JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Myhäilevä hymy

17.1.2022 6.00

Juttua muokattu:

13.1. 13:41
2022011313412920220117060000

Vesa Kum­pu­la


Kei­nu­tuo­lis­sa is­tui so­dan käy­nyt mies, jol­la oli my­häi­le­vä hymy kas­voil­laan. Hä­nen sy­lis­sään oli pie­ni poi­ka­vau­va, jota hän kat­soi lem­pe­äs­ti. Kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­ja oli ap­piuk­ko­ni, jos­ta sota-ai­ka­na tuli ko­tiin il­moi­tus, et­tä hän on kaa­tu­nut rin­ta­mal­la. Myö­hem­min sel­vi­si, et­tä tuo tie­to oli vää­rä.


Kol­me vuo­si­kym­men­tä sit­ten tuli vai­mol­le­ni vies­ti, et­tä hä­nen isän­sä on jou­tu­nut sai­raa­laan. Ti­lan­ne oli va­ka­va, ja sy­dä­men voi­mat oli­vat lo­pus­sa. Vai­mol­la­ni tuli kii­re sai­raa­laan. Hän ha­lu­si vie­lä näh­dä isän­sä. Tär­keim­pä­nä syy­nä oli se, et­tä hän ha­lu­si vie­lä­kin pu­hua isäl­leen pa­ran­nuk­sen te­os­ta ja tar­jo­ta evan­ke­liu­mia.

Sai­raa­la­vuo­teen ää­rel­lä vai­mo­ni ky­syi­kin, et­kö isä jo ha­lu­ai­si us­koa. Vas­taus oli yl­lät­tä­vä: minä us­kon jo. Vai­mo­ni eh­ti aja­tel­la, et­tei oma­van­hurs­kaus rii­tä Ju­ma­lan edes­sä. Mut­ta isä jat­koi, et­tä setä kävi jo aa­mul­la. Näin oli Ju­ma­lan val­ta­kun­ta lä­hes­ty­nyt. Ei men­nyt mon­taa­kaan päi­vää, kun sai­raan mat­ka päät­tyi.

Myö­hem­min vai­mo­ni setä ker­toi käyn­nis­tään sai­raa­las­sa. ”Minä pa­nin kä­te­ni hä­nen pääl­le ja saar­na­sin: us­ko Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä kaik­ki syn­nit an­teek­si.” Yk­sin­ker­tai­nen ja ko­ru­ton evan­ke­liu­min ju­lis­tus vai­kut­ti us­kon kuu­li­jan sy­dä­mes­sä.


Sota-ajan ko­ke­muk­sis­ta mo­net mie­het vai­ke­ni­vat ko­ti­vä­el­tään. So­ta­ka­ve­rit kyl­lä kes­kus­te­li­vat ko­ke­muk­ses­taan kes­ke­nään, kun he ko­koon­tui­vat. Näin ap­piuk­ko­ni­kin teki. Yh­den ko­ke­muk­sen hän kui­ten­kin ha­lu­si ja­kaa muil­le ja kir­joit­ti sii­tä leh­ti­ju­tun. Asia kos­ki ta­pah­tu­mia, jol­loin hä­nen il­moi­tet­tiin kuol­leen. Tuo päi­vä oli 3.3.1940, ja sil­loin oli kova pak­ka­nen, yli 40 as­tet­ta. Tais­te­lu­ti­lan­tees­sa hän oli haa­voit­tu­nut kra­naa­tis­ta Ta­lin niin sa­no­tus­sa nel­jän tien ris­teyk­ses­sä. Nel­jän mie­hen voi­min hän­tä kan­net­tiin si­don­ta­pai­kal­le. Ai­na kra­naa­tin tul­les­sa kan­ta­jat heit­ti­vät hä­net maa­han ja suo­jau­tui­vat. Si­don­ta­pai­kal­la hä­net nu­ku­tet­tiin, ja sii­nä tuli 4–5 päi­vän muis­ti­kat­kos. He­rät­ty­ään hän oli Pu­nai­sen Ris­tin sai­raa­las­sa Hel­sin­gis­sä. Sai­raa­las­ta oli lä­he­tet­ty tie­to komp­pa­ni­aan, et­tä hän on kuol­lut ja siel­tä tie­to oli vä­li­tet­ty ko­tiin. Sai­raa­las­ta hän lä­het­ti kor­tin ko­tiin ja il­moit­ti uu­den osoit­teen­sa. Oli­han se suu­ri häm­mäs­tys ko­to­na täs­tä tie­dos­ta. Suru muut­tui ilok­si.

Ap­piuk­ko­ni sota-ai­ka kes­ti yh­teen­sä vii­si vuot­ta. So­dan jäl­keen hän pa­la­si hoi­ta­maan ko­ti­ti­laan­sa, jota hän vil­je­li ai­na kuo­le­maan­sa saak­ka.


Sei­nä­kel­lo löi ta­sa­tun­nin mer­kik­si. Kei­nu­tuo­li py­säh­tyi, ja ap­piuk­ko­ni ojen­si vau­van tä­män äi­dil­le. Rau­hal­li­ses­ti hän kä­ve­li ra­di­on luo ja ava­si sen. Oli uu­tis­ten ai­ka. Mi­tä­hän maa­il­mal­la oli ta­pah­tu­nut, se piti kuul­la joka tun­ti.

Oli ilo omis­taa ap­piuk­ko, jon­ka sy­dän oli läm­min ja ym­mär­tä­vä. Sain näh­dä ja tun­tea hä­nen my­häi­le­vän hy­myn­sä.


Mum­mo­lan kei­nu­tuo­li on nyt suu­rim­man osan vuo­des­ta tyh­jä ja sen kei­nun­ta ti­la­päis­tä. Kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­neet ovat ku­kin vuo­rol­laan läh­te­neet ian­kaik­ki­suu­teen. Su­ku­pol­vien ket­ju jat­kuu, ja pu­nai­nen kei­nu­tuo­li pu­nai­ses­sa tu­vas­sa odot­taa ai­na vain uut­ta kei­nu­jaa, toi­vot­ta­vas­ti my­häi­le­vää hy­my­suu­ta.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys