JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00

Juttua muokattu:

3.3. 07:52
2022030307523120220303070000

Vesa Kum­pu­la

Rei­lut kak­si vuot­ta sit­ten kä­ve­lin ys­tä­vä­ni kans­sa koh­ti bus­si­py­säk­kiä. Pien­tä nou­sua men­nes­säm­me huo­maan ys­tä­vä­ni hen­gäs­ty­vän ja hil­jen­sim­me vauh­tia. Ky­syin, ot­taa­ko sy­dä­mes­tä ja sain vas­tauk­sen, et­tä kyl­lä se täs­tä!

Myö­hem­min ys­tä­vä­ni kävi tut­ki­muk­sis­sa, jos­sa to­det­tiin, et­tä sy­dä­mes­sä on jo­tain vi­kaa. Muu­ta­mien tut­ki­mus­ten jäl­keen tuli il­moi­tus, et­tä oli teh­tä­vä ohi­tus­leik­kaus. Vii­mein tuli leik­kaus­päi­vä, ja odo­tin tie­toa, mil­loin hän ko­tiu­tuu. Ky­sy­myk­ses­sä­hän oli ny­ky­mit­ta­puun mu­kaan mel­kein ru­tii­ni­leik­kaus.

Vain muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua tu­lee tie­to, et­tä ys­tä­väm­me on läh­te­nyt. Hän ei pa­lan­nut­kaan ajal­li­seen ko­tiin­sa, hän sai­kin kut­sun tai­vaan ko­tiin. Lä­heis­ten ja ys­tä­vien elä­mä py­säh­tyi. Häm­men­nys ja kai­paus val­ta­si­vat mie­len.

Hän läh­ti – ys­tä­vä oli pois. Mik­si näin kävi? Ei enää hä­nen ys­tä­väl­lis­tä kat­set­taan, va­loi­saa elä­mä­na­sen­net­taan, loh­dut­ta­via sa­no­ja, myö­tä­e­lä­mis­tä. Ei enää hä­nen ky­sy­mys­tään: Mitä si­nul­le kuu­luu?


MIL­LAI­NEN OLIT, YS­TÄ­VÄ­NI?


Mil­lai­nen olit, ys­tä­vä­ni?

Si­nun seu­ras­sa oli mu­ka­va ol­la,

ei tar­vin­nut jän­nit­tää

ei tar­vin­nut pe­lä­tä,

et­tä tu­len no­la­tuk­si.


Olit re­hel­li­nen ja

ker­roit, mitä to­del­la ajat­te­lit.


Olit rin­nal­la kul­ki­ja,

ar­mol­li­nen ja an­teek­si­an­ta­va.


Si­nul­le us­kal­si

pal­jas­taa tun­teet

ja us­koa

sa­lai­suu­det.


Kun ajat­te­len ys­tä­vyyt­täm­me

sy­dä­na­las­sa

jo­ten­kin vä­räh­te­lee.

Olit ys­tä­vä­ni!


(Vesa Kum­pu­la)


Nyt tal­ven olem­me ol­leet Ka­na­ri­al­la. Joi­ta­kin ai­ko­ja sit­ten sain pu­he­li­mee­ni vies­tin, jos­sa il­moi­tet­tiin, et­tä eräs tääl­lä tal­veh­ti­va ys­tä­vä on kuol­lut. Hä­nen mat­kan­sa päät­tyi Las Pal­ma­sin sai­raa­las­sa.

Muu­ta­ma päi­vä en­nen vies­tiä kä­ve­lin hä­nen kans­saan asun­nol­lem­me. Ky­syin mat­kal­la, on­ko hä­nen lonk­kan­sa ki­peä. Hän vas­ta­si, et­tä joka as­ke­leel­la sii­hen sat­tuu. Kes­kus­te­lus­sa asun­nol­lam­me eräs veli to­te­si Ka­na­ri­al­la olos­ta, et­tä tä­mä­hän on kuin oli­si pa­ra­tii­sis­sa. Ys­tä­vä to­te­si omaan vank­ku­mat­to­maan tyy­liin­sä, et­tä kyl­lä asia hä­nen­kin mie­les­tään on niin. Ei eh­ti­nyt ku­lua tuos­ta kes­kus­te­lus­ta kau­aa, kun hän sai siir­tyä tääl­tä ajas­ta to­del­li­seen pa­ra­tii­siin – tai­vaan ko­tiin.

”Kyl­lä ne asi­at jär­jes­tyy ta­val­la tai toi­sel­la”. Tuo ys­tä­vän sa­non­ta ku­vaa par­hai­ten hä­nen elä­mä­na­sen­net­taan. Hän osa­si kään­tää asi­ois­ta esil­le par­haan puo­len. Hä­nen my­häi­le­vä hy­myn­sä on jää­nyt läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen.

Vuo­ris­to ja meri kieh­toi­vat hän­tä. Ka­na­ri­al­la on vuo­sien var­rel­la jär­jes­tet­ty pal­jon vuo­ris­to­ret­kiä. Mil­loin Ing­le­sin lä­hi­maas­toon, mil­loin saa­ren kes­ki­o­siin. Ys­tä­vä oli poik­keuk­set­ta mat­koil­la mu­ka­na. Kii­vet­tä­es­sä vuo­ris­to­pol­ku­ja hän kul­ki yleen­sä vii­mei­se­nä. Vä­lil­lä hän py­säh­tyi, ihai­li mai­se­mia ja to­te­si: ”Voi tok­kiin­sa, et­tä on kau­nis­ta.” Meri ja me­ren aal­lot kieh­toi­vat myös hän­tä. Vain muu­ta­ma viik­ko en­nen hä­nen pois me­no­aan hän sai ys­tä­vien­sä kans­sa käy­dä ka­las­tus­ve­neel­lä me­rel­lä. Hän naut­ti joka het­kes­tä.


VUOR­TEN KES­KEL­LÄ


Kat­son ka­rua, jyl­hää mai­se­maa

ym­pä­ril­lä ko­ho­a­vat vuo­ret

al­haal­la laak­sos­sa vi­her­tä­vät nii­tyt

Luo­jan kä­den jäl­ki.


Edes­sä ih­mis­ten te­ke­mä tie.

Sii­hen ih­mi­nen ky­ke­nee

siir­tä­mään ki­viä ja kal­li­oi­ta

te­ke­mään sil­to­ja ja pa­to­ja,

mut­ta tyh­jäs­tä ih­mi­nen

ei voi luo­da mi­tään.


Kai­ken tä­män kes­kel­lä

pie­ni ih­mi­nen

voi vain ih­me­tel­lä

ihas­tel­la, naut­tia

Luo­jan ih­meis­tä.


Täs­sä het­kes­sä

on muu­ta­kin,

toi­nen toi­sem­me

ys­tä­vät,

jot­ka kul­ke­vat yh­te­nä jouk­ko­na

elä­män tiel­lä.


Tä­män jou­kon kes­kel­lä

ys­tä­vä­kin va­el­si ja

naut­ti luon­non il­mi­öis­tä

avoi­min sil­min.


(Vesa Kum­pu­la)


Ys­tä­vien äkil­li­set pois­me­not muis­tut­ta­vat mi­nua sii­tä, mikä elä­mäs­sä on tär­kein­tä. Pi­tää ol­la val­mii­na läh­te­mään joka het­ki. On tär­ke­ää, et­tä syn­nit ovat an­teek­si.
Minä olen vie­lä mat­kal­la. Toi­vo­ni on Ju­ma­lan ar­mos­sa ja hä­nen voi­mas­saan. Kun kuo­le­ma tu­lee lä­hel­le, se kos­ket­taa. Mik­si-ky­sy­myk­set val­taa­vat mie­len, mut­ta on tur­val­lis­ta aja­tel­la, et­tä jo­kai­nen päi­vä on Kaik­ki­val­ti­aan tie­dos­sa. Psal­mis­sa 139 on tu­tut sa­nat: ”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut”.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys