JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00

Juttua muokattu:

16.5. 11:28
2022051611281920220528060000

Vesa Kum­pu­la

Omat kum­mi­ni ei­vät ol­leet kos­kaan yh­tey­des­sä mi­nuun. Jou­lun ai­ka­na, kun si­sa­ruk­se­ni sai­vat kum­meil­taan jou­lu­lah­jo­ja, ti­lan­ne tun­tui ki­pe­äl­tä. Vii­si­kym­men­tä­lu­vul­la kum­meik­si va­li­tut ei­vät vält­tä­mät­tä edes it­se tien­neet, et­tä ovat kum­mi­se­tiä tai -tä­te­jä. Näin ar­ve­len omien kum­mie­ni­kin ti­lan­teen ol­leen.

Kas­te­ti­lai­suu­des­sa pap­pi pu­huu kum­min teh­tä­väs­tä ja osoit­taa teh­tä­vän tär­key­den. Kum­mit ovat van­hem­pien apu­na kris­til­li­ses­sä kas­va­tuk­ses­sa. Mi­nul­la­kin on kum­mi­lap­sia, mut­ta täs­sä koh­taa täy­tyy pai­naa pää alas. On­nis­tu­misp­ro­sent­ti on al­hai­nen, lä­hel­lä nol­laa.

Mi­ten olen ol­lut mu­ka­na kum­mi­lap­sie­ni elä­mäs­sä? Enim­mäk­seen juh­la­päi­vi­nä, kas­te­juh­las­sa, syn­ty­mä­päi­vil­lä, rip­pi­juh­lis­sa, ja jos kum­mi­lap­se­ni on avi­oi­tu­nut, hä­nen hää­juh­las­saan. Jäl­leen pää pai­nuk­sis­sa tätä kir­joi­tan.

He­rät­te­len mie­les­sä­ni ky­sy­mys­tä, voi­si­ko vie­lä teh­dä jo­tain. Kum­mi­las­te­ni ikä­hai­ta­ri on 15 ja 45 vuo­den vä­lis­sä. Voi­sin ol­la tie­tys­ti it­sel­le­ni ar­mol­li­nen, mut­ta jo­tain konk­reet­tis­ta­kin voi­si teh­dä. Se­hän voi­si ol­la sitä, et­tä olen hei­hin yh­tey­des­sä.

Tä­män blo­gin ai­he he­rä­si, kun eräs kum­mi­poi­ka­ni ot­ti yh­teyt­tä. Hä­nel­lä oli asi­aa, ei to­sin it­se­ään kos­ke­vaa, mut­ta hän oli yh­tey­des­sä mi­nuun. Vas­ta­tes­sa­ni hä­nel­le ker­roin omas­ta elä­män­ti­lan­tees­ta­ni ja ky­syin, mitä hä­nel­le ja hä­nen per­heel­leen kuu­luu.

Muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua sain vas­tauk­sen, joka ilah­dut­ti mi­nua hy­vin pal­jon. Vas­tauk­ses­ta ym­mär­sin, et­tä hän ja hä­nen per­heen­sä ovat us­ko­mas­sa ja voi­vat hy­vin. Al­la osa hä­nen vas­tauk­ses­taan:

”Oli ko­vin kii­rei­nen lop­pu­viik­ko, en eh­ti­nyt vas­taa­maan vies­tii­si.

Oli­pa mu­ka­va kuul­la tei­dän ti­lan­tees­ta. Se on muut­tu­nut jon­kin ver­ran rei­lun 35 v. ta­kaa, jol­loin olem­me en­sim­mäi­sen ker­ran ta­van­neet.

Meil­lä on seit­se­män las­ta, kuu­si tyt­töä ja rei­lun vuo­den ikäi­nen poi­ka, Toi­vo Her­man­ni. Sen ver­ran kau­an piti poi­kaa odo­tel­la, et­tä ei us­kal­ta­nut ris­kee­ra­ta Her­man­ni ni­men jat­koa. Van­hin lap­sis­ta on seis­kal­la. Ele­tään sel­lais­ta ai­kaa, et­tä per­hee­ni­sä­nä saa las­ten kas­vat­ta­mi­sen li­säk­si har­joi­tel­la myös nuor­ten kans­sa kans­sa­käy­mis­tä ja kas­vat­ta­mis­ta.

Voi­si sa­noa, et­tä elä­män­ma­kuis­ta on täl­lä het­kel­lä oma ja per­heem­me elä­mä. Ei tar­vit­se erik­seen koit­taa kek­siä te­ke­mis­tä. Vä­lil­lä on vai­kei­ta­kin vai­hei­ta, mut­ta pääl­lim­mäi­se­nä on hy­vin kii­tol­li­nen mie­li elä­män­ti­lan­tees­ta.”

Täs­tä on hyvä jat­kaa vies­tin­vaih­toa, ja näin teen­kin. Mie­lee­ni he­rä­si myös aja­tus ol­la yh­tey­des­sä mui­hin­kin kum­mi­lap­siin. Tun­tuu hy­väl­tä kuul­la hei­dän elä­män­ti­lan­tees­taan enem­män ja käy­dä kes­kus­te­lui­ta hei­dän kans­saan. Nyt kun kir­joi­tan tätä blo­gia, se vel­voit­taa­kin mi­nua toi­mi­maan näin. He­rät­te­len it­se­ä­ni!

Tie­dän, et­tä mo­net kum­mi­tä­dit ja -se­dät ovat omiin kum­mi­lap­siin­sa pal­jon yh­tey­des­sä. Kir­joit­te­le­vat toi­sil­leen ja kul­ke­vat omien kum­mi­lap­sien­sa kans­sa eri­lai­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa. Voi ol­la myös joi­ta­kin mi­nun kal­tai­si­a­ni kum­mi­se­tiä, mut­ta roh­kai­sen it­se­ä­ni ja mui­ta te­ke­mään kor­jaus­liik­kei­tä. Pie­ni­kin ele muis­ta­mi­ses­ta on var­mas­ti tär­keä kum­mi­lap­sel­le ja myös it­sel­le.

Kun ky­syin kum­mi­po­jal­ta­ni, saan­ko jul­kais­ta tä­män blo­gi­teks­tin, sain hä­nel­tä myön­tä­vän vas­tauk­sen ja loh­dut­ta­van kom­men­tin:

”Oma ko­ke­mus kum­meis­ta on se, et­tä olet­te ol­leet ai­na mi­nul­le tär­kei­tä ja mer­ki­tyk­sel­li­siä ih­mi­siä. Koh­taa­mi­set ovat ol­leet eri­tyi­sen tär­kei­tä. Var­mas­ti so­pi­vas­ti ol­laan ol­tu myös yh­tey­des­sä. Kris­til­li­sen kas­va­tuk­sen nä­kö­kul­mas­ta it­sel­le on ai­na­kin tul­lut sel­lai­nen tun­ne ai­na, et­tä mi­nul­la on us­ko­vai­set kum­mit. Vaik­ka blogi si­säl­si si­nun ki­pui­lu­a­kin kum­min vel­voit­tei­den osal­ta (ja ai­heut­ti nii­tä tun­tei­ta myös it­ses­sä­ni omia kum­mi­lap­si­a­ni aja­tel­les­sa) koen, et­tä te olet­te us­ko­vai­si­na kum­mei­na ol­leet ar­vok­kaa­na tu­ke­na ja esi­merk­ki­nä myös mi­nul­le kum­mi­lap­se­na. En koe jää­nee­ni mis­tään pait­si.

Muis­tan myös edel­leen sen, kun an­noit­te mi­nul­le pui­sen kor­tin vii­si­vuo­ti­aa­na. Se oli 5-nu­me­ron muo­toi­nen, vä­ril­tään si­ni­nen. Säi­ly­tin sitä pit­kään. Täl­lai­nen muis­ta­mi­nen on vuo­sien mat­kal­la kul­ke­nut ar­vok­kaa­na mie­les­sä­ni.”

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00
VesaKumpula

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys