JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35

Juttua muokattu:

8.5. 15:29
2020050815295320200511063500

Vesa Kumpula

Vesa Kumpula

Kii­tos äi­ti, kun ope­tit mi­nul­le elä­män aak­ko­sia. Osoi­tit rak­kaut­ta ja hel­lyyt­tä. Esi­mer­kil­lä­si ja pu­heil­la­si opas­tit yk­sin­ker­tais­ta us­koa. Osoi­tit luot­ta­mus­ta, vaik­ka en ai­na ol­lut luot­ta­muk­se­si ar­voi­nen. Omal­la toi­me­li­ai­suu­del­la­si an­noit esi­mer­kin työn ar­vos­tuk­ses­ta.

Äi­ti, olet ker­to­nut syn­ty­mä­päi­väs­tä­ni. Ke­säi­se­nä hei­nä­kuun päi­vä­nä kä­ve­lit sai­raa­lan pi­hal­la ja tut­kis­te­lit voin­ti­a­si. Pää­tit sii­nä, et­tä tuon­ne en mene, pa­laan lin­ja-au­tol­la ko­tiin. Puo­li­vä­lis­sä ko­ti­mat­kaa huo­ma­sit, et­tä on sit­ten­kin men­tä­vä sai­raa­laan ja jäit au­tos­ta tien pos­keen. Pa­la­sit kir­kon­ky­läl­le toi­ses­sa lin­ja-au­tos­sa ja me­nit syn­ny­tys­sai­raa­laan. Ku­lui vain het­ki, ja syn­nyin.

Äi­ti, si­nul­le oli tär­ke­ää, et­tä pää­sen seu­roi­hin. Muis­tan, kun olin läh­dös­sä Ou­luun ke­vät­seu­roi­hin ei­kä si­nul­la ol­lut an­taa ra­haa. Sil­loin lai­na­sit ra­haa naa­pu­rin mum­mol­ta ja näin mat­ka­ni jär­jes­tyi.

Läh­ties­sä­ni opis­ke­le­maan vie­raal­le paik­ka­kun­nal­le sinä neu­voit mi­nua: Ole re­hel­li­nen, älä­kä va­ras­ta. Vaik­ka si­nul­la oli­si näl­kä, älä sil­loin­kaan va­ras­ta, vaan pyy­dä ruo­kaa. Mo­nia mui­ta­kin neu­vo­ja an­noit, jot­ka aut­toi­vat mi­nua tuol­loin ja myö­hem­min­kin. Ih­meel­li­ses­ti Ju­ma­la var­je­li sil­loin­kin, kun oli vai­ke­aa. Ajat­te­len, et­tä olin tuol­loin­kin ru­kous­te­si lap­si.

Äi­ti, olet ol­lut mu­ka­na elä­mäs­sä­ni ai­na. Avi­o­liit­toon men­nes­sä­ni sain si­nul­ta ja isäl­tä lah­jak­si Raa­ma­tun. Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­le oli kir­joi­tet­tu sa­nat: Mut­ta se on suu­ri voit­to ol­la Ju­ma­li­nen ja tyy­tyä on­neen­sa. Noit­ten sa­no­jen mer­ki­tys on sy­väl­li­nen. Var­mas­ti äi­din ja isän toi­vee­na oli, et­tä minä ja per­hee­ni sai­sim­me säi­lyt­tää us­kon lah­jan. Mon­ta ker­taa olet mi­nua siu­nan­nut evan­ke­liu­mil­la, ja se on loh­dut­ta­nut mi­nua.

Äi­ti, tämä on en­sim­mäi­nen kir­je, jon­ka kir­joi­tan si­nul­le. Var­maan vuo­si­kym­me­nien ku­lu­es­sa ja var­sin­kin nuo­ruu­des­sa oli­si ol­lut pal­jon ai­het­ta kir­joit­taa. Olen kyl­lä kir­joit­ta­nut ly­hyi­tä What­sapp-vies­te­jä, mut­ta ei­vät­hän ne ole oi­kei­ta kir­jei­tä.

Tie­tys­ti olen myös soit­ta­nut si­nul­le, ja näin olem­me saa­neet vaih­taa aja­tuk­sia. Si­nul­le on mu­ka­va soit­taa, kun voin kuul­la ää­ne­si ja nau­ru­si. Ker­rot mie­lel­lä­si, mon­ta­ko ka­laa olet saa­nut pil­kil­lä. Ke­sä­mök­ki on si­nul­le kaik­ki kai­kes­sa, ja siel­lä mie­le­si le­pää ja ki­vut­kin ovat pois­sa. Olen iloi­nen, et­tä olet säi­lyt­tä­nyt elä­vyy­te­si ja iloi­suu­te­si.

Tänä ke­vää­nä on si­nun kuu­des­kym­me­nes­kah­dek­sas äi­tien­päi­vä­si. Kii­tol­li­suus täyt­tää sy­dä­me­ni en­kä pys­ty edes tar­peek­si kiit­tä­mään si­nua kai­kes­ta sii­tä, mitä olen si­nul­ta saa­nut ja op­pi­nut. On­nea ja Tai­vaan Isän siu­naus­ta si­nul­le, ra­kas Äi­ti.


Äi­din kä­det

hel­läs­ti las­ta hoi­ta­vat.


Olen saa­nut ko­kea

äi­din sy­lin läm­pöä

tuo­reen mai­don tuok­sua

hy­myn ja ihai­lun

tuu­ti­lau­lun kut­sun

ja sy­dä­men rak­kau­den.


Nuo asi­at kan­ta­vat

läpi elä­män.


Voi­ko lap­si unoh­taa

äi­din rak­kaut­ta.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00
VesaKumpula

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys