JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00

Juttua muokattu:

12.9. 14:29
2022091214293720220913060000

Vesa Kum­pu­la

Läh­dim­me ly­hy­el­le ryh­mä­mat­kal­le vai­mo­ni kans­sa. Jos­tain syys­tä ajat­te­lin, et­tä tus­kin ke­nel­lä­kään muul­la ryh­mään kuu­lu­val­la on niin suur­ta per­het­tä kuin meil­lä. En myös­kään ha­lun­nut ker­toa, et­tä meil­lä on vii­si­tois­ta las­ta.

Pe­ril­lä mat­ka­koh­tees­sa tu­tus­tuin mo­niin per­hee­ni­siin ja ky­syin erääl­tä isäl­tä, on­ko hä­nel­lä lap­sia. Hän ker­toi, et­tä heil­lä on kuu­si­tois­ta las­ta. Tu­lin sii­hen tu­lok­seen, et­tä pa­rem­pi ol­la ky­se­le­mät­tä muil­ta. Jo­ten­kin oma vii­si­tois­ta­lap­si­nen per­he sa­mal­la ku­tis­tui.

Is­tuin pa­luu­mat­kal­la len­to­ko­nees­sa erään toi­sen per­hee­ni­sän lä­hie­täi­syy­del­lä. Kes­kus­te­lin hä­nen kans­saan ja ky­syin lo­pul­ta hä­nel­tä hei­dän per­hees­tään. Hän ker­toi mi­nul­le, et­tä heil­lä on kuu­si­tois­ta las­ta. Niin…

Suur­per­heen ar­keen kuu­luu pal­jon työ­tä ja vai­vaa. Vas­ta­pai­no­na on pal­jon iloa ja rak­kaut­ta. Jo­kai­sen lap­sen en­sim­mäi­nen hymy, en­sim­mäi­nen sana, en­sim­mäi­nen as­kel oli­vat ai­na suu­ren ih­met­te­lyn ja ihas­te­lun ai­he koko per­heel­le. Las­ten kas­vuun, kou­lun­käyn­tiin, nuo­ruu­teen ja it­se­näis­ty­mi­seen liit­ty­vät asi­at si­säl­tä­vät pal­jon iloi­sia ja mu­ka­via muis­to­ja. Var­maan moni van­hem­pi huo­maa, kuin­ka elä­män ro­soi­set asi­at unoh­tu­vat ajan kans­sa. Hyvä näin.

Per­heen ruuh­ka­vuo­si­na saim­me pal­jon yh­teis­kun­nan apua, ko­din­hoi­to­jär­jes­tel­mä toi­mi. Kuo­puk­sen syn­ty­män ai­kaan olim­me hil­jat­tain muut­ta­neet asu­maan eri paik­ka­kun­nal­le. Vai­mo oli hy­vis­sä ajoin il­moit­ta­nut kun­nal­le, et­tä tar­vit­sem­me ko­din­hoi­ta­jaa, kun lap­sem­me syn­tyy. Sii­nä toi­vos­sa elim­me, oli­han se jär­jes­ty­nyt ai­na edel­li­sel­lä­kin paik­ka­kun­nal­la.

Lap­sem­me syn­ty­män jäl­keen soi­tin kun­nan­vi­ras­toon ja ker­roin, et­tä nyt sitä apua tar­vi­taan. Vas­taus tyr­mis­tyt­ti. Var­maan saa­ma­ni vas­taus ei ol­lut edes eet­ti­ses­ti ja am­ma­til­li­ses­ti oi­kein. Ei heil­tä saa apua, kos­ka on­gel­ma on it­se ai­heu­tet­tu. Pi­täi­si miet­tiä jo etu­kä­teen, mis­tä ko­din­hoi­to­a­pua saa tuos­sa ti­lan­tees­sa. En kyl­lä ol­lut val­mis­tau­tu­nut tuo­hon vas­tauk­seen, kos­ka ajat­te­lin, et­tä lap­sen syn­ty­mä on iloi­nen ja po­si­tii­vi­nen asia.

Jos­tain ih­meel­li­ses­tä syys­tä mi­nul­le an­net­tiin tuo­hon ti­lan­tee­seen rau­hal­li­nen mie­li. Ru­pe­sin pu­he­li­mes­sa poh­ti­maan noi­ta kah­ta sa­naa: "it­se ai­heu­tet­tu". Poh­din ää­neen, mi­ten­hän on al­ko­ho­li­per­heen on­gel­mat, ovat­ko­han ne it­se ai­heu­tet­tu­ja. Lu­et­te­lin mui­ta­kin asi­oi­ta, jot­ka saat­ta­vat ol­la it­se ai­heu­tet­tu­ja ja so­si­aa­li­puo­len re­surs­sit me­ne­vät nii­hin koh­tei­siin. Kes­kus­te­lus­sa ta­pah­tui kään­ne. Eh­kä vir­kai­li­ja huo­ma­si pu­hu­neen­sa sel­lais­ta, min­kä ei kes­tä tul­la päi­vän­va­loon. Hän il­moit­ti, et­tä ko­din­hoi­ta­ja tu­lee vä­lit­tö­mäs­ti per­hee­seem­me. Saim­me kol­mek­si päi­väk­si eri­no­mais­ta pal­ve­lua.

Lap­set syn­ty­vät yleen­sä yk­si ker­ral­laan. Tie­tys­ti voi syn­tyä kak­so­set tai kol­mo­set, mut­ta se on har­vi­nai­sem­paa. Jo­kai­nen lap­si on oma yk­si­lön­sä ja per­soo­nan­sa. Suur­per­hees­sä­kään ei ole kah­ta sa­man­lais­ta las­ta. En suur­per­heen isä­nä ole aja­tel­lut per­het­tä­ni mas­sa­na, vaan olen aja­tel­lut lap­sia yk­si­löi­nä. Jo­kai­sen lap­sen eri­tyis­piir­teet ovat mie­les­sä, kun ajat­te­len hei­tä. Eh­kä tun­nis­tan lap­se­ni lah­jak­kuu­det ja heik­kou­det. Mie­tin usein sitä, mi­ten voi­sin tu­kea hei­tä elä­mäs­sä, vaik­ka jo­kai­nen on jo ai­kui­nen.

It­se­kin suur­per­hees­sä kas­va­nee­na mi­nul­le iso per­he oli luon­nol­li­nen asia. Olin kuul­lut lap­ses­ta as­ti ope­tuk­sen sii­tä, et­tä lap­set ovat Ju­ma­lan lah­ja ja myös, et­tä lap­si tuo ruu­an tul­les­saan. Tänä päi­vä­nä ajat­te­len, et­tä lap­si tuo pal­jon enem­män kuin ruu­an tul­les­saan. Kyl­lä lap­si tuo ilon, rak­kau­den ja siu­nauk­sen tul­les­saan. Luu­len­pa, et­tä oli­pa per­he pie­ni tai iso, tuo nä­kö­a­la pä­tee.

Je­re­mi­aan kir­jaan on tal­len­net­tu kir­je, joka lä­he­tet­tiin pak­ko­siir­to­lai­suu­des­sa asu­val­le kan­sal­le:

"Her­ra Se­ba­ot, Is­ra­e­lin Ju­ma­la, sa­noo kai­kil­le pak­ko­siir­to­lai­sil­le, jot­ka hän on siir­tä­nyt Je­ru­sa­le­mis­ta Ba­by­lo­ni­aan: Ra­ken­ta­kaa ta­lo­ja ja aset­tu­kaa nii­hin asu­maan! Is­tut­ta­kaa puu­tar­ho­ja ja naut­ti­kaa nii­den he­del­mis­tä! Ot­ta­kaa it­sel­len­ne vai­mot, syn­ty­köön teil­le poi­kia ja tyt­tä­riä! Ot­ta­kaa po­jil­len­ne­kin vai­mot ja nait­ta­kaa tyt­tä­ren­ne, et­tä he sai­si­vat poi­kia ja tyt­tä­riä. Li­sään­ty­kää, äl­kää vä­hen­ty­kö! Toi­mi­kaa sen kau­pun­gin par­haak­si, jo­hon minä olen tei­dät siir­tä­nyt. Ru­koil­kaa sen puo­les­ta Her­raa, sil­lä sen me­nes­tys on tei­dän­kin me­nes­tyk­sen­ne. Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten, sa­noo Her­ra. Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.” (Jer. 29:4–7, 11.)

Tämä Je­re­mi­aan kir­jan koh­ta on hy­vin pu­hut­te­le­va ja py­säyt­tä­vä. Sii­nä luo­daan tu­le­vai­suu­den us­koa. Tie­dän, et­tä mo­net per­heet ki­pui­le­vat lap­si­a­si­an kans­sa – ja niin it­se­kin ki­pui­lin. Ei ai­na ole ol­lut help­po tyy­tyä Ju­ma­lan tah­toon. Ha­lu­ai­sin kui­ten­kin roh­kais­ta luot­ta­maan Ju­ma­lan ja hä­nen tah­toon­sa. Ei per­he läh­tö­koh­tai­ses­ti ole taak­ka. Se on siu­naus.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00
VesaKumpula

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
24.4.2024

Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16

Viikon kysymys