JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Opistoa viidessä sukupolvessa

9.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

6.8. 16:53
2021080616532420210809070000

Kä­ve­lin opis­ton ma­joi­tus­ti­lois­sa. Mie­le­ni oli her­kis­ty­nyt ja olin opis­to­tun­nel­mis­sa. Ajat­te­lin, et­tä jos on ta­lou­del­li­ses­ti mah­dol­lis­ta, ha­lu­an tar­jo­ta lap­sil­le­ni mah­dol­li­suu­den käy­dä kan­sa­no­pis­ton.

Su­ku­ni en­sim­mäi­nen opis­to­lai­nen oli uk­ki­ni. Kuu­sa­moon pe­rus­tet­tiin kan­sa­no­pis­to vuon­na 1909, ja uk­ki­ni oli en­sim­mäi­sen vuo­si­kurs­sin opis­ke­li­ja.

”Kuu­sa­mon kir­kon­ky­läs­sä aloit­ti mar­ras­kuus­sa 1909 toi­min­tan­sa Itä-Poh­jan­maan Kan­sa­no­pis­to. Ne­li­sen­kym­men­tä opin­ha­luis­ta nuor­ta ko­koon­tui tuol­loin Kirk­ko­tien var­rel­la si­jait­se­vaan Paa­vo Aha­van omis­ta­maan Mart­ti­lan ta­loon opis­ton en­sim­mäi­sen lu­ku­vuo­den ava­jai­siin.”

Uk­ki­ni läh­tö kan­sa­no­pis­toon ei hä­nen per­hees­sään ol­lut it­ses­tään­sel­vyys. Van­hem­mat vas­tus­ti­vat läh­töä ta­lou­del­lis­ta syis­tä, ei ol­lut yk­sin­ker­tai­ses­ti ra­haa mak­saa kurs­si­mak­su­ja. Uk­ki kui­ten­kin läh­ti ja ra­hoit­ti opis­ke­lun­sa puu­kä­si­töil­lä. Tie­däm­me, et­tä tuo­hon ai­kaan kir­joi­tus- ja lu­ku­tai­to oli vä­häi­nen ja opis­to ava­si­kin ukil­le­ni työ­u­ran kaup­pa- ja pank­ki­a­lal­ta.

Toi­nen su­kum­me opis­to­lai­nen oli äi­ti­ni. Us­ko­mi­sen lah­jan saa­tu­aan äi­ti ha­lu­si läh­teä Yli­tor­ni­on kris­til­li­seen kan­sa­no­pis­toon. Opis­toon läh­tö ei myös­kään vii­si­kym­men­tä­lu­vul­la ol­lut it­ses­tään­sel­vyys. Äi­din koti oli pien­vil­je­lys­ti­la, ja tu­lot oli­vat pie­net. Äi­din isä Ee­lis ot­ti kui­ten­kin pan­kis­ta lai­naa, ja näin äi­din haa­ve to­teu­tui. Kris­til­li­ses­sä opis­tos­sa äi­ti sai ope­tel­la us­ko­mi­sen aak­ko­sia. Opis­tos­ta pa­lat­tu­aan hän tuli ko­tiin­sa Naa­ra­pe­räl­le. Vas­taa­not­to ko­to­na oli pit­kän pois­sa­o­lon jäl­keen herk­kä: Ree­ta-mum­mo ha­la­si pit­kään, kun oli niin mie­lis­sään.

Seu­raa­van su­ku­pol­ven opis­to­lai­set oli­vat si­sa­ruk­si­a­ni. Van­hin vel­jis­tä­ni oli en­sim­mäi­nen, ja hä­nen opis­to­ai­kan­sa oli meil­le ko­to­na ole­vil­le mie­leen­pai­nu­va. Lo­mia oli har­vak­sel­taan, mut­ta kuun­te­lim­me opis­to­ta­pah­tu­mia hy­vin tar­kas­ti. Mo­net vel­je­ni opis­to­ka­ve­rit tu­li­vat mi­nul­le­kin tu­tuik­si. Vie­lä­kin muis­tan usei­ta hei­tä ni­mel­tä ja kas­voil­ta. Hä­nen jäl­keen­sä myös kak­si vel­je­ä­ni ja yk­si sis­kois­ta­ni kävi opis­ton.

Kun en­sim­mäi­nen oma lap­sem­me läh­ti opis­toon, jän­ni­tim­me, mi­ten opis­to hä­nen osal­taan su­juu, mi­ten lap­sem­me so­peu­tuu uu­teen ym­pä­ris­töön ja löy­tyy­kö so­pi­via ka­ve­rei­ta. Toi­saal­ta pe­lot­ti, et­tä oma heik­ko kas­va­tus­työ tu­lee nä­ky­viin, ja jou­dun hä­pe­ä­mään. Pe­lot oli­vat kui­ten­kin tur­hia. Opis­to­ai­ka meni to­del­la hy­vin, ja nuo­rem­mat lap­sem­me al­koi­vat vä­lit­tö­mäs­ti odot­taa omaa vuo­ro­aan. Opis­ton päät­tä­jäi­set oli­vat mie­leen­pai­nu­vat. Usei­ta tun­te­ja kes­tä­vä hy­väs­te­ly tun­tui ih­meel­li­sel­tä. Ko­ke­mus oli meil­le täy­sin uu­si. On kui­ten­kin ym­mär­ret­tä­vää, et­tä vuo­den kes­tä­vän yh­tei­sen in­ter­naat­ti­jak­son lop­pu­mi­nen oli hai­ke­aa.

Näen suu­re­na siu­nauk­se­na, et­tä kaik­ki lap­sem­me sai­vat ku­kin vuo­rol­laan viet­tää opis­to­vuo­den. Lap­sem­me sai­vat eli­ni­käi­siä ys­tä­viä, ja osa löy­si myös puo­li­son opis­to­lais­ten jou­kos­ta. Tär­kein an­ti kui­ten­kin oli, et­tä he sai­vat op­pia us­kon aak­ko­sia ja juur­tua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Toi­von, et­tä kyl­vet­ty Ju­ma­lan sa­nan sie­men sai­si tuot­taa hy­vää he­del­mää.

Saim­me tänä ke­sä­nä tie­don, et­tä lap­sen­lap­sem­me on hy­väk­syt­ty opis­toon. Toi­vo­tam­me hä­nel­le siu­nat­tua ja ri­kas­ta opis­to­vuot­ta. Sa­mal­la voin to­de­ta, et­tä vii­des su­ku­pol­vi jat­kaa su­kum­me opis­to­pe­rin­net­tä.

JUU­RET

Ju­ma­la, kas­va­ta lap­sil­lem­me

tu­ke­vat juu­ret

et­tei­vät myrs­ky­tuu­let

nii­tä ir­ro­ta.

Ju­ma­la, an­na lap­sil­lem­me

tur­val­li­nen elä­mä

ys­tä­vien saat­te­le­ma,

kä­si­var­sie­si tu­ke­ma.

Ju­ma­la, loh­du­ta mei­tä

evan­ke­liu­min sa­nal­la,

rak­kau­den voi­mal­la

pe­ril­le as­ti.

Vesa Kum­pu­la

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys