jon ai­het­ta kir­joit­taa. Olen kyl­lä kir­joit­ta­nut ly­hyi­tä What­sapp-vies­te­jä, mut­ta ei­vät­hän ne ole oi­kei­ta kir­jei­tä.

Tie­tys­ti olen myös soit­ta­nut si­nul­le, ja näin olem­me saa­neet vaih­taa aja­tuk­sia. Si­nul­le on mu­ka­va soit­taa, kun voin kuul­la ää­ne­si ja nau­ru­si. Ker­rot mie­lel­lä­si, mon­ta­ko ka­laa olet saa­nut pil­kil­lä. Ke­sä­mök­ki on si­nul­le kaik­ki kai­kes­sa, ja siel­lä mie­le­si le­pää ja ki­vut­kin ovat pois­sa. Olen iloi­nen, et­tä olet säi­lyt­tä­nyt elä­vyy­te­si ja iloi­suu­te­si.

Tänä ke­vää­nä on si­nun kuu­des­kym­me­nes­kah­dek­sas äi­tien­päi­vä­si. Kii­tol­li­suus täyt­tää sy­dä­me­ni en­kä pys­ty edes tar­peek­si kiit­tä­mään si­nua kai­kes­ta sii­tä, mitä olen si­nul­ta saa­nut ja op­pi­nut. On­nea ja Tai­vaan Isän siu­naus­ta si­nul­le, ra­kas Äi­ti.


Äi­din kä­det

hel­läs­ti las­ta hoi­ta­vat.


Olen saa­nut ko­kea

äi­din sy­lin läm­pöä

tuo­reen mai­don tuok­sua

hy­myn ja ihai­lun

tuu­ti­lau­lun kut­sun

ja sy­dä­men rak­kau­den.


Nuo asi­at kan­ta­vat

läpi elä­män.


Voi­ko lap­si unoh­taa

äi­din rak­kaut­ta.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies