JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.1. 13:41
2022011313412920220117060000

Vesa Kum­pu­la


Kei­nu­tuo­lis­sa is­tui so­dan käy­nyt mies, jol­la oli my­häi­le­vä hymy kas­voil­laan. Hä­nen sy­lis­sään oli pie­ni poi­ka­vau­va, jota hän kat­soi lem­pe­äs­ti. Kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­ja oli ap­piuk­ko­ni, jos­ta sota-ai­ka­na tuli ko­tiin il­moi­tus, et­tä hän on kaa­tu­nut rin­ta­mal­la. Myö­hem­min sel­vi­si, et­tä tuo tie­to oli vää­rä.


Kol­me vuo­si­kym­men­tä sit­ten tuli vai­mol­le­ni vies­ti, et­tä hä­nen isän­sä on jou­tu­nut sai­raa­laan. Ti­lan­ne oli va­ka­va, ja sy­dä­men voi­mat oli­vat lo­pus­sa. Vai­mol­la­ni tuli kii­re sai­raa­laan. Hän ha­lu­si vie­lä näh­dä isän­sä. Tär­keim­pä­nä syy­nä oli se, et­tä hän ha­lu­si vie­lä­kin pu­hua isäl­leen pa­ran­nuk­sen te­os­ta ja tar­jo­ta evan­ke­liu­mia.

Sai­raa­la­vuo­teen ää­rel­lä vai­mo­ni ky­syi­kin, et­kö isä jo ha­lu­ai­si us­koa. Vas­taus oli yl­lät­tä­vä: minä us­kon jo. Vai­mo­ni eh­ti aja­tel­la, et­tei oma­van­hurs­kaus rii­tä Ju­ma­lan edes­sä. Mut­ta isä jat­koi, et­tä setä kävi jo aa­mul­la. Näin oli Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­ty­nyt. Ei men­nyt mon­taa­kaan päi­vää, kun sai­raan mat­ka päät­tyi.

Myö­hem­min vai­mo­ni setä ker­toi käyn­nis­tään sai­raa­las­sa. ”Minä pa­nin kä­te­ni hä­nen pääl­le ja saar­na­sin: us­ko Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä kaik­ki syn­nit an­teek­si.” Yk­sin­ker­tai­nen ja ko­ru­ton evan­ke­liu­min ju­lis­tus vai­kut­ti us­kon kuu­li­jan sy­dä­mes­sä.


Sota-ajan ko­ke­muk­sis­ta mo­net mie­het vai­ke­ni­vat ko­ti­vä­el­tään. So­ta­ka­ve­rit kyl­lä kes­kus­te­li­vat ko­ke­muk­ses­taan kes­ke­nään, kun he ko­koon­tui­vat. Näin ap­piuk­ko­ni­kin teki. Yh­den ko­ke­muk­sen hän kui­ten­kin ha­lu­si ja­kaa muil­le ja kir­joit­ti sii­tä leh­ti­ju­tun. Asia kos­ki ta­pah­tu­mia, jol­loin hä­nen il­moi­tet­tiin kuol­leen. Tuo päi­vä oli 3.3.1940, ja sil­loin oli kova pak­ka­nen, yli 40 as­tet­ta. Tais­te­lu­ti­lan­tees­sa hän oli haa­voit­tu­nut kra­naa­tis­ta Ta­lin niin sa­no­tus­sa nel­jän tien ris­teyk­ses­sä. Nel­jän mie­hen voi­min hän­tä kan­net­tiin si­don­ta­pai­kal­le. Ai­na kra­naa­tin tul­les­sa kan­ta­jat heit­ti­vät hä­net maa­han ja suo­jau­tui­vat. Si­don­ta­pai­kal­la hä­net nu­ku­tet­tiin, ja sii­nä tuli 4–5 päi­vän muis­ti­kat­kos. He­rät­ty­ään hän oli Pu­nai­sen Ris­tin sai­raa­las­sa Hel­sin­gis­sä. Sai­raa­las­ta oli lä­he­tet­ty tie­to komp­pa­ni­aan, et­tä hän on kuol­lut ja siel­tä tie­to oli vä­li­tet­ty ko­tiin. Sai­raa­las­ta hän lä­het­ti kor­tin ko­tiin ja il­moit­ti uu­den osoit­teen­sa. Oli­han se suu­ri häm­mäs­tys ko­to­na täs­tä tie­dos­ta. Suru muut­tui ilok­si.

Ap­piuk­ko­ni sota-ai­ka kes­ti yh­teen­sä vii­si vuot­ta. So­dan jäl­keen hän pa­la­si hoi­ta­maan ko­ti­ti­laan­sa, jota hän vil­je­li ai­na kuo­le­maan­sa saak­ka.


Sei­nä­kel­lo löi ta­sa­tun­nin mer­kik­si. Kei­nu­tuo­li py­säh­tyi, ja ap­piuk­ko­ni ojen­si vau­van tä­män äi­dil­le. Rau­hal­li­ses­ti hän kä­ve­li ra­di­on luo ja ava­si sen. Oli uu­tis­ten ai­ka. Mi­tä­hän maa­il­mal­la oli ta­pah­tu­nut, se piti kuul­la joka tun­ti.

Oli ilo omis­taa ap­piuk­ko, jon­ka sy­dän oli läm­min ja ym­mär­tä­vä. Sain näh­dä ja tun­tea hä­nen my­häi­le­vän hy­myn­sä.


Mum­mo­lan kei­nu­tuo­li on nyt suu­rim­man osan vuo­des­ta tyh­jä ja sen kei­nun­ta ti­la­päis­tä. Kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­neet ovat ku­kin vuo­rol­laan läh­te­neet ian­kaik­ki­suu­teen. Su­ku­pol­vien ket­ju jat­kuu, ja pu­nai­nen kei­nu­tuo­li pu­nai­ses­sa tu­vas­sa odot­taa ai­na vain uut­ta kei­nu­jaa, toi­vot­ta­vas­ti my­häi­le­vää hy­my­suu­ta.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
VesaKumpula

”Tuli tuikkaa pärehessä”

16.12.2022 6.00
VesaKumpula

”Kotisiioni – onko se joku kotona oleva ikoni?”

9.11.2022 6.00
VesaKumpula

"Vaikka raha ei tuo onnea, kyllä se helpottaa elämää"

29.9.2022 6.10
VesaKumpula

Lapsi tuo siunauksen tullessaan – suurperheen isän ajatuksia

13.9.2022 6.00
VesaKumpula

Apua voi saada yllättävissä tilanteissa

5.8.2022 7.20
VesaKumpula

Tahdon

1.7.2022 6.00
VesaKumpula

Kummin tehtävä

28.5.2022 6.00
VesaKumpula

Ystävyys

2.5.2022 6.00
VesaKumpula

Kuolema koskettaa

3.3.2022 7.00
VesaKumpula

Kengät

24.11.2021 6.00
VesaKumpula

Seurapenkkimuistoja vuosikymmenten varsilta

3.11.2021 6.15
VesaKumpula

Käänteentekevä suviseuramatka

9.10.2021 6.00
VesaKumpula

Aivoverenkiertohäiriö

7.9.2021 7.00
VesaKumpula

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00
VesaKumpula

Kelpuutammeko vain "hyvät" omiksi ystäviksemme?

8.7.2021 10.59
VesaKumpula

Sitä ihmistä en halua tavata koskaan

13.6.2021 7.05
VesaKumpula

Anna minulle aikaa!

11.5.2021 7.05
VesaKumpula

Onneksi olette olemassa, ystävät

18.4.2021 6.15
VesaKumpula

Yksin

18.3.2021 7.05
VesaKumpula

Iloa elämään

23.2.2021 7.00
VesaKumpula

Tahdon voima

5.2.2021 6.15
VesaKumpula

Älkää pelätkö

21.12.2020 6.05
VesaKumpula

Isä

7.11.2020 6.05
VesaKumpula

Jospa kuitenkin

18.10.2020 6.00
VesaKumpula

Työtä voi löytyä yllättävistä paikoista

2.10.2020 7.05
VesaKumpula

He saivat toisensa

20.7.2020 6.15
VesaKumpula

Yrittänyttä ei laiteta

13.6.2020 6.00
VesaKumpula

Kirje äidilleni

11.5.2020 6.35
VesaKumpula

Uusi normaali

18.4.2020 6.25
VesaKumpula

Kotipesän neljä vuosikymmentä

9.3.2020 6.15
VesaKumpula

Silmiä avaava kurssiviikonloppu

9.2.2020 6.30
VesaKumpula

Äiti

4.1.2020 6.01
16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys